perjantai 23. joulukuuta 2022

Kirjabloggaajien joulukalenterin 23. luukku: Kirjallisuuden inspiroimia joulukakkuja

 Kirjabloggaajien joulukalenteri lähestyy loppuhuipennustaan. Eilinen luukku avautui Kirjarouvan elämää -blogissa ja huomenna kalenterin viimeinen luukku avautuu Oksan hyllyltä -blogissa. Siinä välissä, siis tänään, on kuitenkin minun blogini vuoro.

Blogini osallistui kalenteriin myös aiemmin. Annan päivän kunniaksi  9. joulukuuta julkaisin kalenteriluukun kirjallisen kaimani Vihervaaran Annan joulukuvauksista. Nyt tässä toisessa luukussa kurkistetaan ensi keväänä ilmestyvän kakkukirjani joulukakkuihin. Esikoisteokseni Kakkuja salaisesta puutarhasta (Avain, toukokuu 2023) on tietokirja itselleni rakkaista kirjoista ja reseptikirja näiden kirjojen inspiroimista kakuista.

Kirjastani löytyy kaksi jouluista kirjallisuuden inspiroimaa kakkua. Tässä kalenteriluukussa kurkistetaan näiden joulukakkujen tarinoihin ja nautitaan herkullisista kakkukuvista. Ohessa saat myös pari jouluista lukuvinkkiä.

Koska olen valinnut kirjaani mukaan teoksia, jotka ovat itselleni erityisen rakkaita, painopiste on tyttökirjoissa ja muissa lastenkirjoissa, vaikka mukana on muutakin. Erityisesti tyttökirjat ovat lähinnä sydäntäni. Tietenkin mukana kirjassani on myös tyttökirjojen tyttökirja, Pikku naisia. 

Pikkunaisia I alkaa joulukuvauksella ja päättyy seuraavaan jouluun. Tämän vuoksi kirja mieltyy monen mielessä joulukirjaksi, mutta välissä toki kuljetaan vuodenkierron ympäri Marchin perheen neljän "pikku naisen" eli Megin, Jon, Bethin ja Amyn matkassa. 

Siksi halusin luoda tarinalle jouluisen kakun. Olen itsekin monesti palannut Pikku naisten maailmaan juuri joululomalla - joululoma suorastaan vaatii uppoutumista viehättävään menneeseen maailmaan vanhojen tyttökirjojen sivuilla.

Kirjassani johdattelen jokaisen kakun maailmaan kirjallisuussitaatilla. Pikku naisten joulukakuksi nimeämääni kakkuun johdattelen näin:


Rouva March oli järjestänyt heille ennenkin pieniä kestityksiä, mutta sillä kertaa pöytä oli katettu
niin upeasti, ettei moista ollut nähty sitten menneiden yltäkylläisyyden päivien. Tarjolla oli jäätelöä
– tarkemmin sanottuna kahta eri laatua, valkoista ja vaaleanpunaista – kakkua, hedelmiä ja
houkuttelevia ranskalaisia karamelleja, ja pöydän keskellä oli neljä muhkeaa kimppua
kasvihuonekukkia.
    Marchin tyttöjen henki suorastaan salpautui, ja he tuijottivat ensin pöytää ja sitten äitiään,
joka näytti nauttivan tilanteesta suunnattomasti.
    “Onko tämä keijujen työtä?” kysyi Amy.

Tämä herkullinen kuvaus on Pikku naisia I -teoksen ensimmäisestä joulusta. Tytöt ovat lahjoittaneet oman jouluaamiaisensa köyhälle Hummeleiden perheelle ja antaneet oman vatsansa kurnia. Palkitakseen tyttöjen hyvän työn on naapurin herra Lawrence järjestänyt Marchin perheelle herkkuja notkuvan pöydän. Tytöt ovat yllätyksestä ja ilahduksesta suunniltaan.


Kuvauksessa mainitaan kakku, mutta sen enempää ei kakusta kerrota. Sain siis päästää  kakkumielikuvitukseni lentoon. Suljin silmät ja näin sieluni silmin kakun, josta valui kinuski vuolaan houkuttelevana. Täytekakku olisi tuntunut liian ylelliseltä pikku naisten joulupöytään, perinteinen kuivakakku puolestaan liian proosalliselta. Oma kakkukuvitelmani on jotain siltä väliltä.

Kinuskikuorrutteinen kakku sisältää joulumausteita, murskattuja pekaanipähkinöitä ja omenanpaloja. Omenilla on oma hauska roolinsa niin Pikku naisten keskushenkilön Jon kuin hänen todellisen elämän esikuvansa eli itse kirjailija Louisa May Alcottin elämässä: niitä pureksitaan kirjallisten harrastusten ohessa, lukiessa ja kirjottaessa.

