lauantai 15. kesäkuuta 2013

Suloinen yllättäjä: Tähdikki - Aavikon taikaponi

 
Sarah Kilbride (kirjoittanut) ja Sophie Tilley (kuvittanut)
Prinsessa Eveliinan ponit: Tähdikki - Aavikon taikaponi
Princess Evie´s Ponies: Star the Magic Sand Pony (2010)
Suom. Tytti Träff
Karisto
 
 
Tähtitalleilla oli läkähdyttävän kuuma päivä, joten prinsessa Eveliina vei poninsa varjoisen puron rantaan vilvoittelemaan."Kuka tahtoo lähteä seikkailemaan?" hän kuiskasi ponien hörppiessä vettä. "Mihin taikatunneli mahtaakaan meidät tänään viedä?"
 
Eveliinan ponit eivät olleet mitä tahansa poneja. Ne olivat taikaponeja! Kun Eveliina nousi niiden selkään, ne veivät hänet lumotun maan ihmeellisiin seikkailuihin.
 
Isäni päätti kerran ilahduttaa minua ja lainasi kirjastosta minulle kaksi prinsessakirjaa, sillä tiesi minun pitävän prinsessasaduista. (Kenen muun isä muuten raahaa kirjastosta 24-vuotiaalle tyttärelleen prinsessakirjoja?) Toinen vaikutti kiinnostavalta (en ole vielä lukenut), mutta tämä toinen Prinsessa Eveliinan ponit -sarjaan kuuluva Tähdikki - Aavikon taikaponi vaikutti ei-voisi-vähempää-kiinnostaa-kirjalta. Päätin kuitenkin koettaa, sillä satu oli lyhyt ja käden käänteessä luettu.
 
Koska odotukset eivät olleet korkealla, kävi niin että tämä ponikirja yllätti suloisuudellaan ja taianomaisella itämaisella hengellään.
 
Tähdikki -Aavikon taikaponi ei ole mikään päätähuimaavan omaperäinen prinsessakirja, joka hurmaisi ennenkuulumattoman upealla tarinalla tai henkeäsalpaavan taidokkaalla ja taiteellisella kuvituksella.
 
Se on melko tavanomainen prinsessakirja, jossa on kuitenkin häviähdys eksotiikkaa, joka kohottaa sen aavistuksen monien muiden tavanomaisten prinsessakirjojen yläpuolelle. Lisäksi siinä oli vain sitä jotakin, joka lumosi ja joka pakenee analyyttistä määritelmääni. Ehkä se oli mielikuvituksen voima, tuo lumottu maa, jonne prinsessa Eveliinan ponit vievät myös lukijan?
 
 
 
 
Prinsessa Eveliinalla on poneja, joiden selkään hyppäämällä hän pääsee taikatunnelia pitkin lumottuun maailmaan, joka tarjoaa joka kerta toinen toistaan ihmeellisempiä seikkailuja. Tämän kirjan aiheena on seikkailu, joka johdattaa hänet valtavalle hiekka-aavikolle, kauniin itämaisen prinsessan Saran kotiovelle. Prinsessa Sara odottaa luokseen saapuvaksi serkkujaan, seitsemää tähtiprinsessaa. Kaikki yhdeksän prinsessaa viettävät pyjamajuhlia, mikä on oikein hauskaa. Tapahtuu kuitenkin myös vähän jännittäviä ja pelottaviakin asioita.
 
Lopulta on Prinsessa Eveliinan matkattava takaisin Tähdikki-poninsa selässä, ja ilmaan jää leijumaan kysymys, oliko hän mielikuvitusmatkalla vai onko prinsessa Sara ja vaaleanpunainen aavikko totta? Violetti, tähtikirjailtu sikkipyjama prinsessa Eveliinan sägyllä antaa kuitenkin olettaa, että taikamaa on oikeasti olemassa.
 
Pidän tällaisista lastenkirjoista, joissa mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat yhteen jättäen jälkeensä hämmentävän tunteen ja uskon siihen, että mikä tahansa voi olla mahdollista.
 
Kirjan kuvitus on aavistuksen liian vaaleanpunainen ja imelä (tämä on paljon sanottu minulta, suurelta vaaleanpunaisen ystävältä!), mutta silti siinä on jotakin hyvin kaunista ja satumaisen ihanaa. Jäin haikean tunteen vallassa tuijottelemaan kuvia, jotka veivät minut taianomaiseen ja valloittavaan satumaailmaan, jonne minäkin mielelläni lentäsin ponin selässä.


Muualla:

En löytänyt muista blogeista arviota juuri samasta kirjasta, mutta Sinisen linna kirjastossa on luettu samaan sarjaan kuuluva Hopea - lumimaan taikaponi.


 

 

Kirjallisuudenopiskelijan valitusvirsi

Saanen tehdä jotakin sellaista, mitä hyvin harvoin teen. Nimittäin valittaa.
 
Tiedän, että se on hyvin tyhmää, mutta joskus se helpottaa hieman oloa, joten ajattelin koettaa.
 
Valitukseni aihe koskee Suomen kirjallisuudenhistorian kurssia, joka on meille äidinkielenopettajaksi aikoville yleisen kirjallisuustieteen opiskelijoille pakollinen. Kurssista saa ainoastaan kuusi opintopistettä ja se suoritetaan itsenäisesti lukemalla ensin vino pino kirjoja ja menemällä sitten tentiin.

Tässä kurssiin kuuluva lukemisto:

Teoria

1. Laitinen, Suomen kirjallisuuden historia (s. 1 - 569)
2. Lassila (toim.), Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamakirjeistä tietoverkkoihin (s. 157 - 300)

Kaunokirjallisuus

1.Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat
2. Kalevala (Kullervo-runot 31–36)
3. Wecksell, Daniel Hjort (blogattu jo!) 
4. Kivi, Seitsemän veljestä
5. Canth, Työmiehen vaimo
6. Aho, Juha
7. Leino, Helkavirsiä I & II
8. Jotuni, Rakkautta (koko kokoelma)
9. Sillanpää, Hurskas kurjuus
10. Södergran, Samlade dikter (suomennosvalikoima Tulevaisuuden varjo) (blogattu jo!)
11. Kallas, Sudenmorsian  (blogattu jo)
12. Haanpää, Noitaympyrä
13. Manner, Tämä matka
14. Kilpi, Alastalon salissa I
15. Linna, Tuntematon sotilas
16. Meri, Manillaköysi
17.Mukka, Maa on syntinen laulu
18. Kihlman, Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho)
19. Krohn, Tainaron;
20.Oksanen, Puhdistus.
 
Siis yhteensä teoriaa yli seitsemän sadan sivun verran ja kaunokirjallisuutta yhteensä 19 kokonaista kirjaa plus pieni osa Kalevalasta. Ja vain kuusi vaivaista opintopistettä kaikesta tästä tuskasta!
 
Ja tuskaa tämä on, sillä minulla ei ole mitään inspiraatiota tämän lukupinon valloittamiseen. Listaan ei ole eksynyt ainoatakaan sellaista kirjaa, jonka kimppuun lähtisin innosta puhisten. Lukemista on mielestäni aivan liiaksi suhteutettuna opintopisteisiin puhumattakaan siitä, että monista näistä kirjoista pitäisi maksaa mielestäni tylsyys- tai raskauslisä opintopisteissä!
 
No myönnettäköön: Maa on syntinen laulu houkuttaa hieman. Edes yksi kirja, jonka lukemista odotan.
 
Listaa tutkaillessa ei voi muuta kuin huokaista, että kirjallisuuden opiskelu on todellista orjatyötä. Olen huomannut sen toki aiemminkin, mutta tämän kurssin kohdalla entistä selvemmin.
 
 Olin suunnitellut tekeväni tämän kurssin elokuun kesätentissä, mutta eilen vilkaistessani listaa pitkästä aikaa tajusin, että turha toivo - jos nimittäin aion yhtään ehtiä nauttia kesälomasta. (Olen yrittänyt urakkaan tarttumista jo aiemmin; muutamasta kirjasta olen blogannut jo ennen joulua)  Yritän varmaan hiljakseen kesälomalla kuitenkin huventaa pinoa ja tehdä tentin joskus syyslukukaudella, mutta lukemisto tarvitsee mielestäni ehdottomasti jotakin mukavaa ja kevyttä lukemista oheensa.
 
No huh. Valitusvirsi loppuun laulettu ja olo sen johdosta hivenen helpottuneempi.
 
Voitte yrittää rohkaista ja kannustaa minua kehumalla, kuinka mielenkiintoisia, houkutteleiva, hyviä ja lukemisen arvoisia listassa olevan kirjat oikeasti ovatkaan!