torstai 20. kesäkuuta 2019

Hyvää syntymäpäivää, Vihervaaran Anna! 111 vuotta Montgomeryn esikoisteoksen ilmestymisestä


Tänään viettää minun lempikirjani, kanadalaisen L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables eli suomeksi Annan nuoruusvuodet, syntymäpäiväänsä. Vuonna 1908 julkaistu teos täyttää tänään kokonaiset 111 vuotta - kunnioitettava ikä kirjalle. Moni muu teos olisi siinä ajassa ehtinyt vaipua historiaan hämärään niin, ettei kukaan enää sitä lukisi. Anna kuitenkin elää yhä. En ole ainoa, joka lukee vielä teosta. Anne of Green Gables on klassikko, jolla on yhä nykyään vankkumattomia ja vannoutuneita faneja ympäri maailmaa.

Anne of Green Gables aloittaa kahdeksanosaisen Anna-sarjan. Samalla se on myös kirjailijansa L. M. Montgomeryn esikoisteos. Tämä teos teki Montgomerystä kirjailijan ja täytti näin hänen unelmansa. 20. kesäkuuta vuonna 1908 kirjoittaa tuore kirjailija seuraavasti päiväkirjaansa esikoisteoksestaan, jonka on juuri saanut käsiinsä:


To-day has been, as Anne herself would say "an epoc in my life". My book came to-day, fresh from the publishers. I candidly confess that it was for me a proud, wonderful, thrilling moment! There in my hand lay the material realization of all the dreams and hopes and ambitions and struggles of my whole conscious existence - my first book! Not a great book at all - but, mine, mine,mine, - something to which I had given birth - something which, but for me, would never have existed. As far as appearance goes the book is all I could desire - lovely cover design, well bound, well printed. Anne will not fail for lack of suitable garbing at all events.



Anne of Green Gables eli Annan nuoruusvuodet on tarina orvosta, punatukkaisesta Anna-nimisestä 11-vuotiaasta tytöstä, joka on kokenut onnettoman elämän: hänellä on takanaan ikäviä vuosia eri sijaisperheissä ja orpokodissa. Onnellinen aika kuitenkin koittaa, kun Anna pääsee naimattoman sisarusparin Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvattilapseksi Vihervaaraksi kutsuttuun taloon, joka sijaitsee Prinssi Edwardin saarella Avonlea-nimisessä kauniissa kylässä. Ei-mikään-Annasta tulee Vihervaaran Anna. Hän on vihdoin löytänyt kotinsa. 

Saaren luonto lumoaa runosieluisen Annan ja antaa virikkeitä hänen vilkkaalle mielikuvitukselleen. Mielikuvitusystävät vaihtuvat oikeaan lihaa ja verta olevaan ystävään: naapurin Diana Barrystä tulee Annan paras ystävä, juuri sellainen ystävä, josta hän on haaveillut. Hän on Annan sukulaissielu. Anna käy koulua, löytää myös muita tovereita ja juurtuu uuteen asuinympäristöönsä. Tytöllä, jota mielikuvitusleikit vetävät usein vahvemmin puoleensa kuin todellisuus, on kuitenkin taipumus joutua kummallisiin ja kiperiin tilanteisiin. Epähuomiossa tulee tehtyä usein kaikenlaista, kuten juotettua paras ystävä vahingossa humalaan, kun vattumehuksi luullussa pullossa onkin kotiviiniä.

Miksi tätä tarinaa rakastan? Tällainen yli 100 vuotta sitten kirjoitettu lastenkirja ei ole tyypillisin lempikirja ikäiselleni lukijalle. Annassa on elämäniloa, kauneutta, runollisuutta ja suurta viisautta. Annaa voin kiittää siitä, että olen oppinut antamaan arvoa elämän pienille ja kauniille asioille ja ammentamaan voimaa niistä. Annaa voin kiittää siitä, että tulen äärettömän onnelliseksi hetken kauneudesta, kun vaikkapa tallustelen yksin metsässä ja kuulen, kuinka suloisesti tuuli suhisee puissa ja kuinka heleästi linnut laulavat. 

Anna on myös kirjallinen omakuvani ja voimahahmoni. En ole ikinä samaistunut mihinkään toiseen sen paremmin fiktiiviseen kuin todelliseenkaan hahmoon yhtä vahvasti. Ja hassua: joskus ihmiset, jotka eivät edes tiedä minun fanittavan Anna-kirjoja, ovat sanoneet minun muistuttavan Vihervaaran Annaa. Se on yleensä kaunein kohteliaisuus, minkä minulle voi sanoa. Annassa minuun vetoaa mielikuvituksen rikkaus ja kyky iloita kauneudesta ja vaalia sitä. Ottamalla mallia Annasta voi omasta elämästään tehdä myös rikkaampaa.


Koska tämä ihana lempikirjani täytti viime vuonna 110 vuotta, julkaisin vuoden lopulla Montgomery-haasteen. Tämän syntymäpäivän kunniaksi muistutan vielä haasteesta blogini lukijoita. Haasteessa on lukuaikaa marraskuun loppuun, joten siihen ehtii vielä hyvin hyppäämään mukaan. Itse olen tähän mennessä lukenut haasteeseen neljä kokonaista kirjaa. Tämän 111-vuotissyntymäpäivän kunniaksi aloitin viime viikolla uusintaluvun Annan nuoruusvuosista. Tarkoitukseni oli saada luettua se tähän päivään mennessä, mutta kesäkiireet ovat vieneet niin mennessään, että en ole ehtinyt kuin vasta noin puoleen väliin. Tähän loppuun laitan muutamia lempisitaattejani tältä uusintalukukierrokselta, jonka arvelisin olevan vähintäänkin 15. kerta, kun luen teosta. 

Olin päättänyt, että ellette tule tänä iltana, menen polkua pitin tuon mutkassa olevan suuren metsäkirsikkapuun luo ja asetun sen oksalle yöksi Ei minua olisi yhtään pelottanut, ja olisi suloista nukkua kuutamoisena yönä metsäkirsikkapuussa, joka on täpötäynnä kukkia.

Anna polvistui ja katseli silmät ihastuksesta säteillen kesäkuun aamun kirkkauteen. Voi, miten ihmeen kaunista! Miten ihana tämä paikka oli! Entä jos hän todellakin saisi jäädä tänne! Hän päätti kuvitella, että saisi jäädä.


Eikö teistä tunnu siltä kuin rakastaisitte koko maailmaa tällaisena aamuna? Ja tänne asti voi kuulla puron nauravan. Ajatelkaas, miten hyvällä tuulella purot ovat, aina ne nauravat!

Tiedän kyllä, mitä tekisin, jos oikein haluaisin rukoilla. Menisin aivan yksinäni suurelle niitylle tai vielä mieluummin syvään, syvään metsään, ja sitten katsoisin ylös taivaaseen - tuohon heleään siniseen taivaaseen, jolla ei näytä olevan äärtä... Ja silloin tuntisin rukoilevani...

 Kirjahyllyssäni on useita versioita lempikirjastani: kolme alkukielistä ja kaksi suomenkielistä.

 Myös itse vietin syntymäpäivää samassa kuussa kuin lempikirjani! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti