Saanen tehdä jotakin sellaista, mitä hyvin harvoin teen. Nimittäin valittaa.
Tiedän, että se on hyvin tyhmää, mutta joskus se helpottaa hieman oloa, joten ajattelin koettaa.
Valitukseni aihe koskee Suomen kirjallisuudenhistorian kurssia, joka on meille äidinkielenopettajaksi aikoville yleisen kirjallisuustieteen opiskelijoille pakollinen. Kurssista saa ainoastaan kuusi opintopistettä ja se suoritetaan itsenäisesti lukemalla ensin vino pino kirjoja ja menemällä sitten tentiin.
Tässä kurssiin kuuluva lukemisto:
Teoria
1. Laitinen, Suomen kirjallisuuden historia (s. 1 - 569)
2. Lassila (toim.), Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamakirjeistä tietoverkkoihin (s. 157 - 300)
Kaunokirjallisuus
1.Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat
2. Kalevala (Kullervo-runot 31–36)
3. Wecksell, Daniel Hjort (blogattu jo!)
4. Kivi, Seitsemän veljestä
5. Canth, Työmiehen vaimo
6. Aho, Juha
7. Leino, Helkavirsiä I & II
8. Jotuni, Rakkautta (koko kokoelma)
9. Sillanpää, Hurskas kurjuus
10. Södergran, Samlade dikter (suomennosvalikoima Tulevaisuuden varjo) (blogattu jo!)
11. Kallas, Sudenmorsian (blogattu jo)
12. Haanpää, Noitaympyrä
13. Manner, Tämä matka
14. Kilpi, Alastalon salissa I
15. Linna, Tuntematon sotilas
16. Meri, Manillaköysi
17.Mukka, Maa on syntinen laulu
18. Kihlman, Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho)
19. Krohn, Tainaron;
20.Oksanen, Puhdistus.
Siis yhteensä teoriaa yli seitsemän sadan sivun verran ja kaunokirjallisuutta yhteensä 19 kokonaista kirjaa plus pieni osa Kalevalasta. Ja vain kuusi vaivaista opintopistettä kaikesta tästä tuskasta!
Ja tuskaa tämä on, sillä minulla ei ole mitään inspiraatiota tämän lukupinon valloittamiseen. Listaan ei ole eksynyt ainoatakaan sellaista kirjaa, jonka kimppuun lähtisin innosta puhisten. Lukemista on mielestäni aivan liiaksi suhteutettuna opintopisteisiin puhumattakaan siitä, että monista näistä kirjoista pitäisi maksaa mielestäni tylsyys- tai raskauslisä opintopisteissä!
No myönnettäköön: Maa on syntinen laulu houkuttaa hieman. Edes yksi kirja, jonka lukemista odotan.
Listaa tutkaillessa ei voi muuta kuin huokaista, että kirjallisuuden opiskelu on todellista orjatyötä. Olen huomannut sen toki aiemminkin, mutta tämän kurssin kohdalla entistä selvemmin.
Olin suunnitellut tekeväni tämän kurssin elokuun kesätentissä, mutta eilen vilkaistessani listaa pitkästä aikaa tajusin, että turha toivo - jos nimittäin aion yhtään ehtiä nauttia kesälomasta. (Olen yrittänyt urakkaan tarttumista jo aiemmin; muutamasta kirjasta olen blogannut jo ennen joulua) Yritän varmaan hiljakseen kesälomalla kuitenkin huventaa pinoa ja tehdä tentin joskus syyslukukaudella, mutta lukemisto tarvitsee mielestäni ehdottomasti jotakin mukavaa ja kevyttä lukemista oheensa.
No huh. Valitusvirsi loppuun laulettu ja olo sen johdosta hivenen helpottuneempi.
Voitte yrittää rohkaista ja kannustaa minua kehumalla, kuinka mielenkiintoisia, houkutteleiva, hyviä ja lukemisen arvoisia listassa olevan kirjat oikeasti ovatkaan!
Meillä Suomen kirjallisuushistoriaa löytyy sekä perusopinnoista (yksi kurssi, luennot + 6 teosta + pienryhmäharjoitukset, yht. 5 op) että aineopinnoista (3 kurssia, yht. 15 op, 3 teoriakirjaa, 24 teosta).
