Minua ei ole ikinä ennen ahdistanut yhtä paljon tämä marraskuun pimeys, joka hautaa kaiken kauniin pohjattoman synkkinä ammottaviin sisuksiinsa. Onneksi pimeyden keskellä voi sukeltaa valoisiin, unelmia täynnä oleviin tarinoihin. Samalla voi yrittää karkottaa synkkyyttä tunnelmallisilla lukuhetkillä kynttilän valossa ja siemailla teetä.
.
Minulla on blogini Montgomery-haasteessa menossa loppukiri, sillä haaste päättyy marraskuun viimeinen päivä Montgomeryn syntymäpäivänä. Marraskuun aikana olen haasteen nimissä myös palannut lempikirjojeni eli Anna-kirjojen pariin. Huomasin, että Anna onkin aivan juuri sitä, mitä marraskuun synkän väsymyskooman keskellä kaipaakin!
Aloitin marraskuisen Anna-terapiani Annan unelmavuosilla. Annan unelmavuodet on aivan nimensä veroinen kirja - vaikka olenkin ollut aina sitä mieltä, että teokset olisi saanut suomentaa enemmän alkukielisten nimiensä mukaan. Annan unelmavuodet on unelmanutuinen kirja, jossa häilytään uneksien haaveiden rajamailla - ja lopulta saavutetaan ne.
Unelmavuodet kertoo Annan korkeakouluvuosista. Anna ystävineen on lähtenyt opiskelemaan Redmontin yliopistoon. Paras ystävä Diana on jäänyt kotipuoleen - hänelle ei sallita pidempää opinpolkua - ja sitä paitsi hän on menossa naimisiin. Uudet hilpeä opiskelutoverit Priscilla, Philippa ja Stella kuitenkin takaavat, että Annan opiskeluvuodet ovat täynnä naurua ja iloisia toveruuden hetkiä. Anna saa ensimmäisen täyshoitolavuotensa jälkeen kuin ihmeen kaupalla vuokrattua ystävineen ihanan, tunnelmallisen Karoliinan majan, jossa he asuvat opiskeluiden loppuajan.
Marraskuiseen Montgomery-haasteen loppukiriini on kuulunut myös Montgomeryn päiväkirjateos, josta lisää lähipäivinä blogissa!
Opiskelukuviot tarjoavat tapahtumille tietynlaisen taustan, jota vasten näytellään tärkeimmät juonikuviot. Tämä kirja on niin täynnä rakkautta, että siirapille allergisten ei kannata vaivautua lukemaan. Anna ystävineen on juuri siinä iässä, jossa Amorin nuolet sinkoilevat ja mielessä on sen oikean löytäminen.
Annalla ei tunnu olevan kuitenkaan onnea rakkaudessa. Moni toveri löytää sen oikean, mutta Anna ajattelee, että hänen kohtalonaan on kenties olla ikuinen vanhapiika. Ei sillä, etteikö ihailijoita olisi, mutta Annalla on odotuksensa. Hyvä lapsuudenystävä Gilbert on Annan suureksi harmiksi rakastunut Annaan. Koska Gilbertille ei enää kelpaa pelkkä ystävyys, suree Anna ystävän menetystä. Annan mielessä väijyy haavekuva melankolisesta, runollisesta sankarista, joka astelee hänen elämäänsä ja vie jalat alta. Kun sellainen tulee, onko se sittenkään juuri sitä, mitä Annan kaipaa?
Anna kokee kuitenkin, että yksi toisensa jälkeen hänen nuoruutensa haaveet pettävät hänet, eikä elämä olekaan sitä, mitä hän on kuvitellut. Eräänä myrsyisenä epätoivon yönä Annan kuitenkin "lukee ilmestyskirjaa", ja silloin asiat valkenevat hänelle. Onni on lähempänä kuin hän tiesikään.
Jokaisella on ilmestyskirjansa, joka tuodaan hänen eteensä jossakin elämän vaiheessa. Anna luki omaansa tuona kauheana myrsky-yönä, jonka hän valkoi tuskissaan.
( - - )
Äkkiä lehahti itäiselle kukkulan harjanteelle heikko punerrus. Isot valkoiset pilvet vyöryivät syrjään ja taivas kirkastui loistavan siniseksi. Rauha palasi maailmaan.
Anna nousi polviltaan ja hiipi portaita alas. Kun hän astui pihalle, puhalsi raikas aamutuuli hänen kalpeille kasvoilleen ja vilvoitti kirveleviä silmiä.
( - -)
Anna seisoi vielä kauan halavan varjossa ja tunsi taas nauttivansa elämästä, kun pelko oli väistynyt. Ja parin askeleen päästä hänestä odotti yllätys: kasteiset metsäruusut olivat juuri puhjenneet kukkaan. Lintujen riemukas viserrys korkealla puun latvassa täydensi hänen tunnettaan. Hänen mieleensä tulivat Psalmin sanat: "Ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo."
