Davyn mentyä levolle Anna lähti Viktoria-saareen ja istui siellä yksin kevyen kuutamoisen hämärän kutoutuessa maiseman ylle. Tuuli humisi ja puro lauloi solisten. Hän oli aina rakastanut tuota puroa. Usein hän oli menneinä vuosina istunut täällä haaveksimassa ja katsellut välkkyvää vettä. Hän unohti nyt huokailevat nuorukaiset, ilkeiden naapurien pistelyt ja kaikki nuoren tytön pienet ongelmat. Hän purjehti mielikuvituksessaan merten yli satujen maan kaukaiselle hohtavalle rannikolle. Unelmat tekivät hänet rikkaammaksi kuin todellisuus, sillä näkyvä katoaa, mutta näkymätön pysyy ikuisesti.
(Annan unelmavuodet)
Kiireisen ja hektisen sekä erittäin kaunokirjallisuudenpuutteisen kevääni jälkeen olen kaivannut Montgomeryn rauhallisen ja ihanan maailman ja erityisesti Anna-sarjan pariin. Voisin puhua suorastaan valtavasta Montgomeryn nälästä tai janosta. Päätin ryhtyä ravitsemaan tätä nälkää ensin niillä Anna-kirjoilla, jotka liittyvät eniten nykyiseen elämäntilanteeseni. Niin kauan kuin Annat ovat olleet minulle tärkeitä, olen peilannut omaa elämääni Annojen kautta. Vihervaaran Anna on fiktiivisistä (ja ei fiktiivisistäkin) henkilöistä minulle sellainen hahmo, johon samaistun eniten.
(Annan unelmavuodet)
Kiireisen ja hektisen sekä erittäin kaunokirjallisuudenpuutteisen kevääni jälkeen olen kaivannut Montgomeryn rauhallisen ja ihanan maailman ja erityisesti Anna-sarjan pariin. Voisin puhua suorastaan valtavasta Montgomeryn nälästä tai janosta. Päätin ryhtyä ravitsemaan tätä nälkää ensin niillä Anna-kirjoilla, jotka liittyvät eniten nykyiseen elämäntilanteeseni. Niin kauan kuin Annat ovat olleet minulle tärkeitä, olen peilannut omaa elämääni Annojen kautta. Vihervaaran Anna on fiktiivisistä (ja ei fiktiivisistäkin) henkilöistä minulle sellainen hahmo, johon samaistun eniten.
Näin valmistumiseni kynnyksellä, kun omat yliopistovuoteni ovat jäämässä taakeni ja edessäni aukenevat opettajavuodet, kaipasin erityisesti Vihervaaran Annan yliopistovuosista kertovan Annan unelmavuosien sekä hänen kolmesta opettajavuodestaan Summersiden koulun rehtorina kertovan Anna opettajana -teoksen pariin. Luin nämä kirjat "väärässä järjestyksessä" aloittaen Anna opettajana -kirjasta ja jatkaen sen jälkeen sitä edeltävään aikaan sijoittuvan Annan unelmavuodet -teoksen pariin.
Tällä kertaa luin teokset suomeksi.Olen blogannut molemmat teokset myös aiemmin, aivan blogiurani alkuaikoina: Annan unelmavuodet eli Anne of the Island -teoksen kuuntelin joskus englanninkielisenä äänikirjana. Anna opettajana eli Anne of Windy Poplars -teoksen puolestaan luin joskus osittain englanniksi ja osittain suomeksi, kun en osannut päättää, kummalla kielellä haluaisin sen lukea.
Annan unelmavuodet
Vaikka itse en periaatteessa tykkää Anna-kirjojen suomennetuista nimistä, vaan haluaisin niiden noudattavan enemmän alkukielisiä nimiä, on Annan unelmavuodet -teoksen nimi kuitenkin siinä mielessä osuva, että kirjan käsittelemä ajanjakso Annan elämästä on kuin yhtä unelmaa niin Annalle kuin lukijallekin. Mielestäni Annan unelmavuodet on tietyllä tavalla ihanin Anna-kirja. Ei ehkä paras (sen kunnian annan Annan nuorsuuvuosille), mutta nimenomaan ihanin. Kirjassa on jotakin hyvin kaunista ja herkkää – jotain, joka saa hymyilemään ja uskomaan unelmiin.
