Lempikirjailijani mielienmaisemissa: The Selected Journals of L. M. Montgomery, volume II

L. M. Montgomery on tunnettu ihanista tyttökirjoistaan, jotka ovat täynnä elämäniloa, valoa, romantiikkaa ja onnellisia loppuja. Kenties yllättävää on, että Montgomeryn oma elämä oli aivan toisenlaista. Rakkausavioliiton tärkeyttä teoksissaan korostanut kirjailija ei itse löytänyt rakkauden onnea avioliitostaan.

Mary Rubion ja Elizabeth Watersonin toimittama sarja Montgomeryn päiväkirjoista avaa kuuluisan kirjailijan ajatuksia tavalla, jota hänen teoksensa eivät ikinä pysty tekemään. Samalla kaltaiselleni Montgomery-fanille tarjotaan toinen taso, jolla lähestyä kirjailijan teoksia. On mielenkiintoista kurkistaa lempikirjailijansa pään sisälle ja saada näin jotakin taustaa sille, mistä hänen teoksensa ovat kummunneet.

Rubion ja Watersonin toimittamaan sarjaan kuuluu viisi päiväkirjateosta. Olen aiemmin lukenut niistä ensimmäisen ja blogannut siitä. Toisen osan ostin omakseni jo lähes kaksi vuotta sitten ja aloitin lukemaan sitä tuoreeltaan. Koska englanninkieli ei ole vahvuuteni, jäi kirja syrjään pitkäksi aikaa. Tänä syksynä jälleen palasin siihen ja jatkoin siitä, mihin jäin. Halusin saada teoksen luetuksi blogini Montgomery-haasteeseen, joka päättyy aivan juuri, marraskuun viimeinen päivä. Aika on ehtinyt tähän mennessä haalistaa muistot siitä reilusta 100 sivusta, jotka luin aiemmin.

Tämä päiväkirjojen volume II kattaa Montgomeryn elämässä vuodet 1910-1921. Sinä aikana ehtii tapahtua paljon: Montgomery avioituu pitkäaikaisen kihlattunsa Ewan McDonaldin kanssa, jättää rakkaan Prinssi Edwardin saarensa ja muuttaa Torontoon, tulee äidiksi, synnyttää kolme poikaa ja hautaa näistä yhden aivan vauvana. Lisäksi hän kokee maailmansodan, menettää parhaimman ystävänsä ja  käy rankan oikeustaistelun kustantajaansa L. C. Pagesia vastaan. Kaiken tämän ohessa hänen miehensä sairastuu pahasti mieleltään, mikä on hyvin raskasta vaimolle.

Minulle oli yllätys, kuinka vahvasti Kanadassa asuva kirjailija kokee maailmansodan ja sen kauhut. Hän seuraa lähes maanisella innolla päivän uutisia sanomalehdistä, elää hengessä mukana, vaipuu välillä epätoivoon, menettää yöunensa uutisten kauhujen tähden ja turvautuu rauhoittaviin lääkkeisiin. Ja toisaalta iloitsee hyvistä uutisista niiden tullessa.

Sota saa Montgomeryn uneksimaan myös yliluonnollisilta vaikuttavia enneunia tai ilmestyksiä. Montgomeryn sotakokemuksissa on hyvin paljon samaa, mitä voi lukea Anna-sarjan viimeisestä osasta, Kotikunnan Rillasta. Olen ennen ihmetellyt teokseen sisältyviä yliluonnollisia näkyjä, jotka poikkeavat Anna-sarjan realismista. Tätä päiväkirjaa lukiessani ymmärsin, että Montgomerylle nämä näyt eivät olleet mitään kaunokirjallisia konsteja vaan todellisuutta. Samanlaisia yliluonnollisia näkyjä voi löytää Runotyttö-sarjasta. 

Vasta 2000-luvulla ovat Montgomeryn omaiset paljastaneet, että kuuluisa kirjailija teki itsemurhan ottamalla yliannostuksen lääkkeitä. Vaikka siihen pisteeseen elämässä on vielä matkaa tämän päiväkirjan tapahtumista, voi tätä lukiessa helposti ymmärtää, miksi kirjailija päätyi niin epätoivoiseen tekoon. Volume II:n lehdiltä käy selväksi, että kirjailija on hyvin uupunut ja kamppailee hyvin raskaiden asioiden kanssa. Lukiessa tekisi mieli ojentaa lohduttava käsi täältä vuosisadan takaa hänen olalleen.

Jostain välistä kuitenkin kurkistelevat samanlaiset elämänilot, joista Montgomeryn kirjojen sankarittaret nauttivat. On kuunvalon lumoa, kukkasten tuoksua ja luonnon kauneutta. Vaikka avioliitto on pettymys, on äitiys kutsmus, joka tuo iloa elämään.

Lukukokemusta rikastuttavat monet valokuvat Montgomeryn arkistosta. Ne tuovat kaukaiset tapahtumat lähemmäs ja tekevät kuolleen kirjailijan eläväksi.

Vaikka teoksen tunnelmat ovat monin paikoin raskaat, nautin suuresti Montgomeryn ajatusten lukemisesta. Odotan, että joskus saisin hyllyyni seuraavan osan ja pääsisin sen kimppuun.

Volume II:n viimeisessä merkinnässä kirjailijatar jakaa kokemuksiaan viimeisistä 13 vuodesta ennen avioliittoa, jolloin hän asui Prinssi Edwardin saaren Cavendishissa. Hän on kopioinut vanhoja päiväkirjojaan ja muistot nousevat mieleen. Hänen sanansa tiivistävät samalla ehkä tunnot koko hänen elämästään - ja ehkäpä meidän kaikkien tai ainakin monien elämästä. Elämä ei ole ollut helppoa, mutta sillä on myös ilonsa. On ollut onnea, mutta ei täydellistä.

Today I finished copying my Cavendish diary - and so seen to have come to "modern history" in my life. I have lived over those old years in thus writing them over - relived them more vividly and intensly than I have ever done in reading them. I am little sorry I have finished with them. The last thirteen years there were certainly not happy years, and parts of them were violently unhappy. Yet there were many hours of happiness and sweetness in them, too, - the happiness of loved work, the happiness of wonderful communions with sea and field and wood - and I tasted this happiness again in writing over those years.

There are many different happinesses - and we never have them all at once - because that would be perfect happiness and that is something the gods don´t allow to mortals. We have some at one period of our lives and yeat others at another. Perfect happiness I have never had - never will have. Yet there have been, after all many wonderful and exquisite hours in my life.

Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.)

The Selected Journals of L. M. Montgomery

Volume II: 1910 - 1921 (1987)

Oxford University Press

443 s.