Eka videobloggaukseni: lomatunnelmia Hangosta ja Villa Maijasta

L. M. Montgomery: Tiedän salaisuuden

Muistatko sen tunteen, kun ekaluokalla opettelit koulussa kirjoittamaan ja sinulla oli sellainen kirjoitusvihko, jossa oli sivun alussa kaunis a-kirjain? Sitten oli koko sivu täynnä tyhjiä rivejä ja yritit parhaan kykysi ja tahtosi mukaan kirjoittaa rivit täyteen yhtä kauniita ja tasaisia a-kirjaimia, mutta jostain kumman syystä omat a:si näyttivät perin kummallisilta. Eivätkä ollenkaan niin silmiä hiveleviltä kuin kirjoitusvihon mallikelpoinen malli-a. Ne olivat harakanvarpaita. Mutta kun sinnikkäästi jatkoit harjoittelemista, a-kirjaimesi alkoivat saada kauniimman muodon ja muistuttaa yhä enemmän sitä, mihin pyrit. Muistatko?

Niitä omia harakanvarpaisia a-kirjaimiani muistelin tänään, kun kuvasin ensimmäistä videbloggaustani. Aika kauan meni minulla aikoinaan aikaa, että opin edes a-kirjaimen ja muidenkin kirjainten muodon. Vielä kauemmin meni aikaan, kun opin oikeakielisyyden sekä kyvyn kielentää ajatuksiani - ja oppiminen jatkuu edelleen. Ei siis kai liene ihme ja kumma, että eka vloggaukseni on mielestäni vähän kamala. (Älkää pliis pitäkö mitään tukkimiehen kirjanpitoa lukuisista ööh-äänteistäni!) Lohduttavaa on kuitenkin ajatella, että tästä ei ole suunta kuin ylöspäin - tai eteenpäin. Videon ottaminen itsestään on mielestäni yllättävän vaikeaa. Olo on maailman epäluonnollisin, kun höpöttää itsekseen pelkälle kameralle - ja yrittää näyttää siltä kuin puhuisi muka jollekin elävälle olennolle.  Tulee hieman mielipuolinen olo.

Kirjoittaminen on minulle se juttu, miksi haluan pitää blogiani. Olen kuitenkin miettinyt, että olisi hauskaa silloin tällöin vaihtelun vuoksi tehdä myös vloggauksia. Tavoille opittuani (ja uuden kännykän ostettuani!) se voisi myös olla joskus hyvä ajansäästökeino kiireiden keskellä. Muutaman minuutin kirjahöpötys videolle ja klik - uusi kirjabloggaus on valmis. Ekalla kerrallani aikaa meni huomattavasti enemmän kuin muutama minuutti ja yksi klik. Kännykkälläni menee välillä pasmat täysin sekaisin, kun otan videota. Näyttö menee pimeäksi ja eikä tottele mitään nappeja. Kun vihdoin saan kännykän taas toimimaan, on kuvattu video kadonnut taivaan tuuliin. Niin kävi muutaman kerran nytkin. Toinen ongelma oli videon lataaminen blogiin. Se nimittäin oli liian suuri liitettäväksi sellaisenaan. Onneksi bloggarikaverit auttoivat ja neuvoivat, että yksi hyvä keino on ladata video Youtubeen piilotettuna ja linkittää se sieltä blogiin. Se toimi!

Video on kuvattu jo aamupäivällä, mutta kaikkien teknisten ongelmien ja niitä seuranneiden hermojenmenetyksen vuoksi julkaisen sen vasta nyt yöllä. Mutta nyt, olkaa hyvä vain, tässä on eka vloggaukseni ikinä!

P.s. Videossa mainittu päivän lukutavoite saavutettu! :)