Isällä ja äidillä oli poika. Häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli hyvin totinen poika ja osasi pitää huolta itsestään. Hän oppi lukemaan nelivuotiaana ja jo kuusivuotiaana keitti itselleen soppaa. Hän oli kaikin puolin kiltti poika. Hänellä oli myös kiltit vanhemmat – isä ja äiti.
Kaikki olisi ollut hyvin, mutta pojan eläimistiä äiti ei pitänyt. Ei varsinkaan kaikenkarvaisista kissoista.
Sininen keskitie -blogin Bleue haastoi minut viettämään lastenkirjaviikkoa tällä viikolla, 24.3-30.3.2014. Sen kunniaksi päätin ryhdistäytyä ja kaivautua luku- ja bloggauslaiskuuden täyttämästä kolostani esille tänne ihmisten ilmoille ja blogata Eduard Uspenskin lastenkirjasta Fedja-setä, kissa ja koira. Se kertoo Fedja-setä nimisestä pienestä pojasta, joka on aivan harvinaisen etevä ikäisekseen. Niin etevä, ettei hän tarvitsekaan vanhempiaan juuri mihinkään. Niinpä kun tulee pientä eripuraa äidin kanssa siitä, saako hän pitää kotona kissaansa vai ei, pakkaa poika kimpsunsa ja kampsunsa sekä ennen kaikkea kissansa ja kirjoittaa seuraavanlaisen kirjeen vanhemmilleen:
"Rakkaat vanhemmat! Isä ja äiti!
Pidän teistä oikein paljon. Pidän myös eläimistä oikein paljon. Ja myös tästä kissasta. Mutta te ette anna minun ottaa sitä. Tahdotte ajaa sen pois. Mutta se on väärin. Minä matkustan maalle ja rupean asumaan siellä. Älkää olko huolissanne minusta. En minä hukkaan joudu. Osaan tehdä kaikkea ja kirjoitan teille. Ja kouluun minun ei tarvitse vielä mennä. Vasta ensi vuonna.
Näkemiin. Poikanne Fedja-setä."
Niinpä poika muuttaa kissoinen päivineen maalle, löytää sieltä mukavan talon ja asettuu sinne asumaan. Kuvioon tulee myöhemmin mukaan koira, korppi sekä traktori Tr-tr-mitja. Eläimet osaavat puhua, eikä traktorikaan ole mikään tavallinen: bensiinin sijaan se tarivitsee soppaa kulkeakseen! Niin Fedja-setä elää onnellisia ja leppoisia, mutta pienten kommellusten täyteisiä päiviä maalla eläintensä ja traktorinsa kanssa. Kaikki olisi hyvin, mutta jossakin on eräs isä ja eräs äiti, jotka kaipaavat poikaansa.
Kirja on minulle etäisesti tuttu lapsuudestani. Opettajamme luki sen meille ala-asteella, joko 2. tai 3. luokalla ääneen. Meillä oli silloin sellainen tapa, että opettajan saatua jonkin lukukirjan loppuunluetuksi piirsimme kuvistunnilla jotakin kirjasta mieleen tulevaa. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin kuin löysinkin upean Fedja-setä, kissä ja koira -kirjaan liittyvän taideteokseni! Tässä se on koko komeudessaan:
Muistan pitäneeni tästä kirjasta ala-asteella ainakin jonkin verran. Nyt kirja ei jostakin syystä oikein uponnut minuun. Kirja oli minusta olevinaan jotenkin hauska, mutta oikeasti se ei kuitenkaan ollut. Ehkä nämä on niitä kirjoja, jotka eivät toimi niin hyvin aikuisilla. Tai ainakaan minulla. Kirjan tyyli on hyvin lakoninen, ja kenties siksi se vaikutti minusta melko kuivalta. Kirjassa ei myöskään tapahtunut juuri mitään jännittävää. Luulen, että kirjan juju piileekin sen sanallisessa huumorissa ja pienessä absurdiudessa, jolle en kuitenkaan itse nyt syttynyt. (En tiedä, mikä tosikko minusta on kehittynyt!) Mutta kenties lapset näkevät kirjan hauskuuden ja huumorin? Jos haluaa kuulla, mitä kaikkea hauskaa ja ihastuttavaa lapset (ja heidän äitinsä!) ovat löytäneet tästä kirjasta, kannattaa lukea Luettua elämää -blogin Elinan kirjoittama arvio, jossa teoksen lumoa on avattu paremmin – sekä lasten että aikuisen näkökulmasta.
Fedja-setä, kissä ja koira -piirustuksen esiin kaivaminen sai minut ajattelemaan, että olisipa mukavaa ottaa tavakseen joskus piirtää nykyäänkin jotakin lukemistani kirjoista. Haastan näin ohimennenen ja vapaamuotoisiesti muutkin halukkaat kirjabloggarit piirustus- tai taiteilupuuhiin! Tai vielä parempaa: näin lastenkirjaviikon hengessä voit laittaa lapsesi taiteilemaan jotakin yhdessä lukemiinne kirjoihin liittyvää ja julkaista kuvan blogissasi. Luulen, että lastenkirjat ylipäätänsäkin olisivat hedelmällisimpiä kuvataiteellisen inspiraation lähteitä myös meille isoille.
Kenties blogissani tullaan siis joskus vastaisuudessakin näkemään kuvataiteellisia taidonnäytteitäni. Minun pitäisi joskus ehdottomasti uudelleenlukea ja blogata Ronja Ryövärintytär, jotta pääsisin esittelemään arkistoistani löytyneen hienon kakkiaispiirustuksen!
