perjantai 22. helmikuuta 2013

Murakamin ja Kafkan kanssa kylmällä rannalla

 
Haruki Murakami
Kafka rannalla, 2002
Alkuteos: Umibe no Kafuka
Suomenennos: Juhani Lindholm, 2009,
pohjautuu englanninkieliseen käännökseen Kafka on the Shore
639 s.
 
 
Tein ensimmäistä kertaa tuttavuutta japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin kanssa lukemalla hänen teoksensa Kafka rannalla.
 
En oikein tiedä mitä ajatella. Siis en osaa millään päättää, pidinkö teoksesta vai en. Tuntemukset tämän suhteen vaihtelivat teoksen kuluessa laidasta laitaan. Luulen, että loppusaldo jäi enemmän miinuksen puolelle. Olisin varmasti jättänyt kesken, ellei teos olisi kuulunut   pakollisena opintoihini.
 
Kirja taisi olla myös ensituttavuuteni maagisen realismin kanssa – tyylisuunta, joka on houkutellut minua jo pitkään tekemään tuttavuutta. Maaginen realismi ei kuitenkaan ollut ainakaan tämän kirjan perusteella mitään niin maagisen lumoavaa kuin olin odottanut.
 
Toisaalta, minulla ei ollut myöskään niin sanoakseni mitään ongelmaa kirjan maagisten piirteiden kanssa. Minusta on ihan mukava, että taivaalta saattaaa sataa kaloja ja iilimatoja tai että kissat puhuvat.
 
Juoni: 
 
Kafka rannalla  kertoo 15-vuotiaasta pojasta, joka karkaa kotoaan Tokioasta ja ottaa itselleen nimeksi Kafka Tamura. Hänen isänsä on langettanut hänelle oidipaalisen kirouksen, jonka mukaan hän on tappava isänsä ja makaava äitinsä ja siskonsa. Kafka haluaa paeta kirouksen voimaa jättämällä kotinsa. Hän asettuu Takamatsuun ja muuttaa asumaan erääseen muistokirjastoon.
 
Kafkaa kuitenkin vaivaa, miksi hän kerran herää sekavassa tilassa kädet verissä ja miksi hän saa tietää myöhemmin isänsä löytyneen murhattuna juuri tuolloin, samana ajankohtana. Voiko ihminen olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, tietämättään?
 
Kafkan tarinan rinnalla kerrotaan Nakata-nimisen vanhan miehen tarinaa. Nakata on hyvin yksinkertainen mies, joka menetti älynsä eräässä mystisessä tapaturmassa sota-aikana. Tyhmyydestään huolimatta hänellä on joitakin sellaisia kykyjä, joita tavallisilla ihmisillä ei ole. Hän osaa esimerkiksi puhua kissojen kanssa. Kaikki on kuitenkin Nakatan elämässä hyvin, kunnes  eräs kissoja murhaava erikoinen mies pakottaa Nakatan tappaamaan itsensä.
 
Loppua kohti edetessä Kafkan ja Nakatan erilliset tarinat alkavat kietoutua yhteen. Tarinasta muodostuu varsinainen sekametelisoppa, joka on täynnä mitä erilaisimpia yhteyksiä ja rinnastuksia. Lukijaa ei päästetä kovin helpolla. Johtomotiiviksi nousee Kafkan kirjastonhoitajalta oppima lausahdus kaikki on metaforaa, mikä viittaa luultavasti itse teoksen tulkintaankin.
 
Arvio:
 
Ensinnäkin, pidin kirjaa pääosin melko mielenkiinnottomana ja pitkäveteisenä. Kirjasta tosin löytyi joistakin kohdin tiettyjä juonellisia aineksia, jotka jäivät kiehtomaan ja saivat minut intensiivisen lukukokemuksen valtaan. Esimerkiksi viimeiset vajaat sata sivua alkoi tuntua jo huomattavan mielenkiintoiselta. 
 
Kirjan kieli tuntui enimmäkseen kuivalta, liian minimalistiselta ja liian yksinkertaiselta. Siinä ei ollut mielestäni tarpeeksi kauneutta ja tunnetta. Toisin sanoen, kieli oli liian proosallista.

Mutta ei kuitenkaan koko ajan. Toisinaan kirjan kieli kurottautui kohti lyyristä kauneutta ja herkkyyttä sekä metaforista monimerkityksisyyttä, mistä pidin.  Näissä kohdin aistin myös  sen maagisen tunnelman, jota olin tavallaan odottanut maagiselta realismilta.