Anna ja Annan ystävät viettävät huolettomia, mutta työntäyteisiä ja iloisia opiskeluvuosia Redmondin korkeakoulussa. Toisena opiskeluvuonna Annan ja hänen ystävänsä Stella, Philippa ja Priscilla vuokraavat yhdessä iki-ihanan Karoliinan maja -nimisen talon, jonka ihanuutta he ovat monesti aiemmin haaveksien kävelyretkillään käyneet ihailemassa ja haaveksimassa. Tyttöjen elämä yhdessä mitäs muutakaan kuin ihanaa ja hauskaa.
Kirjan juonellsisessa keskiössä on aika pitkälle Annan ja hänen ystäviensä rakkaustarinat. Kosintoja ja rukkasia sinkoilee kirjassa, ja Anna joutuu katkerasti huomaamaan, ettei oikea kosinta välttämättä olekaan niin romanttinen tapaus kuin hänen kauniissa, haaveellisissa kuvitelmissaan.
Annan unelmavuodet sisältää myös mielestäni Anna-kirjojen koskettavimman, traagisimman ja ajatuksia herättävimmän kohtauken: Annan eräs lapsuudenkaveri, joka on aina viettänyt pinnallista ja turhamaista elämää, sairastuu vakavasti ja pitkän sairauden jälkeen jättää maallisen elämän taakseen. Kohtauksessa kosketellaan elämän tarkoitusta hyvin vakavasti ja ainakin itseäni hyvin ravistelevalla tavalla.
Anna opettajana
Anna opettajana
Montgomery on kirjoittanut Anna opettajana -teoksen jälkikäteen täyttääkseen Annan unelmavuosien ja Anna omassa kodissaan -kirjan (Anne´s House of Dreams) väliin jääneen ajallisen aukon. Kirja käsittelee niitä kolmea vuotta, jotka Anna on Summersiden koulussa rehtorina. Kirja myös kattaa Annan koko kihlausajan Gilbertin kanssa.
Kirja koostuukin suurelta osin Annan Gilbertille lähettämistä kirjeistä, joissa Anna välittää Gilbertille kuulumisiaan. Välillä kuitenkin tavallinen kerronta valtaa alaa, ja kirjan loppua kohden kerronnan määrä lisääntyy.
Olen kuullut monien sanovan, ettei Anna opettajana olisi niin hyvä kuin muut Anna-kirjat. Tietyllä tavalla allekirjoitan väitteen – kirjassa on heikkoutensa. Jos kirjaa tarkastelee itsenäisenä kirjallisena teoksena, niin on myönnettävä, ettei se ole mikään kirjallinen mestariteos. Jos kirjaa tarkastelee osana Anna-sarjaa ja jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että lukija on aivan toivoton Anna-fani (kuten tämän tekstin kirjoittaja), niin kirjalla on aivan ehdoton ja korvaamaton rooli sarjan osana. Kirjassa on hauskuutta, ihanuutta, iloa, kauneutta ja romantiikka – ainakin minunlaiselleni lukijalle mitä viihdyttävintä lukemista.
Kirja on juonellisesti melko epäyhtenäinen. Joku voisi pitää sitä heikkoutena, mutta itse näen sen rikkautena. Tässä teoksessa suuren ja yhtenäisen juonen sijaa saavat toinen toistaan herkullisemmat ja hauskemmat sivuhenkilöt seikkailuineen. Anna on toki selkeänä päähenilönä, mutta tällä tytöllä on tapana pistää nokkansa joka asiaan ja tutustua mitä erilaisimpien ihmisten kanssa.
Lopuksi
Lopuksi laitan vielä muutaman kuvan poseeraussessiostani Anna-opettajana kirjan kanssa. Halusin tämän uuden elämänvaiheeni muistoksi otattaa itsestäni kuvia tämän kirjan kanssa hieman annamaisesti pukeutuneena ja annamaisessa ympäristössä luonnon keskellä, sillä koen kirjan kuvaavan hyvin minua uuden elämänvaiheeni kynnyksellä (vaikken nyt ihan rehtoriksi asti olekaan kohoamassa esikuvani tavoin!).
L. M. Montgomery
Annan unelmavuodet
(Anne of the Island, 1915)
Toini Kaliman uudistettu ja tarkistettu suomennos, 1961
WSOY
226 s.
L. M. Montgomery
Anna opettajana
(Anne of Windy Poplars, 1936)
Suom. Paula Herranen, 2002
WSOY
277 s.