VastaaPoistaJa uskon, että rakastut Mannerin Tämä matka-kokoelmaan, se on oikeasti kenties upeinta suomalaista runoutta ikinä. Tai ainakin siellä kärjillä. :)
Leinon Helkavirsien Tumma on myös hahmo, johon varmasti ihastut.
Meren Manillaköyden luet yhdeltä istumalta, teosta ei ole sivuilla pilattu.
Maa on syntinen laulu taas on mielestäni paras lukemani suomalainen romaani, eli sitä kannattaakin odottaa. Ahon Juha on myös suosikkejani, upea! Ja Canthinkin kohdalla voin lohduttaa ja todeta, että kun tendenssin miettimisestä pääsee ylitse, niin Työmiehen vaimo on kyllä Canthin monitasoisin ja kenties paras näytelmä.
Ja Jotunin Rakkautta! Jotuni on upea kirjailija, suosittelen ehdottomasti! Kenties innostut lukemaan vielä kylkeen Huojuva talo -romaanin, joka on sekin loistava.
.... Plus: Nauti siitä, että Volter Kilven teoksesta joudut lukemaan ainoastaan puolet. Muuta en nyt tähän hätään keksi. :D
Kiitos Noora kommentistasi! :) Nuo teidän opintopistemäärät vaikuttavat mielestäni paljon kohtuullisemmilta kuin meidän. Ja minusta hienoa, että teillä on varattu noin monta opintopistettä suomen kirjallisuudelle. Minusta 6 op äidinkielenopettajalle suomen kirjallisuutta on erittäin vähän kuitenkin! Siksi haluaisinkin yrittää kuitenkin panostaa kurssiin ja lukea kirjat oikeasti. (Tiedän, kirjallisuuden tenteissä saattaa pärjätä ihan hyvin, vaikkei ole läheskään kaikkia kirjoja lukenutkaan!
PoistaLeinon Tumma-runoon olenkin jo aiemmin tutustunut, sillä jouduin opetusharjoittelussa opettamaan yhdelle ryhmälle sen tulkintaa :) Pidin kyllä kovasti siitä, mutta odotan kuitenkin Helkavirsistä aika raskasta lukukokemusta vanhan kielen ja runomitan vuoksi.
Voipa olla, että tulen vielä löytämään helmiä näiden kirjojen joukosta. Kun odotukset eivät ole korkealla, niin ei voi ainakaan pettyä :P
Siitä olen kyllä tyytyväinen, että Alastalon salista riittää puolet :) Se tulikin iloisena yllätyksenä, kun eilen tutkailin opetussuunnitelmaa. Muistin nimittäin, että se piti kokonaan lukea! :)
Huh mikä lista! Alkoi hieman pyörryttämään ajatus tuollaisen pinon lukemisesta vain kotimaisia. Mutta Puhdistus ainakin on hyvä ja Manillaköysi on tosiaan lyhyehkö. Eikä Seitsemän veljestäkään huono ole. Ainakaan täysin.
VastaaPoistaKiitos Katri sinunkin kannustuksesta! :) Hih, minua nauratti kovasti tuo sinun loppukaneettisi Seitsemän veljekseen, että ei "ainakaan täysin" huono :D :D :D
PoistaOpintopistemäärä tuntuu tosiaan aivan liian vähäiseltä, mutta jos jotain positiivista täytyy keksiä niin ainakaan kaikki kaunokirjallisessa osiossa eivät ole tiiliskiviromaaneja :D
VastaaPoistaMaa on syntinen laulu on vetänyt minua puoleensa jo jonkin aikaa, ja nyt lainasin sen vihdoin kirjastosta. En kyllä tiedä, koska rohkaistun tarttumaan siihen, koska pelkään vähän suurien odotusteni romuttumista. Kaunista kieltä siinä kuulemma on.
Minna Canthista olen tähän mennessä pitänyt, mutta näytelmistä en osaa sanoa.
Juhani Aholta olen lukenut Yksin-romaanin, josta pidin aika paljonkin, ja se ainakin oli helppolukuinen.
F. E. Sillanpää on yksi lempikirjailijoistani kauniin kirjoitustapansa vuoksi (Ihmiset suviyössä ♥), mutta Hurskas kurjuus on jäänyt vielä lukematta.