Istumme ja katselemme maisemaa. Pilvet ajelehtivat taivaalla, ja kuu laikuttaa merta. tuuli puhaltaa mäntymetsissä ja kuulostaa siltä kuin joukko ihmisiä lakaisisi maata samaan aikaan. Kouraisen hiekkaa kämmenelläni ja annan sen valua sormieni lomasta. Se putoaa takaisin rannalle ja muuttuu osaksi sitä, mitä siellä jo on – kuin kadonnut aika. Teen sen monta kertaa peräkkäin.
 
En tykännyt yhtään siitä, että kirjassa oli mielestäni ihan liikaa seksiä. Tai no, jos rehellisiä ollaan, ei olisi tarvinnut olla mielestäni yhtään. Lisäksi nämä seksikohtaukset oli kuvattu sellaisiksi että olisi pitänyt varata oksennuspussi viereen pahoinvointikohtausten varalta. Pelkkää himoa vailla rakkautta. Voisin kirjoittaa toki muutaman esimerkkisitaatin, mutta jätän mielummin väliin, sillä en halua kirjoittaa blogiini mitään niin rumaa ja etoavaa.

Kirja oli myös joissakin muissa kohdin makuuni liian naturalisitinen. Tarviiko esimerkiksi sanoa, että henkilö käy kakalla?
 
Lisäksi minulle tuli joissakin kohdin kamala ärsytys kirjailijan ääntä kohtaan. Kirjassa oli joitakin kohtia, joissa minusta tuntui, että kirjailija oli tarkottanut kohdat jotenkin "hauskoiksi", mutta omasta mielestäni ne eivät ollee yhtään hauskoja. Minua alkoi ärsyttämään tämä huonoja vitsejä kertova kirjailija.
 
Kuitenkin, kirjassa oli kohtia, jotka lumosivat minut. Pintatasolla kirja – juuri lähinnä sen tyyli ja sisältöaines tapahtumien tasolla – tuntui ampuvan ohi omien mieltymysteni. Kirjan vangitsevuus löytyi kuitenkin pintaa syvemmältä, teemojen tasolta.   Esimerkiksi ennaltamääräämisen tematiikka, identiteetin rakentuminen, alitajunta ja metaforisuus jäivät jokseenkin kiehtomaan mieltäni. Voin aistia, että teemojen tasolta olisi löytynyt vielä vaikka mitä muuta löydettävää, jos niiden äärelle olisi ollut aikaa pysähtyä kunnolla.

Vaikka lukukokemus jätti enimmäkseen kylmäksi, ehkä annan Murakamille myös toisen mahdollisuuden?
 

Muissa blogeissa:

Murakami ja myös nimenomaan Kafka rannalla on ollut varsin suosittua luettavaa blogeissa. Tässä pieni, mutta ei mitenkään kattava katsaus muihin blogeihin.

Satu oli lumoutunut kirjan tunnelmasta, vaikka ei oikein ymmärtänytkään kaikkea.

Myös Maria piti teosta kiehtovana.

Linnea ilmiselvästi myös lumoutui teoksesta ja luonnehtii sitä paitsi hämmentäväksi ja kauniiksi, mutta myös pelottavaksi ja palkitsevaksi.

Booksy piti ensimmäistä viittäkymmentä sivua tervanjuontina, mutta heittäytyi sen jälkeen tarinan vietäväksi.

Katja luki teosta jalat maassa, mutta pää pilvissä ja sanoo teoksen olleen kuluvan vuoden (2011) yksi parhaista lukuelämyksistä.

Olenkohan minä ainoa, joka on suhtautunut teokseen näin kriittisesti?

14 kommenttia:

  1. Hih, vaikea sanoa, kun en ole itse ko teosta lukenut. Aina kaikki suosittu ei uppoa.

    Murakamin Norwegian wood on ainakin ihan huippu ja pian ilmestyy 1Q84, jota odotan hullun kiilto silmissä :D

    VastaaPoista
  2. No niinpä, vaikea sanoa :) Aidosti jotenkin ihmettelen, miksi ihmiset ovat tätä niin jaksaneet hehkuttaa! (Ehkä joku Kafka rannalla -fani tulee kohta kommentoimaan ja valaisemaan mua tämän asian suhteen :D )

    VastaaPoista
  3. Minulla on Murakami kokeilematta, mutta blogimaailmassa miehellä on tosiaan paljon faneja. Katsotaan, tulenko joskus tarttuneeksi...

    Blogissani on sinulle tunnustus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faneja tosiaan on sen verran, että ei kannata tämän kirjoituksen johdosta täyttää mieltään turhilla ennakkoluuloilla. Olen ilmeisesti harvianinen poikkeus suhtautumisessani k.o. kirjaan.

