Tämä syksy on ollut jännittävää aikaa. Kirjaunelmani on ottanut askeleita eteenpäin, konkreettisempaa hahmoa. Yhteistyö kustannustoimittajani kanssa alkoi elokuussa, ja esimerkiksi kansikuvaa on pohdittu ja mietitty yhdessä ja katalogitekstiä on suunniteltu. Ja sitten olen hyvin, hyvin malttamattomana odottanut, milloin Avaimen kevätkatalogi 2023 ilmestyy.
Ja vihdoin marraskuun alussa se ilmestyi!
Katalogin myötä tuli julkiseksi kirjan kansikuva ja lopullinen nimi. Tadaa - esikoisteokseni Kakkuja salaisesta puutarhasta kansikuva on tässä:
Kannen on suunnitellut Annukka Mäkijärvi ja olen todella tyytyväinen siihen.
Hauskaa on, että kanteen päätyi pitkän pyörityksen jälkeen kuva Anni Swanin Pikkupappilassa -kirjasta ammentavasta Metsien kaukainen sini -kakusta, joka oli ihka ensimmäinen kirjakakkuni.
Kun katsoo kokonaisuudessaan tuosta kakusta ottamaani kuvamateriaalia, huomaa harjaamattomuuteni. En ole ikinä ennen tätä kirjaprojektiani kuvannut niin tosissaan, ottanut kymmeniä, kymmeniä, jopa satoja kuvia samasta kohteesta. Projektin aikana olen kehittynyt kuvaajana. Kuitenkin noiden osin epäonnistuneiden ensikuvien seasta löytyi lopulta toimivin kansikuva. Minulle kansikuva muistuttaa: tästä kakusta kaikki alkoi, siitä alkoi konkreettisesti matkani kohti kirjaunelmaani.
Katalogiteksti kuvailee kirjaani ja sen kirjailijaa näin:
Mikäpä olisi ihanampaa kuin vetäytyä sohvan syliin tai riippumaton kainaloon kirjan, kakkupalan ja teekupin kanssa? Reseptejä ja lukuvinkkejä sisältävän leivonta- ja tietokirjan herkulliset kuvat vievät kakku- ja lukuhetkiin metsän siimekseen ja puutarhaan.
Miten Montgomeryn Anna-kirjat taipuvat kakuiksi? Millaisen kakun voisi kuvitella Pikku naisten joulupöytään? Millaisina kakkuluomuksina Kotiopettajattaren romaani tai Ylpeys ja ennakkoluulo voisivat herätä henkiin?
Anna Pölkki on kangasniemeläistynyt äidinkielen, kirjallisuuden ja ruotsin opettaja, joka asuu nykyään keskellä Savon metsiä, hoitaa puutarhaa, ohjaa kansalaisopiston lukupiirejä ja kirjoituskursseja sekä kirjoittaa lehtiin. Hän tunnustautuu Vihervaaran Anna sukulaissieluksi ja oman elämänsä Runotytöksi, joka haaveilee julkaisevansa vielä monta kirjaa.
(Näyttökuva katalogista)
Kustannustoimittajani on muuten minulle jo vuosia sitten kirjablogimaailmasta ja kirjasomesta tutuksi tullut Lumiomena-blogin Katja. On ollut ihanaa saada Katja yhteistyökumppanikseni! Hän on aina ollut yksiä niitä kirjasomeystäviä, jotka ovat tuntuneet sukulaissieluilta. Meillä on osin sama kirjamaku, myös Katja on suuri kakkujen ystävä kuten minäkin.
Käsikirjoitus on tällä hetkellä aika hyvällä mallilla. Muutama ihan pieni osio on kirjoittamatta. Lisäksi tekstiä pitää hioa ja samalla karsia - tekstiä nimittäin on syntynyt ihan liikaa (hyvin tyypillistä minulle) ja kirjastani uhkaa tulla liian paksu. Tämä vaihe kirjatekemisessä tuntuu ihanalta: enimmäkseen on kyse jo olemassa olevan tekstin editoimisesta eikä tarvitse kärsiä tyhjän paperin kammosta. Samalla unelma lopputuloksesta siintelee jo edessäni. Jotain uutta ja ihanaa on syntymässä, ja joinain hetkinä, kun pysähdyn ajattelemaan tätä kaikkea, tunnen itseni valtavan onnelliseksi. On ihanaa saada kirjoittaa esikoiskirjaansa!
Odotan kevättä aina malttamattomana, mutta tällä kertaa odotan sitä vielä aivan erityisellä tavalla. Tekee mieli muistella näitä Montgomeryn Sara - tarinatyttö -teoksen sanoja:
Ja edessämme oli unelma keväästä. On aina turvallista uneksia keväästä. Sillä on varmaa, että se tulee. Ja jos se ei ole aivan sellainen kuin olemme kuvitelleet, se tulee olemaan äärettömän paljon ihastuttavampi
Näyttää kyllä niin ihanalta!
VastaaPoistaKiitos! Ihana kuulla, Aino!
PoistaVarasin, että pääsee sitten tutkimaan!
VastaaPoistaJee, ihan mahtavaa! Toivottavasti pidät lukukokemuksesta! :)
Poista