Muista en valitettavasti osaa sanoa mitään lohduttavaa, koska minuakaan ne eivät kiinnosta. Jos kaikki vielä lukemattomat tuntuvat puuduttavilta, niin suosittelen aloittamaan raa'asti vain kaikkein ohuimmista ja siitä kivuta ylöspäin.
Kiitos kommentistasi, Suvi! Yllätyinkin tänään hieman, kun olin etsimässä metsästämässä kirjastossa näitä kirjoja, että monet kirjat olivatkin ohuempia kuin olin luullut.
PoistaHeh, hauskaa, että kävit lainaamassa Maa on syntinen laulu -kirjan. Ehkäpä kuulen siitä blogissasi jossakin vaiheessa lisää? Minäkin luulen, että kieli on kaunista (sen voi arvata jo kirjan nimestä) ja juuri siksi odotankin sitä lukukokemusta.
Sillanpään Nuorena nukkunut oli joskus lempikirjani, mutta minuun ei Ihmiset suviyössä lukioaikana juuri iskenyt. En tiedä, kuinka käy Hurskaan kurjuuden.
Canhia en olekaan ikinä vielä lukenut, joten sinänsä ihan mielenkiintoista tutustua siihen. Juhani Ahon Papin tyttärestä ja Papin rouvasta muistan joskus pitäneeni, joten ehkä Juhakin voisi menetellä?
Täytyy miettiä, mistä aloittaa. Yksi kehittelemäni ase lukukammoa vastaan on se, että aion mennä jonnekin ulkoilmaan kauniisin ja mukaviin paikkoihin lukemaan näitä, kun kerran on kaunis kesä.
Hyvä idea, lukeminen saa lisäpotkua siitä, että voi lueskella kauniilla ilmalla myös ulkona ja mahdollisesti vielä hyvien eväiden kera :)
PoistaMukan kirjasta bloggaan ehdottomasti jossain vaiheessa. Mietin tässä juuri, että sopiva paikka sen lukemiselle voisi olla vaikka vanhempieni koti maaseudulla, jossa lähden käymään tässä joku päivä.
Heh, kasa karkkia ja leivoksia tai jäätelöä jonkun Seitsemän veljen seuraks ulkoilmassa vois tehdä kokemuksesta aika lailla hohdokkaampaa, mutta jos kaikki kirjat laittaa herkkujen varaan, niin voin olla syksyllä aika moinen pullero :P
PoistaHmm... rauhallinen maaseutuympäristö voisi olla aika loisto paikka Maa on syntinen laulu -teokselle :)
1.Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat - mahtavat tarinat! löytyy myös Ylen arkistosta pari runonpätkää näyteltyinä
VastaaPoista2. Kalevala (Kullervo-runot 31–36) - luet vaan joka toisen rivin! Kullervo on mahtis antisankari
3. Wecksell, Daniel Hjort (blogattu jo!)
4. Kivi, Seitsemän veljestä - tästäkin löytyy kiva nettiversio http://seitsemanveljesta.net/
5. Canth, Työmiehen vaimo - ilman Canthia ei olisi tasa-arvoa (no, siis melkein)
6. Aho, Juha - menee muiden vanassa
7. Leino, Helkavirsiä I & II - uuh, runot voi vaikka laulaa järven rannalla
8. Jotuni, Rakkautta (koko kokoelma) - nämähän ovat kiinnostavia, rakkausongelmiin auttavat
9. Sillanpää, Hurskas kurjuus - öh, tämän voi jättää viimeiseki ja selata alun ja lopun
10. Södergran, Samlade dikter (suomennosvalikoima Tulevaisuuden varjo) (blogattu jo!)
11. Kallas, Sudenmorsian (blogattu jo)
12. Haanpää, Noitaympyrä - tokavikaksi, ehdit tsekata myös keskikohdan
13. Manner, Tämä matka - Manner, tähän sä rakstut ♥
14. Kilpi, Alastalon salissa I - jättää sanattomaksi =)
15. Linna, Tuntematon sotilas - voi katsoa leffana
16. Meri, Manillaköysi no siinä on vaan se köysi
17.Mukka, Maa on syntinen laulu - Lappi lumoaa sut
18. Kihlman, Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho) - tätä en tunne
19. Krohn, Tainaron; enkä tätä
20.Oksanen, Puhdistus.- lue muiden bogeista
Kyllä se siitä. Mulla meni yhden kirjapakerin tenttimiseen vuosi... Olisko ollut sama. Joskus niihin kirjoihin ei vaan syty.
