L. M. Montgomeryn inspiroimaa runoutta: Vappu Kannaksen Morsian

Kun siskoni vinkkasi minulle Vappu Kannaksen Morsian-runokokoelmasta, hykersin ihastuksesta. L. M. Montgomeryn päiväkirjoista väitöskirjansa kirjoittanut Kannas kirjoitti väitösprojektinsa ohessa runokokoelman, joka ammentaa inspiraationsa Montgomeryn elämästä ja tuotannosta.

Suurena Montgomery ja Vihervaaran Anna -fanina odotin paljon teokselta. Jollakin tavalla ehkä hieman petyin, vaikka en sittekään. Kannaksen runot ovat hienoja, virkistävän erilaisia kuin mikään aiemmin lukemani. Niissä on jotakin kirpeää ja raikasta. Yllätyksellisyyttä ja vahvoja kontrasteja.

Mutta jollakin tavalla odotin jotakin, mistä voisin vahvemmin tunnistaa lempikirjailijani Montgomeryn ja hänen maailmansa. Jos en olisi tiennyt kirjan taustasta, tuskin olisin osannut löytää intertekstuaalista yhteyttä.

Yhteys Montgomeryyn on jollakin tavalla viitteellinen, vaikka toisaalta runoissa vilahtelee asioita ja käsitteitä, jotka on helppo mielikuvissa liittää Montgomeryyn ja hänen maailmaansa, jonnekin menneeseen ja kadonneeseen. On lepattavia yksinäisiä kirjeitä, virsiä lukeva isoäiti, kapioita, entinen uuma, puutarhassa uinuvia omenoita, tädin ruskea hääpuku ja äidin koppakuoriaisen vihreä hääpuku. On kukkaiskruunu ja keijaukaiskuningatar pitkine hiuksineen.

Sen lisäksi on jotain, mikä kytkee runot tähän päivään. Esimerkiksi aallot, jotka kantavat muovia. On moderni tulkinta avioliitosta, jota ei ehkä silloin kauan sitten olisi uskallettu pukea suoraan sanoiksi. Esimerkiksi ensimmäinen runo kertoo: "Naimisiin päätyneet naiset imaistuvat helposti unohduksen syövereihin / ja katoavat kartalta. / Kun katsoo lähemmin, huomaa että he olivat vankeja."

Modernia runoissa on kuitenkin ennen kaikkea muoto. Runot ovat hyvin vapaarytmisiä, loppusointuja ei ole, eikä juuri alkusointujakaan. Osa on jaettu säkeisiin ja säkeistöihin, mutta joukossa on myös monia proosarunoja, jotka vyöryvät eteenpäin suorstaan hengästyttävällä rytmillä heittäen lukijan eteen kasoittain vapaita assosiaatioita. 

Itse pidin varsinkin näistä proosarunoista. Monet niistä saivat minut nauramaan yllätyksellisyydellään ja vyöryävällä rytmillään. Esimerkiksi tämä proosaruno, joka alkaa näin, oli minusta riemastuttava:

Kaikkien on tehtävä valinta ennemmin tai myöhemmin, sotkeeko vaatteensasokerikuorrutukseen hierooko seiniin linimenttiä päästääkö tulen leviämään portaita pitkin tauluja jotka kaatuvat seiniltä, liian pienet kengät vai sama hattu joka kuvassa eikö siinä ole jotakin  epäilyttävää että lähtee häämatkalleen mukanaan kuusi pukua  eikä yhtään aviomiestä? Laivan kannelta on huippua hyppiä uimahyppyjä jäiseen veteen valitettavasti vuosi liian aikaista jäävuoreen törmäämiselle, voi kiertää kaikki mahtavat paikat kuljimme sadetakeissa arvostimme kovasti burnsin syntymäpaikkaa rakkaudella maud, ei ole lainkaan itsestäänselvää hurmaantuuko kultaisen pullan kaltaisesta tukasta 

Mielestäni hurmaavinta Kannaksen runokokoelmassa onkin modernin tyylin kohtaaminen menneen maailman kanssa.

Toivon, että Morsian olisi runokokoelma, johon palaisin vielä joskus uudestaan, hitaammin ja mietteliäämmin. Uskoisin, että uusintaluku ja pysähtyminen sen äärelle auttaisi löytämään uusia yhteyksiä runojen ja Montgomeryn elämän ja teosten välillä. Tätä olisi myös hauska lukea rinnakkain Montgomeryn päiväkirjojen ja teosten kanssa niin, että tarkistaisi runojen lukemisen lomassa tiettyjä faktoja muista teoksista ja pohtisi sitä kautta yhteyksiä.

Tällä ensimmäisellä lukukerralla kuitenkin ryntäsin runojen läpi, sillä minulla on menossa loppukiri oman blogini Montgomery-haasteen kanssa, joka päättyy tämän kuun lopussa. Vinkkinä muille - haasteeseen ehtii vielä hyppäämään mukaan näin loppumetreilläkin! Osallistumisen minimiehtona on vähintään yhden Montgomeryn teoksen lukeminen, ja silläkin pääsee jo osallistumaan arvontaan.

Vappu Kangas

Morsian, 2018

NTAMO

92 s.