On tavallaan aikamoinen ihme, etten ole vieläkään saanut luettua yhtäkään Anna-kirjaa uudelleen, sillä bloggauksesi (ja fb-päivityksesikin usein) herättävät halun lukea Annoja uudelleen. Tai oikeastaan Anneja, koska haluaisin lukea vaihteeksi Annat alkuperäiskielellä. Tosin luulen, etten sitten millään totu siihen, että Anna on Anne.
VastaaPoistaOn ihastuttavaa lukea Anna-bloggauksiasi, sillä niistä huokuu suuri rakkaus Annoja kohtaan. On hienoa, että olet löytänyt itsellesi noin rakkaan kirjasarjan. :)
Hih, olisipa mukavaa, jos Anna-kirjoitukseni saisivat sinut vielä joku päivä tarttumaan Annaan – olisi mielenkiintoista lukea myös sinun ajatuksiasi Annasta. Suosittelen lämpimästi kyllä alkukielellä lukemista! Kirjat ovat kyllä parempia englanniksi, vaikka taas omasta mielestäni nyt tällä kertaa oli vaihteeksi mukava lukea suomeksi – tajuaa kuitenkin loppujen lopuksi enemmän lukemastaan.
PoistaMukava kuulla, että sinusta on ilo lukea näitä Anna-hullun höpinöitä. Niin, se on jännä, miten voi haksahtaa johonkin kuvitteelliseen hahmoon niin pahasti :D
Onpa kaunis kirjoitus Anna-kirjoista! Kuten Annami, minäkään en ole lukenut näitä uudelleen aikuisena, vaikka äidiltä minulle siirtyneet vanhat kirjat olisivat hyllyssä.
VastaaPoistaKiitos, Margit! :) Koskaan ei ole liian myöhäistä! :D
PoistaIhania nostalgiamuistoja tuli tästä postauksesta!
VastaaPoistaHih, on mukavaa kuulla herättäneensä sellaisia muistoja! Kiitos kommentistasi! :)
PoistaPitäisiköhän jossain vaiheessa lukea Annat uudestaan? Kaksi niistä uudemmista suomennoksista (Anna opettajana ja ?) on minulla edelleen kokonaan lukemattakin.
VastaaPoistaJos minulta kysyn, niin vastaus on ehdoton kyllä! :) Ilmeisesti Annan perhe (Anne of Ingleside) on sinulta vielä lukematta. Se ja Anna opettajana ovat sarjasta ainoat, jotka on suomennettu vasta 2000-luvulla. Ai niin ja sen lisäksi on vielä Annan jäähyväiset (The Blythes are Quoted), joka on vähän erikoisempi Anna-kirja (koostuu lähinnä novelleista ja runoista) ja on julkaistu postuumisti englanniksikin vasta 2009. Se on itsellänikin vielä lukematta..
PoistaArvasin, että olisit tuota mieltä! :) Annan perhe sen on pakko olla. Olen nimittäin lukenut perus-Annat joskus 90-luvun alussa.
PoistaHei Anna - Annan onnellinen kaima! Olipa ihanaa löytää blogisi! Täälläkin yksi ikuinen Anna-fani, jonka mieli janoaa sielunsisarensa seuraa aina aika ajoin! Annan unelmavuodet on minunkin ehdoton suosikkini, siinä todella on jotakin äärettömän ihanaa - ehkäpä itse se unelmientäyteinen elämänvaihe kaikkiaan! Luin itse juuri Iris rukan, ja tyttökirjatuuli alkoi sitä myöten taas kovasti puhaltaa - ja erityisesti aloin kaivata juuri Annaa :) Minunkin teki mieleni hypätä heti unelmavuosiin, mutta päätin sittenkin aloittaa aivan alusta. Nuoruusvuodet siis menossa, ihanaa!
VastaaPoistaHei Katja, olipa mukavaa, että löysit blogiini - tervetuloa! Jos kerran olet ikuinen Anna-fani kuten minä, tulet varmasti löytämään blogistani sinua kiinnostavia juttuja! :)
VastaaPoistaMinä en muuten ole lukenut Swanin tyttökirjoja, mutta ehdottomasti varmasti joskus vielä pitäisi! :)
Ja onpa hauskaa, että lähdit lukemaan Annoja alusta! Pitänee tulla kurkkimaan blogiisi, jos kirjoittelet niistä jotain! Toivotan sinulle ihania ja onnentäyteisiä lukuhetkiä rakkaan kaimani parissa! Minulla on muuten juuri nyt menossa Annan jäähyväiset, jota en olekaan aiemmin lukenut!