Käsikirjoituksessa päätänkin Pikku naisten joulukakkuun johdattelevan luvun näin:

Mahtaako pala tätä kakkua saada oman kynäsi laulamaan? Kirjoita vaikka jouluinen tunnelmaruno kakkuelämyksen inspiroimana!

Ehkä myös blogini lukija voi ottaa tästä neuvosta vaarin kakkukuvieni inspiroimana?


Kirjani toinen joulukakku liittyy Maja Lunden kirjoittamaan ja Lisa Aisaton kuvittamaan melko tuoreeseen lasten joulukirjaan Lumisiskoon. Kirja on ainutlaatuinen valinta kirjaani, sillä se on ainoa mukana oleva kirja, joka ei ole klassikkoasemassa ja jonka kirjoittaja on yhä elossa. 

Rakkaimmat kirjat itselleni löydän usein klassikoista, jo kuolleiden kynäilijöiden luomuksista. Alkuperäinen ideani oli rajata kirjani juuri klassikkokirjoihin. Luin kuitenkin juuri viime joululomalla Lumisiskon ja lumouduin tarinasta täysin. Kirja herätti välittömästä mielikuvan jouluisesta kakusta, suorastaan vaati paikkaansa kirjassani.

Lumisisko on 24 lukuun jaettu tarina, jota voi nauttia joulukalenterin tapaan yhden luvun päivässä. Minä puolestaan hotkaisin teoksen yhdeltä istumalta, niin vahvasti tarina kietoi taikapiiriinsä.


Lumisisko on kaunis tarina surusta ja siitä toipumisesta, ystävyydestä sekä joulun ihmeellisestä taiasta - takuuvarma joulumielen sytyttäjä. Sen päähenkilö on Aatto-niminen poika, joka on syntynyt jouluaattona ja jolle joulu on äärimmäisen tärkeä juhla. Aaton sisko on kuollut kesällä, ja vanhemmat ovat niin surunsa murtamia, etteivät tunnu ollenkaan huomaavaan lähestyvää joulua, saati valmistaudu siihen. Se vaivaa Aattoa, jolle joulun tunnelma koristeineen on äärimmäisen tärkeä. Kuka hakisi edes adventtikynttilät varastosta?

Aatto tutustuu Heta-nimiseen tyttöön, ja uuden ystävän kodissa on ihanan tunnelmallista ja jouluista. Hetaan ja hänen kotiinsa tuntuu kätkeytyvän kuitenkin jotakin salaperäistä.

Kirjan ihmeellinen, taianomainen tarina pitää lukijan otteessaan, käärii auki uskomattoman tarinakerän, josta paljastuu niin ihmeellisiä yllätyksiä, että lukijana tuntee kuin istuvansa joulukuusen juurella avaamassa joululahjapaketteja.


Aatolle joulussa on tärkeää joulun tuoksut. Hänellä on hyvin tarkka käsitys siitä, miltä joulun kuuluu tuoksua.

Kun olin varma, että joulun äänet olivat kohdallaan, hiivin portaita pitkin alakertaan. Sitten menin olohuoneen ovelle, ja siellä minun oli pysähdyttävä uudestaan, tällä kertaa nuuhkimaan. Joulun piti nimittäin myös tuoksua kuusenhavuilta, joulusuitsukkeelta ja piparkakuilta ja klementiineiltä ja
kanelilta ja kaakaolta.

Aatolle tärkeät joulun tuoksut inspiroivat minut leipomaan Aaton jouluisten tuoksujen kakun, juustokakun, jossa tuoksut muuttuvat kakun mauksi. Keksipohja on tehty piparkakuista, kiille klementiineistä. Kanelilla maustetussa juustokakkumassassa on myös survottua klementiiniä. Kakun päälle ripottelin kaakaojauhetta.

Kun kuvasin kakkua, kirjan taianomainen tunnelma muuttui kuin todeksi. Taivas avautui ja hentoisia lumihiutaleita leijaili hiljakseen kakkuni päälle koristeeksi, kuin jonkin yliluonnollisen voiman ohjaamina. En muista ikinä ennen erottaneeni niin tarkasti lumihiutaleiden kaunista, herkkää muotoa. Jotkut niistä ikuistuivat myös kuviini. Kun mieheni näki kakkukuvani, hän luuli lumihiutaleita keinotekoisiksi koristeiksi!

Näiden kuvien myötä toivotan ihanaa, tunnelmallista, 
taianomaista ja kirjojen tuoksuista joulua!

4 kommenttia:

  1. Minä en edes leivo, mutta silti tuli tunne, että täytyy edes joskus saada selata kirjasi! :D Miten ihana idea sijoittaa kakut kirjallisuuteen.

    VastaaPoista
  2. Kakut näyttävät ja kuulostavat hyviltä. Hyvää joulua Anna ja lukuiloa <3

    VastaaPoista
  3. Oi miten houkuttelevan näköisiä kakkuja ja kauniita kuvia! Hyvää uutta vuotta ja mukavia lukuhetkiä :)

    VastaaPoista