Voi kiitos Mari a, täältähän tuli vaikka miten hienoja ehdotuksia. Helkavirsien laulaminen järven rannalla kuulostaa kyllä aika mahti ehdotukselta. Meillä ei tosin valitettavasti ole järviä lähellä, mutta meri varmaan käy hyvin samaan tarkoitukseen? Jään innolla odottamaan rakastumistani Manneriin :)
PoistaAiemmat kirjapaketit olen kyllä suorittanut melkeinpä suurella innolla. Vastaavat kirjallisuushistoriapaketit olen tehnyt Ydysvaltain kirjallisuudesta sekä realismin ja naturalismin kirjallisuudesta. Mutta tämä lukemisto ei nyt vain oikein sytytä. Mutta eiköhän se siitä :)
Hei, aina se opiskelu ei ole mitään tanssia, mutta varmasti kun olet työn luku-uran ja tentin saanut alta pois tuntuu voittajalta!
VastaaPoistaMuista, että opiskelupaikkasi on ansaittu ja maaliin pääsemiseen tarvitaan vielä enemmän töitä! :)
Kiitos Anni kannustuksesta! Voin kyllä kuvitella, mikä helpottunut fiilis on tämän tentin jälkeen! Opiskeluni onkin ollut aika paljon ruusuilla tanssimista tähän mennessä, joten nyt sitten vastapainoksi jotakin muuta! :)
PoistaOnpas kauheasti kirjoja yhtä kurssia varten. Monet ahkerina lukijoina itseään pitävät lukevat noin 20 kirjaa vuodessa.
VastaaPoistaJa kun noi eivät ole mitään "tähän menee kaksi iltaa" kirjoja. Seitsemän veljestä on kyllä hyvä ja hauska, mutta Tuntematon sotilas oli minulle nihkeä. Mutta ei kait sulla auta muu kuin alkaa lukemaan. Muut ovatkin kommentoineet, ettei kaikkia tarvitse kokonaan lukea. Vähän sieltä täältä että saa yleiskuvan ja lukea sitten jonkun juonikuvauksen?
Joskus opintopisteet eivät vain mene työmäärän kanssa yksiin. Eräässä kurssissa mulla oli aika paljon luentoja ja kaksi kirjaa samassa tentissä, 4op. Toisen kurssin selvisin vain tuijottamalla yhtä aukeamaa muistiinpanoissani, 4op.
Kiitos kommentistasi, Reta! Ja sanos muuta, kirjoja on tosiaan aika paljon!
PoistaSaapa nähdä, mitä pidän Seitsemästä veljeksestä. Tuntemattoman luin joskus lukioaikana ja pidin myös sitä silloin todella kuivana. En päässyt edes loppuun asti, mutta kirjoitin siitä hienon esseen, josta sain kympin :P
Saapa myös nähdä, kuinka tunnollisesti nämä kirjat luen. Toisaalta ajatellen äidinkielen opettajan uraani haluaisin panostaa kurssiin ja lukea teokset huolellisesti sen vuoksi, että tämä on ainoa mitä opiskelen suomen kirjallisuudesta.
Kyllä olen itsekin huomannut, että työmäärä ja opintopisteet vaihtelevat aika paljon eri kurssien välillä. Mutta mielestäni erityisesti kirjallisuustieteessä on monen kurssin kohdalla aika kohtuuttomasti luettavaa opintopisteisiin nähden, muissa ainessa pääsee helpommalla.
Voi, Anna. Minulla on lukematta Wecksell, Haanpää, Kilpi, Kihlman ja Krohn tuosta listasta ja olen tykännyt kaikista lukemistani. Seitsemän veljestä ja Pienois-Kalevala luetettiin meillä jo 9. luokalla, Sudenmorsiamen luin lukiossa, loput luin minäkin Suomen kirjallisuuden opintoihin. Eivät ne niin työläitä ole, kun alkuun pääsee. Selviät kyllä! Nyt onkin jännittävä seurata, mikä kirjoista nousee yllättäjäksi, eli mistä lopulta pidät, mistä et.
