When Anne
reached the school first morning, she was confronted by prim rows of ”shining
morning faces” and bright, inquisitive eyes. She hung up her hat and faced her
pupils, hoping that she did not look as frightened and foolish as she felt and
that they would not perceive how she was trembling.
She had sat
up until nearly twelve the preceding night composing a speech she meant to make
to her pupils upon opening the school. She had revised and improved it painstakingly,
and then she had learned it by heart. It was a very good speech and had some
very fine ideas in it. The only trouble was that she could not now remember a
word of it…
Minun Anna-buumini jatkuu jälleen.
Tällä kertaa vuorossa oli Montgomeryn Anna-sarjan toinen osa. Viime aikoina
olen blogannut Anne of Green Gables –teoksesta sekä Anne´s House of Dreams –teoksesta.
Siksi minusta tuntuu, ettei minulla ole
juuri mitään uutta sanottavaa tästä. Anna on ihana ja sillä selvä!
Anne of Avonlea -teoksessa
päästään seuraamaan Annan elämää tämän ollessa 16-18 vuotias. Kirjan alussa
Anna on aloittamassa ensimmäistä kertaa elämässään opettajan työn, omassa
entisessä opinahjossaan, Avonlean koulussa. Mielenkiintoinen yhteensattuma oman
elämäni kannalta, sillä minä – Annan kaima ja sukulaissielu – olen myös
aloittamassa vajaan parin viikon kulutta ensimmäistä kertaa sivutoimisen
opettajantyön entisessä lukiossani. Mielenkiintoista näin aloittelevana
opettajana olikin seurata tässä kirjassa Annan opettajuutta ja sen kehittymistä
sekä sitä, millainen Anna on kasvattajana.
Opettajaksi ryhtyessään Annan pää
on täynnä suuria ja idealistisia ihanteita siitä, millainen opettaja hän aikoo
olla. Auktoriteetti kuuluu luoda voittamalla oppilaiden kiintymys ja luottamus.
Ruumiillista kuristusta ei saa ikinä ja missään nimessä käyttää! ... Hienot
periaatteet, mutta kuinkas käy?
”There is some good in
every person if you can find it. It´s a teacher´s duty to find and develop it. “
Hienostihan Anna koulussa selviää
ja lopulta, muutaman mutkan jälkeen, onnistuu voittamaan kaikkien oppilaiden
sydämet puolelleen. Monet ylevät ihanteet kuitenkin riisuutuvat loistostaan tosi
elämän koettelemuksien keskellä.
Voi, kun joskus onnistuisin
olemaan edes puolet niin mukava ja pidetty opettaja kuin Anna! Mutta on kai
hyvä muistuttaa itseään siitä, että tämä on vain fiktiota. Ei kukaan oikeasti
kai pystyisi olemaan niin ihana ja täydellinen kuin Anna Shirely?
Anna saa myös kokeilla
kasvatuskonstejaan Davy ja Dora –nimisiin 6-vuotiasiin kaksosiin, jotka äitinsä
kuoleman jälkeen siirtyvät Marillan ja Annan hoteisiin Vihervaaraan. Dora on
kuin itse enkeli ja tuskin tarvitsee mitään kasvatusta. Davy sen sijaan on
tullessan kuin itse piru, mutta kumma kyllä, Annan taitavassa otteessa hän
alkaa osoittaa selviä kehittymisen merkkejä.
Annan salaisuus kasvatusasioissa
on selvästi se, että hän saa Davyn, kuten myös oppilaansa, suorastaan palvomaan
itseään. Lapsi kuin lapsi on kiltisti, jos tietää palvomansa kohteen tulevan
tyytymättömäksi muunlaisesta käytöksestä. Annan lapsikeskeinen kasvatusmetodi
asettuu selvästi vastakkain ”vanhan kansan” kasvatusmetodin kanssa, jonka
mukaan ”children should be seen but not heard”. Annalla on aina aikaa kuunnella
lapsia sekä vastata heidän loputtomiin kysymyksiinsä.
Sen verran kun tiedän
historiasta, ovat Annan kasvatusmetodit ja suhtautuminen lapsiin vaikuttanut
luultavasti melko moderneilta kirjan ilmestymisajankohtana, 1900-luvun alussa.
