Yhä vain Annaa: Anne of Ingleside

L.M. Montgomery

Anne of Ingleside, 1939

Bantam books

274 s.

October was a very happy month at Ingleside that year, full of days when you just had to run and sing and whistle. Mother was about again, refusing to be treated as a convalescent any longer, making garden plans, laughing again … Jem always thought Mother had such a beautiful, joyous laugh…  Answering innumerable questions. “Mummy, how far is it from here to the sunset? ... Mummy, why can´t we gather up the spilled moonlight? ... Mummy, do the souls of dead people really come back on Hallowe`en?  … Mummy, what causes the cause? ... Mummy, wouldn’t you rather be killed by a rattlesnake than a tiger, because the tiger would mess you up and eat you? ... Mummy, what is a cubby? ... Mummy, is a widow really a woman whose dreams have come true? ... Wally Tailor said she was… Mummy, what do little birds do when it rains hard? … Mummy, are we really a too romantic family?”

Minun Anna-urakka jatkuu. Anne of Ingelside on L.M. Montgomeryn Anna-sarjan kuudes osa. Täytyy myöntää, että kirjan alku oli todella suuri pettymys. Kirjan edeltävä osa Anne´s House of Dreams jää tilanteeseen, jossa Anna ja Gilbert jättävän taakseen ensimmäisen yhteisen kotinsa House of Dreamsin, mukanaan ainokainen pienokaisensa James, ja suuntaavaat kohti uutta, suurempaa kotia. Tämä suurempi koti on kirjan Anne of Inglesiden nimessä esiintyvä Ingleside. 

Edeltävä kirja oli tunnelmaltaan hyvin lumoava ja vangitseva. Minun oli vaikea laskea sitä käsistäni sen loppuessa. Olisin kaivannut suoraa jatkoa edeltävälle osalle, mutta Anne´s House of Dreams- ja Anne of Ingleside –kirjojen välissä onkin monen vuoden aukko, joka olisi mielestäni kaivannut täyttöä.

Tässä kirjojen välisessä aukossa Annan ja Gilbertin ainokainen vauva onkin monistunut viideksi vilkkaaksi lapseksi. Kuudes lapsi, Marilla eli lyhyesti Rilla syntyy tämän teoksen aikana. Aiempiin kirjoihin verrattuna tämä ei olekaan niin paljon kertomus Annasta, vaan kerronta keskittyy melko paljon Annan lasten pikku seikkailuihin. Anna on toki vahvasti läsnä lasten äitinä.

Kun olin päässyt eroon kirjan alun tuottamasta pettymyksestä, pidin kirjasta siinä missä muistakin Annoista. Oli mielestäni mielenkiintoista seurata, millainen äiti Annasta on kehittynyt. Anna on ihana äiti! Hän jaksaa aina kuunnella ja vastata lasten kysymyksiin. Hän ei ikinä naura, jos lapsi on vakavissaan jonkin hänelle todellisen, mutta aikuisten silmissä huvittavan ongelman kanssa.

Montgomery kuvaakin ihastuttavan hellyttävästi ja viisaasti näitä lasten pieniä, mutta suuria ongelmia. Esimerkiksi, kuinka Rillan mielestä on mitä suurin häpeä joutua kantamaan julkisesti koko kylän läpi kirkon myyjäisiin kakku, jonka hänen äitinsä on luvannut sinne lahjoittaa. Tai kuinka erään toisen pienen Annan kullannupun elämän onni särkyy, kun hän kuulee valheelliselta kaveriltaan, että hänet on syntyessään vaihdettu erään toisen perheen lapsen kanssa. Kaikki nämä lasten ongelmat Anna kohtaa suurella ja ymmärtävällä sydämellä. Voi kunpa kaikilla lapsilla voisi olla sellainen äiti kuin Anna!

Minusta Anna-kirjat ja erityisesti tämä kirja olisi hyvää luettavaa jokaiselle tulevalle äidille! Niissä kuvataan syvällä ymmärryksellä lapsen maailmaa lapsen näkökulmasta. Anna on ihanneäti, joka osaa aivan uskomattoman hienosti asettua lapsen asemaan ja ymmärtää, miltä maailma näyttää lapsen viattomin ja ymmärtämättömin silmin.  Jos minä saisin olla päättämässä, mistä koostuu äityspaketti, laittaisin ehdottomasti pakettiin jokaisen äidin luettavaksi tämän kirjan.

Mutta vastauksena pikku Jemin alun lainauksessa esittämään kysymykseen täytyy todeta, että ehkäpä Annan perhe on really a little too romantic family.

Huom. edellisessä bloggauksessani Anne of Avonlea –kirjasta keskityin osittain myös samaan kasvatusasiaan Annan opettajan työn kautta.

Kritiikkiä takakannesta

Anne is the mother of five, with never a dull moment in her lively home. And now, with a new baby on the way and insufferable Aunt Mary Maria visiting – and wearing out her welcome – Anne´s life is full to bursting.

Still, Mrs. Doctor can´t think of any place she´d rather be than her own beloved Ingleside. Until the day she begins to worry that her beloved Gilbert doesn’t love her anymore. How could that be? She may be a little older, but she´s still the same irrepressible, irreplaceable redhead – the wonderful Anne of Green Gables, all gorwn up. She´s ready to make her cherished husband fall in love with her all over again!

Näin kuuluu Anne of Inglesiden takakansi, mikä olikin huonoin kohta koko teoksessa. Takakansi antaa mielestäni kuvan, että tämä olisi jokin avioliittodraamaromaani, jossa koko juonellinen jännitys kietoutuu Annan ja Gilbertin aviollisen onnen uudelleen herättämiseen. Koko teoksen ajan odottelin kärsimättömästi, koska tämä takakannen kuvaama avioliittotragedia puhkeaa esiin, kunnes lopulta luulin, ettei se tulekaan ikinä ja että takakannen kirjoittaja ei ole edes vaivautunut lukemaan koko teosta.

Näin huonosti ei kuitenkaan ollut asia. Avioliittotragedia tosiaan puhkesi, mutta vasta kolmanneksi viimeisessä luvussa, joka oli järjestysluvultaan 39. luku. Tragedia ratkeaa viimeisen eli 41. luvun alkupolla eikä lainkaan sillä tavalla, miten takakansi kuvaa. Aika harhaanjohtavasti kirjoitettu takakansi! Sitä ennen, eli 38 luvun ja 252 sivun ajan Annan elämä on nimittäin ollut yhtä auvoa.

Mutta eipä anneta huonon takakannen pilata olennaisinta! Ihana kirja, ihana Anna, ihanat lapset ja ihana Montgomery!