VastaaPoistaKiitos Elina kommentista! (Voi kun olen saanut niin paljon myötätuntoisia kannustuspuheita teiltä kaikilta! <3) Minuakin kyllä jännittää, miten näiden kaikkien kirjojen kanssa käy. Voihan olla, ettei ne ole lainkaan niin puun makuisia kuin kuvittelen? :)
PoistaVoin lohduttaa, että kirjallisuudenopiskelu ei ole ainoa oppiala, jossa "työmäärä" ei suhteudu opintopisteisiin. Kun luin japania pääaineena, sain 10opintopistettä vuoden kieliopinnoista, joka tarkoitti päivittäistä opiskelua, luentoja, useita tenttejä, esiintymisiä luokan edessä jne.
VastaaPoistaKun vaihdoin pääaineeni kirjallisuuteen, oli se kuin lomailua aiempaan verrattuna.
No huh, tuo kuulostaa aika pahalta! Kirjallisuudessa tietysti vaikuttaa aika paljon se, kuinka hidas tai nopea lukija on. Itse taidan olla aika hitaanlaista sorttia, siksi tämä kauhea valitus tuon lukupinon edessä! :)
PoistaOi taidankin kopioida tämän listan ja lukea sen joskus läpi, suomalaisen kirjallisuuden lukeminen kun on jäänyt aivan liian vähälle viime aikoina. Luonnontieteilijä täällä kadehtii, miten mahtavaa, että voi saada opintopisteitä lukemalla kaunokirjallisuutta! Toisaalta siinä on kyllä se puoli, että huvi- ja pakkolukeminen ovat kovin eri asioita.
VastaaPoistaHeh, kiva, jos joku jaksaa innostua tästä kamalasta listasta! :D :D :D Kopioi siis ihmeessä ja pidä tylsää! :D
PoistaKirjallisuudenopiskelun ihanuuksia on nimenomaan se, että voi saada opintopisteitä kaunikirjallisuuden lukemisesta, joka pääsääntöisesti on mitä mainiointa ajanvietettä. Joskus kohtaa kirjoja, joista ei yhtään jaksa innostua ja tähän suomen kirjallisuuden kurssiin niitä on eksynyt aivan harvinaisen paljon!
Huvi- ja pakkolukeminen on kuitenkin tosiaan aina eri asia, eikä opintoihin varten lukemista kirjoista aina tule välttämättä nautittua niin paljon kuin jos olisi saman kirjan lukenut ihan muuten vain. Lukumäärät ovat tosiaan joskus aika runsaita, minkä vuoksi yrittää lukea mahdollsimman nopeasti ja sellainen pikku stressi ei ole lukunautinnon kannalta suotuisaa.
Nuo opintopisteet ei kyllä todellakaan aina vastaa todellista työmäärää (1 op= 27 työtuntia, näinhän sen pitäisi mennä). Itsekin olen saanut tämän huomata: suoritin aikoinaan yhden kirjallisuudenkurssin, jossa oli aivan jäätävä pino paksuja romaaneja tentittävänä, ja siitä sai muistaakseni jonkun 2 op, tms. Reklamoin asiasta eteenpäin, ja valitukseni oli kuulemma täysin aiheellinen. Kurssien suunnittelijoille on tärkeää, että opintopisteet vastaavat todellista työmäärää, mutta aina tässä ei onnistuta, ja silloin on hyvä, että opiskelijat antavat palautetta. Sisällytin antamaani palautteeseen tarkat laskelmat todellisista työtunneista verrattuna opintopistemäärään.
VastaaPoistaOnneksi vastaavasti joissakin muissa kursseissa opintopisteitä sai sitten taas varsin pienellä työllä =)
Niinhän se on monien kurssien kanssa, ettei työmäärä vastaa opintopistemäärää. Mutta oman kokemukseni mukaan onneksi asia on yleensä niin päin, että todellisia työtunteja on vähemmän. Mutta heti, kun asia on toisinpäin, niin pitää tietysti alkaa purnaamaan! :)
PoistaItse asiassa kesäloman aikana tämän kurssin vaatimuksissa on tapahtunut pieniä muutoksia. Valitusvirteni on ilmeisesti kuultu, sillä kaunokirjallisia teoksia on tippunut jonkin verran pois. Tai oikeastaan mukana on samat kirjat, mutta niiden lukemiseen sisältyy pientä valinnaisuutta siten tietyin ehdoin siten, ettei tarvitse aivan kaikkia kirjoja lukea. :)