      Ja voi kiitos tunnustuksesta! Tämä on oikea tunnustusten päivä, sillä sain saman tunnustuksen jo aiemmin tänään toisaalta ja vieläpä haasteen kera :D

      Poista
  4. Voi, ei tämä on pomppinut lukulistallani ja sieltä pois jo monta vuotta. Periaatteessa tämä kiinnostaa hiukan, mutta toisaalta olen varma etten tule tästä pitämään. Rakkautta koleran aikaan on ainoa maagiseen realismiin kuuluva kirja jonka olen lukenut, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Ymmärrettävästi siis tästä ei ole suuret odotukset. Tuskin tätä kuitenkaan lopullisesti poistan lukulistaltani, varmasti tulen vielä uteliaaksi että minkähänlainen tämä nyt sitten on. Minimalistinen kieli kuulostaa kyllä aika pahalta, sillä minut yleensä saa helpoiten nukahtamaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvähän se on kokeilla kaikenlaista, niin sittenpähän tietää? Rakkautta koleran aikaan kuulostaa mun mielestä puolestaan kiinnostavalta ja haluaisin joskus lukea sen - kuten myös Sadan vuoden yksinäisyyden. Mutta saapa nähdä :D

      Poista
  5. Mulla on suurin osa Murakamia vielä lukematta, niin kuin tämäkin. Jännityksellä odotan, millainen lukukokemus tästä kirjasta tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, siinäpä sulle sitten jännittämistä! Jos olet muista tykännyt, niin voisi kai luulla, että tästäkin?

      Poista
  6. Ah, Kafka rannalla -fanin on pakko kommentoida. :) Murakamin teksti on tosiaan paikoin aika rumaa, en itsekään pitänyt kaikista kirjan seksikohtauksista, mutta minut kirja koukutti. Teksti kiinnosti koko ajan - kuin olisin lukenut jotain John Irvingin romaania. Viehätyin taianomaisen ja realistisen vuorottelusta enkä kokenut kieltäkään minimalistiseksi, vaan hyvin mukavaksi. Mutta lukukokemukset ovat erilaisia, mikä on mielestäni yksi blogimaailman rikkaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, hienoa, että saatiin näitä kunnon fanienkin kommentteja tänne! Eipä tässä voi muuta sanoa kuin että lukukokemukset ovat tosiaan hyvin erilaisia. En ylipäätänsä ole mikään nykykirjallisuuden suuri ystävä, ja tämä oli ehkä sellainen tyyppiesimerkki siitä, miksi en ylipäätään kovin paljoa - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta pidä aikuisten nykykirjallisuudesta.

      Poista
  7. Olen Katjan kanssa samoilla linjoilla: välillä Murakami on "ruma" kirjailija mutta minä pidän kyllä pääosin hänen tyylistään. Kafka rannalla jäi minulle toiseksi massiivisen 1Q84:n jälkeen, hui. Mutta tokihan saa ja pitääkin olla eri mieltä jos ei natsaa, se on hyvä että blogistania on moniääninen. Jos haluat antaa Murakamille toisen mahdollisuuden, voisit ehkä pitää Norwegian Woodista? En ole itse sitä lukenut, mutta se on ilmeisesti enemmän jalat maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea toisesta fani-kommentista! Hmmm. Pitää miettiä, olisiko tuo 1Q84 hyvä? Mitä Norwegian Woodista äkkiä luin wikipediasta, kuulosti siltä, että tiedossa ehkä vielä enemmän sitä ei-toivottua seksiä ja hyväksikäyttöä? Minä en yleensä pidä juuri rumista kirjailijoista, mutta kannattaa kai kokeilla muutakin kuin yhtä kirjaa, ennen kuin julistaa koko kirjailijan pannaan :D

      Poista
  8. En ole Kafka rannalla kirjaa lukenut, mutta Norwegian Wood on tuttu ja tykkäsin siitä kovasti. En tiedä onko siinä nyt niin hirveästi sitä ei-toivottua seksiä, onhan siinä tietenkin sitäkin tavallaan, mutta kirja kertoo myös paljon kaikesta muusta. Tarkoitus olisi tutustua kuitenkin Murakamiin enemmänkin itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... No kokeilematta ei voi tietää varmasti. No olihan tässäkin toki paljon paljon muuta kuin seksiä, mutta itseäni se vain jäi haittamaan jotenkin. Saa nähdä, mihin Murakami minut vielä vie! :D

      Poista