Siitä hyvästä hatunnosto Montgomerylle!
Lopuksi
Vaikka Anna on tässä kirjassa jo
melko varttunut ja vastuullinen nuori naisenalku, on ihanaa, että hän on yhä
sisimmässään sama hupsu ja hulvaton, keijukaisiin uskova tyttö kuin hän on Anne
of Green Gables –kirjassa. Tämä puunhalaus-kohtaus oli oma lempikohtaukseni
kirjassa:
”What a nice month this November has been!” said
Anne, who never guite got over the childish habit of talking to her self. (– –)
How quiet the woods are today… Not a murmur exept that soft wind purring in the treetops! It sounds like surf
on a faraway shore. How dear the woods are! You beautiful trees! I love every
one of you as a friend.”
Anne paused to throw her arm about a slim young
birch and kiss its cream-white trunk. Diana, rounding a curve in the path, saw
her and laughed.
“Anne Shireley, you´re only pretending to be grown
up. I believe when you`re alone you´re as much a little girl as you ever were.”
“Well, one can´t get
over the habit of being a little girl at once”, said Anne gaily. “ You see, I
was little for fourteen years and I only been grown-uppish for scarcely three.
I`m sure I shall always feel like a child in the woods.”
L.M. Montgomery
Anne of Avonlea, 1909
276 s.
Kaksi Annaa
Totta! Anna on ihana ja sillä selvä, kuten kirjoitit. Pitäisikin lukea Montgomeryä alkukielellä. Nyt luin Jane Austenia englanniksi, ihastuin. Montgomery ja etenkin Anna on minulle hyvin rakas.
VastaaPoistaTotta! Mitä sitä monisanaisempia arvioita turhaan kirjoittamaan, kun kaiken voi tiivistää tuohon yhteen lyhyeeseen virkkeeseen :D
PoistaJane Austenia en ole vielä kunnolla uskaltanut lukea alkukielellä, luulisin sen olevan jo aikamoinen haaste omille taidoilleni. Hyllystä kyllä löytyy Sense and Sensibility. Suosittelen kyllä Annoja alkukielellä, mielestäni ne kuulostavat huomattavasti paremmalta kuin suomeksi.
Varsin nuorena Anna opettajuutensa aloittaa. Jos 40 vuoden päästä eläkeikä olisi esim. 67 vuotta, kertyisi noin varhaisella aloitusiällä opettajavuosia noin 50 :)
VastaaPoistaJeps niinpä! Tuolloin "peruskouulun" opettajilta vaadittiin aika lyhyttä kouluttautumista. Ja näissä kirjoissahan kaava menee sillä tavalla, että jos menee naimisiin, niin opettajan ura päättyy sitten siihen :) Että ei Anna kovin montaa vuotta ehtinyt opettajana olemaan :) Ehkä vielä hassumpaa on se, että 22-vuotiaana Anna aloittaa kolmivuotisen rehtorin uransa, josta kerrotaan Anne of Windy Poplars -teoksessa (Anna opettajana)
PoistaIhanaa, kun postailet nyt Annoista :) Tekisi mieli olla välittämättä omasta lukupinosta ja hakea hyllystä Anna-kirja.. Tulihan arvontapalkinto perille?
VastaaPoistaSe on ihanaa näin postailijasta ja lukijastakin :)Voin luvata, että vielä lisää Annaa tulossa lähiaikoina.
PoistaArvontapalkinto tuli hyvin perille, kiitos siitä! Kerroinkin Pikku Prinssi -postauksen alussa vähän lahjakortistani ja mitä sillä tuli ostettua:
http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2013_01_22_archive.html
Hih, harvapa meistä tosiaan on niin täydellinen kuin Anna. Mutta ehkä on hyvä, että on Annan kaltaisia ihanteita, joita kohti pyrkiä :) Samoin kuin Anna on oppilailleen ihanne, Anna ja Anna-kirjat ovat varmasti monelle nuorelle lukijalle palvonnan kohde, jota pyritään jäljittelemään.
VastaaPoistaNiinpä! Ihanteita on hyvä olla! Ja jos nimi sattuu olemaan jo valmiiksi Anna, niin sitä on aika hyvä aloittaa :D
Poista