Pat - Vanhan kartanon valtiatar on jatko-osa L. M. Montgomeryn Vanhan kartanon Pat -teokselle. Tässä teoksessa Patin tarina saa päätöksensä. Tällä toisella Pat-kirjalla jatkan etenemistäni vuoden vaihteessa julkaisemassani Montgomery-haasteessa - johon näin ohimennen sanottuna kannattaa tulla ihmeessä mukaan, jos kiinnostaa sukeltaa Montgomeryn viehättävien teosten maailmaan!
Hän pysähtyi hetkeksi katselemaan Silver Bushia ennen kuin meni sisään. Hän teki niin aina tullessaan kotiin. Ja tänään talo näytti erityisen kauniilta. Se muodosti uskomattoman herkän kuvan, jossa Hopeakoivikko ja hämärässä uneksivat talviset niityt olivat tummana taustana. Katolla oli valkoista kimaltelevaa lunta äskeisen myrskyn jäljiltä. Lännessä kohosi kaksi lumen pitsimäisesti puuteroimaa kuusta, jotka olivat muutamassa vuodessa venähtäneet pituutta. Etelän puolella oli pari lehdetöntä koivua ja suoraan niiden yläpuolella kuun pyöreä helmi. Lämmin kultainen valo loisti keittiön ikkunasta... kodin valo. Oli kiehtovaa katsoa ovea ja tietää, että sen avaamalla voisi astua kauneuteen, valoon ja rakkauteen.
Näin kuvataan päähenkilön Patin tunteita, kun hän teoksen loppupuolella on menossa kotiinsa, rakkaaseen Silver Bushiinsa. Pat - Vanhan kartanon valtiatar -teoksessa Patista on kasvanut jo nuori neito, jonka ympärillä miehet liikkuvat tiuhaan kosioaikeissa. Patin omissa aikeissa on kuitenkin vallan toisenlaiset ajatukset. Hänen elämänsä rakkaus on hänen kotitalonsa, Silver Bush, eikä hän halua erota rakkaasta kodistaan. Teos on kirjoitettu vuonna 1935 ja tarinan miljöö sijoittunee suurin piirtein samoihin aikoihin. Tuona aikana tytön avioituminen yleensä tarkoitti sitä, että tämän olisi jätettävä vanha kotinsa. Siltä haluaa Pat välttyä.
Pat muutenkin toivoo, että kaikki pysyisi ennallaan. Hän takertuu kynsin hampain kiinni menneeseen ja pyrkii säilyttämään elämänsä entisellään. Muutos on kuitenkin väistämätöntä, eikä Patin tahdon mahti riitä sitä estämään. Hänen sisaruksensa avioituvat. Rakas pikkusisko Cuddles on kohta mennyttä, kun rakkaus lennättää hänet pois kotoa. Veli karkaa naimisiin ja tuo taloon vaimon, jota Pat ei voi sietää, mutta häntä on vain kestettävä. Muutoksia on myös muilla rintamilla: perheen vanha ja uskollinen palvelija Judy, joka on Patille hyvin läheinen, vanhenee väistämättä eikä suorita askareitaan enää entiseen malliinsa. Milloinkohan aika jättää hänestä?
Vuodet vierivät ja muutokset tempaavat Patin mukaansa, vaikka hän yrittää sen estää. Kun rakas sisko ja vanhat ystävät ovat kaikonneet ympäriltä, alkaa tuntua vähän yksinäiseltä. Iloinen ja valoisa tarina saa vähän synkempiä sävyjä loppua kohden. Siinä suhteessa Patin tarina muistuttaa mielestäni hieman saman kirjailijattaren kynästä syntynyttä Runotytön tarinaa. Myös muita yhtäläisyyksiä löytyy: kuten Runotytönkin lopussa, myös tämän tarinan lopussa syntyy uskomattomia ja nopeita juonenkäänteitä, jotka kiihdyttävät kohti loppuratkaisua. Ja kyllä: romantiikkaakin on luvassa!
Patin tarina on viehättävä ja kaunis. Nautin suunnattomasti sen lukemisesta, ja tuli suorastaan surku teoksen päättyessä, kun tiesin joutuvani jättämään tämän uuden kirjallisen ystäväni, Patin, seuran. Pidän erityisesti kirjan luontokuvauksesta, mikä on mielestäni vahvuus muissakin Montgomeryn kirjoissa. Kun sukeltaa Pat-kirjojen kauniiseen miljööseen, voi unohtaa kaikki elämän rumat ja ikävät asiat.
Mielestäni Patin tarinassa olisi ollut aineksia useampaankin kuin kahteen romaaniin. Olen iloinen, että tämän Montgomery-haasteeni kannustamana päätin vihdoin lukea Pat-kirjat. Jostain syystä en ollut näistä teoksista odottanut suuria, ja yllätyin positiivisesti niistä. Patissa on lumoa!
L. M. Montgomery
Pat -Vanhan kartanon valtiatar
(Mistress Pat, 1935)
Suom. Sisko Ylimartimo
350 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti