Kristan muistolle: Jyväskylän iki-ihanat, mutta surun varjostamat kirjamessut

Jyväskylän kirjamessut olivat jo vaikka miten kauan sitten, 25.-26.4., mutta niistä bloggaaminen on viivästynyt. Messut olivat aivan ihanat, ja hehkutin niitä tuoreeltaan Instagramissa.  Kävi kuitenkin niin, että pian messujen jälkeen, ennen kuin olin ehtinyt blogata, tapahtui jotakin niin järkyttävää ja ravisuttaa, etten oikein tiennyt, mitä sanoisin ja bloggaisin messuista. Sitten taas kiireet veivät minut mukanaan.

Messujen jälkeisenä tiistaina, kun heti herättyäni kurkkasin Facebookiin, en ollut uskoa silmiäni. Ensimmäisenä silmiini osui toisen kirjabloggaajan linkittämä suru-uutinen rakastetun ja tunnetun kirjabloggaajan Krista Airolan poismenosta. Asiasta kertoi Kristan äiti omassa puutarhablogissaan teksissä Rakas tyttäremme on poissa. Tuntui käsittämättömältä, että nuori ihminen, jonka näin muutama päivä aiemmin ihka elävänä, onnellisena ja hymyilevänä edessäni, jonka kanssa puhuin, nauroin ja vietin aikaa - olikin nyt poissa ja siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tapasin nimittäin Kristan Jyväskylän kirjamessuilla. Kävimme yhdessä kahvilla ja olimme yhdessä seuraamassa muutamaa ohjelmanumeroa. Itse asiassa on Kristan ansiota, että päädyin ylipäätänsä messuille. Ilman hänen Facebookissa esittämäänsä tiedustelua siitä, onko muita kirjabloggaajia tulossa Jyväskylän messuille, ei mieleeni olisi luultavasti tullut lähteä Jyväskylään messuilemaan.

Krista tuli tunnetuksi kirja-arvioihin keskittyvästä Lukutoukan kulttuuriblogi -nimisestä blogistaan. Krista on ollut bloggaajayhteisössä hyvin aktiivinen, ja hänen bloginsa lienee ollut yksi tiheimmin päivittyvistä kirjablogeista. Hänet tuntevat varmasti kaikki kirjabloggaajat ja moni muu kirja-alan ihminen. Hänen poisnukkumisensa jättää jälkeensä suuren ja surullisen aukon kirjamaailmaan. Olkoon tämä messubloggaus samalla omistettu Kristan muistolle. Krista nukkui pois niin yllättäen ja niin pian messujen jälkeen, ettei hän ikinä ehtinyt kirjoittamaan omaa messubloggaustaan. Minä kirjoitan siis meidän molempien puolesta.

Jyväskylän kirjamessut

Tämä vuosi oli ensimmäinen kertani Jyväskylän kirjamessuilla. Jyväskylän kaksipäiväiset messut ovat paljon pienempi tapahtuma kuin Turun (puhumattakaan Helsingin) kirjamessuista, joilla olen aiemmin ollut. Messuilla oli kolme kolme lavaa, joilla järjestettiin samanaikaisesti ohjelmaa. Mutta pienillä messuilla oli tunnelmaa - oikeastaan tuntui helpommalta keskittyä ohjelmatarjontaan, kun oli vähemmän valinnan varaa!

Tässä joitakin ajatuksia niistä ohjelmista, joihin osallistuin

Mila Teräs: Jäljet

Kirjailija Mila Teräs oli haastateltavana uuteen Jäljet-romaaniinsa liittyen. En ollut ennen kuullut tästä Teräksen taiteilija Helene Schjerfbeckin elämästä kertovasta kirjasta, mutta lumouduin täysin kirjasta. Helene Schjerbeck on taiteilija, joka on ollut minulle tavalla tai toisella läheinen ja jonka traaginen elämä on koskettanut minua. Teräs kertoi kirjastaan kiehtovasti ja luki kauniita katkelmia siitä. Olihan siis teos ostettava mukaansa - kirjailijan nimikirjoituksella varustettuna, tietysti!

Mainittakoon kirjabloggareita kiinnostava yksityiskohta, että lopuksi haastattelija siteerasi kahden kirjabloggaajan kirjabloggausta Jäljet-romaanista. Toinen näistä bloggaajista oli Krista ja toinen muistaakseni Leena Lumi.

Tapetaan kirjailija

Messujen viihdyttävin ohjelmanumero, jossa myös yleisö pääsi mukaan! Tämä oli kirjailijoiden välinen kisa, jossa joukko lavalla olleita kirjailijoita joutui vastamaan tiukkoihin kysymyksiin, joihin kaivattiin hyvää ja nokkelaa vastausta. Suurimman osan kysymyksistä esitti ylituomari Tanja Tornaeus, mutta myös yleisö sai esittää kysymyksiä kirjailijoille. Lavalla olivat kilpailemassa ja toisistaan mittaa ottamassa Tanja Kaarlela, Juha Mäntylä, Jasu Rinneoja, Jari Rusanen ja Niina With. Kirjailijoilla oli eriväriset pahvihatut päässään, ja hattujen väri toimi myös kirjailijoiden äänestyskoodeina. Yleisö äänesti oivallisimpien vastausten perusteella kaksi kirjailijaa jatkoon nostamalla oikean värisen lapun ilmaan. Lopuksi nokkelimmiksi vastaajiksi paljastuneet naiskirjailijat ottivat vielä kahden mittaa toisistaan, kunnes yleisön päätöksellä voittajaksi selviytyi Tanja Kaarlela.

Kisaa seuratessani tulin kuitenkin kummastelleeksi suomalaisten kirjailijoiden yleissivistyksen puutetta. Nimittäin kysymykseen, millä sanoilla Kalevala alkaa, ei kukaan osannut vastata mitään! Ei siis yhtään mitään - eli ei mitään sinne päinkään tai edes villiä veikkausta! Olin suorastaan äimistynyt - samalla, kun omat aivoni suorastaan huusivat: "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, sukuvirttä suoltamahan."

Pidin tästä ohjelmanumerosta tavattomasti - kuten myös vierelläni istunut Krista.

Dekkaripaneeli! Konnat ja Koukut. Rosvot ja poliisit rikoskirjailijan silmin.

Tässä ohjelmanumerossa messujen suurimalla lavalla oli rivistö suomalaisia dekkarikirjailijoita keskustelemassa dekkarien kirjoittamisesta. Lavalla nähtiin Jarkko Sipilä, Markku Ropponen, Tapani Bagge, JP. Koskinen ja Matti Laine. Seurasin tunnin mittaista ohjelmanumeroa vain osan ajasta, ja oli kiehtovaa kuulla minulle nykyään aika vieraan kirjallisuuden genren kirjoittajien keskustelua. Yksi ajatus, mikä jäi keskustelusta elämään: kuulemma jopa rikollisillakin on oma moraalinsa - ja usein kenties jopa tiukkarajaisempi kuin monella muulla - se on vain hieman erilainen tavallisen lainkuuliaisen kansalaisen. Oivalsin myös, että kirjailijana on Jumalan asemassa, ja sellaisen vastuun kantaminen voi aiheuttaa hankaluuksia: dekkaristia nimittäin voi joskus kaduttaa, että meni jossakin aiemmassa kirjassa tappamaan jonkun hyvän hahmon, josta olisikin saanut oivaa jutun juurta myöhempään kirjaansa.

Ajattelun kehitys aikuisuudessa - kohti moninäkökulmaisuutta

Eeva Kallio on tutkinut ajattelun kehitystä aikuisuudessa ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Kirjan ja sen aiheen tiimoilta häntä oli haastattelemassa toimittaja Anna-Maija Tuuliainen. Kallion teesinä on, että ihmisen ajattelu muuttuu aikuiselämän aikana joustavammaksi ja ihminen oppii katsomaan asioita monelta näkökannalta. Suomeksi sanottuna ajattelun mustavalkoisuus muuttuu enemmän harmaan eri sävyiksi. Mielestäni aihe oli kiinnostava ja antaa varmasti kaikille ihmisille toivoa. Kallion mukaan  moninäkökulmaisuus on yksi piirre, jonka viisaustutkijat liittävät myös viisauteen. Usein puhutaan paljon vain kognitiivisten kykyjen heikentymisestä, joka ajatellaan prosessiksi, joka on alettuaan vain yhtä ja suoraa alamäkeä hautaan. Mielestäni on siis kiinnostavaa ja rohkaisevaa, että kognitiiviset kyvyt voivat myös jollakin tasolla parantua vanhenemisen myötä.


Messuhankintoja

Kirjamessujen yksi parhaista puolista on tietysti aina hyvät kirjashoppailumahdollisuudet. Näiltäkään messuilta ei tarvinnut lähteä onneksi tyhjin käsin, vaan mukaan tarttui jonkinmoinen pino luettavaa. Tässä lista messuhankinnoistani:

Tove Jansson: Muumien matkassa

Mila Teräs: Jäljet

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Volter Kilpi: Alastalon salissa

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Upein messulöytöni on antikvariaatista löytämäni vanha, Maija Karman kuvittamin kansin varustettu Pieni runotyttö-teos. Onneni tästä löydöstä on miltei sanoinkuvaamaton! Pidä huolta äidistä -romaanista on mainittava sellainen hauska yksityiskohta, että ostin sen ihan sitä varten, että eräs tuntematon henkilö, jonka vieressä kolusin kirjalaareja, suositteli sitä minulle! On kuulemma hyvä, ja kaikkien ihmisten, joilla on äiti, pitäisi suosittelijan mukaan lukea se. En ollut aiemmin edes kuullut kirjasta. Tartuin vihjeeseen, sillä mielestäni oli niin hauskaa, että joku tuntematon tuli suosittelemaan minulle kirjaa. Odotan, että kesälomalla ehdin vihdoin toivottavasti lukea tämän!

Pakollinen messuselfie parhaimman messulöytöni kanssa!

Kirjoja messuilta olisi kenties voinut haalia enemmänkin, ellen olisi mennyt tuhlaamaan niin paljon rahaa erääseen matkan varrella, aivan Jyväskylän naapurissa, Muuramessa, sijaitsevaan Annival interior -sisustuskauppaan, jossa muun muassa myydään fanittamaani Greengate-merkkiä. Tällä reissulla sijoitin enemmän astioihin kuin kirjoihin.

Greengate-tuotteita tarttui messumatkalla mukaan tällainen kasa. Olin ihan fiiliksissä, kun huomasin, miten hyvin uusi matkamukini sopii yhteen uuden Kotiopettajattaren romaani -painokseni kanssa!

Kirjamessujen after partyt kartanolla

Messujen jälkeen suuntasin hieman Jyväskylän ulkopuolella sijaitsevalle Taulun kartanolle viettämään yötäni kirjojeni kanssa. Alun perin yritin etsiä Jyväskylästä majoituspaikkaa, mutta huomasin, että sekä rahapussiani että esteettistä silmääni miellyttävää majapaikkaa oli tavattoman vaikea löytää Jyväskylästä. Google tyrkytti minulle iki-ihanan Taulun kartanon romanttisia huoneita, eikä minulle tarvinnut kauaa tyrkyttää, kun olin jo täysin myyty Taulun kauneudelle, jota ei myöskään hinnalla ollut pilattu.

Oman tunnelmansa Taulun kartanon ihanuudelle toi myös se, että olin tuona yönä ainokainen yöpyjä kartanolla, eikä paikalla ollut edes henkilökuntaa. Minulle oli sovittu itsenäinen sisäänkirjautuminen, ja löysin ohjeet ja avaimet kirjekuoresta etukäteen sovitusta "piilopaikasta". Oli aika hauskaa ja ihanaa (ja ehkä ihan aavistuksen kutkuttavan pelottavaa) yöpyä ypöyksin suuressa ja ylellisessä kartanossa keskellä Keski-Suomen metsiä. Seuraavana aamuna kartanon emäntä tuli valmistamaan minulle – ja vain yksin minulle – runsasta aamiaista, josta olisi riittänyt vähintäänkin neljälle ihmiselle. Ja mikä parasta: aamiaiseen kuului yhtä ylintä lempiruokaani: macaronleivoksia! Macaron-leivoskulho olikin ainoa aamiaisastia, jonka sain syötyä aivan typötyhjäksi.

Macaronia ja kirjaa kartanoaamiaisella

Vanhan ajan romantiikkaa henkivä Taulun kartano oli aivan täydellinen majoituspaikka minun kaltaiselleni kaunosielulle romantikolle. Kartanon jokainen huone on yksilöllisesti sisustettu, ja minun sydäntäni suuresti lämmittävä yksityiskohta on, että jokaisella huoneella on aivan oma nimensä. Itse nukuin Suvituuli-nimisessä huoneessa, joka tunnetaan myös kartanon morsiuskamarina. Olin itse varta vaste toivonut saavani juuri sen huoneen. Taulun kartano on paikka, jonne haaveilen joskus vielä palaavani - mielellään silloin, kun kartanon miljöö on kesäpuvussaan.

Kartanon rauhallinen, kiireetön ja yksinäinen tunnelma oli juuri sitä, mitä kiireinen äidinkielen opettaja kaipaa viikonloppuunsa - varsinkin, kun matkakumppaneina oli vain kasa kirjoja.