Anna-kirjojen kauniit luontokuvaukset tuovat voimaa marraskuun pimeyteen ja muistuttavat, että talven jälkeen on jälleen kesä ja ruusujen aika.
Vaikka Annan unelmavuosiin mahtuu myös synkkiä ajatuksia haaveiden murenemisesta, on teos kuitenkin ennen kaikkea kaunis ja onnellinen kirja, joka on täynnä nuoruuden raikkauttta ja ihanuutta. Olipa nostalgista palata tähän!
Opiskelukuviot tarjoavat tapahtumille tietynlaisen taustan, jota vasten näytellään tärkeimmät juonikuviot. Tämä kirja on niin täynnä rakkautta, että siirapille allergisten ei kannata vaivautua lukemaan. Anna ystävineen on juuri siinä iässä, jossa Amorin nuolet sinkoilevat ja mielessä on sen oikean löytäminen.
Annalla ei tunnu olevan kuitenkaan onnea rakkaudessa. Moni toveri löytää sen oikean, mutta Anna ajattelee, että hänen kohtalonaan on kenties olla ikuinen vanhapiika. Ei sillä, etteikö ihailijoita olisi, mutta Annalla on odotuksensa. Hyvä lapsuudenystävä Gilbert on Annan suureksi harmiksi rakastunut Annaan. Koska Gilbertille ei enää kelpaa pelkkä ystävyys, suree Anna ystävän menetystä. Annan mielessä väijyy haavekuva melankolisesta, runollisesta sankarista, joka astelee hänen elämäänsä ja vie jalat alta. Kun sellainen tulee, onko se sittenkään juuri sitä, mitä Annan kaipaa?
Anna kokee kuitenkin, että yksi toisensa jälkeen hänen nuoruutensa haaveet pettävät hänet, eikä elämä olekaan sitä, mitä hän on kuvitellut. Eräänä myrsyisenä epätoivon yönä Annan kuitenkin "lukee ilmestyskirjaa", ja silloin asiat valkenevat hänelle. Onni on lähempänä kuin hän tiesikään.
Jokaisella on ilmestyskirjansa, joka tuodaan hänen eteensä jossakin elämän vaiheessa. Anna luki omaansa tuona kauheana myrsky-yönä, jonka hän valkoi tuskissaan.
( - - )
Äkkiä lehahti itäiselle kukkulan harjanteelle heikko punerrus. Isot valkoiset pilvet vyöryivät syrjään ja taivas kirkastui loistavan siniseksi. Rauha palasi maailmaan.
Anna nousi polviltaan ja hiipi portaita alas. Kun hän astui pihalle, puhalsi raikas aamutuuli hänen kalpeille kasvoilleen ja vilvoitti kirveleviä silmiä.
( - -)
Anna seisoi vielä kauan halavan varjossa ja tunsi taas nauttivansa elämästä, kun pelko oli väistynyt. Ja parin askeleen päästä hänestä odotti yllätys: kasteiset metsäruusut olivat juuri puhjenneet kukkaan. Lintujen riemukas viserrys korkealla puun latvassa täydensi hänen tunnettaan. Hänen mieleensä tulivat Psalmin sanat: "Ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo."
Anna-kirjojen kauniit luontokuvaukset tuovat voimaa marraskuun pimeyteen ja muistuttavat, että talven jälkeen on jälleen kesä ja ruusujen aika.
Vaikka Annan unelmavuosiin mahtuu myös synkkiä ajatuksia haaveiden murenemisesta, on teos kuitenkin ennen kaikkea kaunis ja onnellinen kirja, joka on täynnä nuoruuden raikkauttta ja ihanuutta. Olipa nostalgista palata tähän!
Marraskuun synnkyyttä voi karkoittaa Anna-kirjoilla ja muillakin ihanilla kirjoilla!
L. M. Montgomery
Annan unelmavuodet
Anne of the Island (1915)
Toini Kaliman uudistettu ja tarkistettu suomennos
WSOY
226 s.
En ole ainakaan vielä uskaltanut palata näihin vanhoihin tyttökirjoihin, joista sitä joskus kauan sitten tykkäsi. Pitäisi kyllä yrittää! Kivalta kuulosti ainakin tämä kirja. Onneksi on olemassa tällaisia kaamoslääkkeitä, ja onneksi tähän aikaan vuodesta itseään saa hemmotella hyvällä omallatunnolla! :)
VastaaPoistaMinäkin luin tämän kirjan tässä marraskuussa, englanniksi. Mukava lukea luonnehdintaasi kirjasta. En ollut muistanutkaan, miten romanttinen kirja tämä osa on, ja on hauska huomata, että sinä kutsut sitä siirappiseksi. Mutta tosiaan valoisaa luettavaa marraskuun hämärinä päivinä.
VastaaPoista