Eduard Uspenski
Fedja-setä, kissa ja koira
(Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974)
Suom. Matti Anhava
Kuv. Gennadi Kalinovski
Otava
134 s.
Kannatan Ronja ryövärintyttären uusintalukua! Luin itse sen viimeksi muutama vuosi sitten, kun sain alkuperäiskielisen Ronjan joululahjaksi, mutta haluaisin lukea sen jälleen uudelleen ja blogatakin siitä.
VastaaPoistaMuistelisin pitäneeni Fedja-sedistä ala-asteikäisinä, mutta ei ole tullut mitään suurta hinkua kokeilla, miltä ne tuntuisivat aikuisina. Tykkään lukea lapsuuden kirjoja uudelleen, mutta ei niitä kaikkia kuitenkaan voi tai halua lukea enää aikuisena.
Joo, minä kannatan myös! On ollut pitkään mielessä, että olisi kiva lukea uudestaan näin aikuisemmalla iällä myös se kirja. Ja ne Lindgrenin kirjat, joita olen isompana lukenut uudelleen, ovat toimineet vielä erittäin hyvin minulle!
PoistaKiva kuulla, että sinulle on maistunut Fedja-sedät lapsena. Itse asiassa minä en ole ikinä tullut lukeneeksi sarjan muita osia, vain tämän. Monia lapsuuden kirjoja on kiva fiilistellä aikuisenakin, mutta on totta, että eihän ne kaikki enää jaksa kiinnostaa.
Voi, ihana kirja ja ihanat muistot lapsuudesta! Silloin toisteltiin usein "Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen". Pelkään tosin, että eipä se minuunkaan iskisi nyt aikuisena enää yhtä hyvin kuin lapsena.
VastaaPoistaHeh, hauskaa, että kirja on jäänyt sinulle lapsuudesta mieleen! Niin, se voi olla, ettei toimisi enää. Mikä toimii pieneä, ei välttämättä enää iskekään aikuisena. Ja toisinpäin.
PoistaIhana tuo sinun piirustuksesi, ja ihana sen innoittamana keksimäsi haaste! :)
VastaaPoistaMeillä on luettu (mies on lukenut) kaikki Fedja-kirjat iltasaduksi, kahteen otteeseen. Itse kuuntelin Fedja-kirjojen lukemista vain satunnaisesti, mutta sen perusteella mitä kuuntelin, niin tykkäsin kyllä huumorista ja mies ja lapset vielä enemmän. Ja tuota Petshkiniä ja Kevätpörriäistä on toisteltu meilläkin :)
Hih, kiitos Maria!
PoistaOnpa kiva kuulla, että teillä ollaan niin pidetty Fedja-setä-kirjoja! Ihan muuten mielenkiinnosta olisi kiva lukea sarjan muitakin osia (vaikken tälle niin lämmennytkään), sillä ne eivät ole minulle edes lapsuudesta tuttuja.
Ihanan suloista, että Fedja huolehtii koulustaan :D Ei sinne tarvitse mennä kun vasta ensi vuonna.
VastaaPoistaAika veikeä piirustus :)
Minä piirtelen oikeastaan aika paljon kirjoihin liittyen ja joskus julkaisen niitä blogissani, jos sattuu tulemaan julkaisukelpoinen piirustus.
Heh, totta! Fedja on tunnollinen poika – eihän sitä sentään koulusta voi lintsata!
PoistaOlenkin joskus nähnyt blogissasi jotakin piirustuksiasi! Hauskaa, että tykkäät piirrellä kirjoista! :)
Tuo kuvitusidea on ihana, kannatan :))! Kiitos osallistumisestasi!
VastaaPoistaKiitos hienosta lastenkirjaviikko-haasteesta ja kiva kuulla, että pidit kuvitusideastani! :)
PoistaTein graduni Uspenskin lastenkirjojen huumorista. Tämä kirja oli siinä mukana. Tosin käytin sekä lähdekielistä että suomenkielistä teosta - ja löysin paljon huumorinkukkia :) Mutta huumorikin on makuasia eikä siitä voi kiistellä. Ihana tämä kirja silti on, samoin kuin esim. Krokotiili Gena.. <3
VastaaPoistaOlipa sinulla ihan kirjaimellisesti ottaen hauska graduaihe! Noin pari vuotta sitten muuten, kun luin Krokotiili Genan, tykkäsin aivan valtavasti siitä! Pienenä puolestani en pystynyt ollenkaan ymmärtämään sen kirjan päälle! Ja jotenkin vähän ihmettelin itsekin, miksi en kyennyt pitämään tästä kirjasta ja sen huumorista. Muuten yleensä olen avoin lastenkirjojen huumorille.
PoistaPiirustuksesi on upea! Innostuin jo, että Fedja-setään on tehty värikäs kuvitus, niin hieno ja kirjanhenkinen tuo kuvasi on. Fedja-setä voi kolahtaa jollain toisella lukukerralla taas paremmin... Minä otin sen lapsena turhankin vakavasti, mutta aikuisena aivan hurahtanut sen maailmaan.
VastaaPoistaVoi kiitos Elina! Hauska kuulla! Kiinnitin itse huomiota siihen, että piirustukseni värit ovat hyvin samantyylisiä kuin kirjan kannessa, joten värimaailma ainakin sopii hyvin kirjaan!
PoistaMietin sitäkin mahdollisuutta, että ehkä vain aika ei ollut otollinen Fedja-sedälle juuri tällä kertaa. Kenties kokeilen joskus myöhemmässä elämänvaiheessa uudestaan! :)