Heipä hei pitkästä aikaa, lukijani!
Matkani Mikä-Mikä-Mikä-Maahan on ollut hieman hiljaista syyslukukautena, sillä olen ollut niin töideni syövereissä, ettei blogille ole jäänyt kauheasti aikaa. Mutta hei - nyt on joulu ja kauan odotettu joululoma! Aikaa blogille, lukemiselle, itselle ja kaikelle ihanalle!
Haaveilua järven rannalla joulupäivänä
Viimeiset oppitunnit pidin vielä torstai-iltana iltalukiossa. Sen jälkeen oli aikamoinen voittajafiilis ja teki mieli ihan taputtaa itseäni päähän. Selvisin kuin selvisinkin syyslukukaudesta - jopa siitä kauheasta kakkosjaksolla, jossa minulla oli sata prosenttia ylitöitä. (No, en kuitenaan taputtanut, mutta ostin itselleni lomalahjaksi Tommi Kinnusen Lopotin.)
Viimeiset oppitunnit pidin vielä torstai-iltana iltalukiossa. Sen jälkeen oli aikamoinen voittajafiilis ja teki mieli ihan taputtaa itseäni päähän. Selvisin kuin selvisinkin syyslukukaudesta - jopa siitä kauheasta kakkosjaksolla, jossa minulla oli sata prosenttia ylitöitä. (No, en kuitenaan taputtanut, mutta ostin itselleni lomalahjaksi Tommi Kinnusen Lopotin.)
Middlemarcia, kakkua ja teetä <3
Yksi joululoman missioista onkin saada jonkin verran keskeneräisiä lukuprojekteja päätökseen. Jouluaattoyönä sain jo loppuun Anne Frankin päiväkirjan, ja tänään luultavasti saan George Eliotin Middlemarch II:n päätökseen. Luulen, että Upponalle pitää lukea myös joululomalla loppuun! Sen lisäksi tarvitsen tietysti täydelliseen lomalukemistooni myös aivan uusia, lomalla aloitettavia kirjoja. Sellaisia kävinkin lainaamassa kirjastosta vinon pinon juuri ennen loman alkamista. Esimerkiksi John Greenen Let it Snow -kirja täytyy ehdottomasti lukea tällä lomalla!
Olen lukenut kaksiniteistä Middlemarchia miltei koko syyslukukauden kaiken muun ohella ja on toisaalta ihana saada se vihdoin loppuun, mutta samalla se on ääretön sääli: Middlemarch on ihan täydellistä joululomalukemista! En tiedä, mistä johtuu, mutta mielestäni 1800-luvun englantilaisessa kirjallisuudessa on ehdottomasti sitä jotakin, mikä sopii aivan täydellisesti joululomaan ja tuo joulumielen. Useamman kerran olen nostattanut joulutunnelmaa Dickensin avulla, mutta George Eliot toimii myös hyvin. Mutta kun Middlemarchin ilo on kulutettu loppuun, voinkin tarttua Johanna Spyrin Heidi-kirjoihin, sillä toinen joululomaan ehdottomasti kuuluva kirjallisuuden laji on tyttökirjat!
Ihailen nyt täälläkin tuota kaunista pöytäasetelmaa, ihana <3
VastaaPoistaJoulutraditio on se, että luen lahjakirjan, jonka saan itse valita ja tänä vuonna se on Coelhon Vakooja. Baltimoren sukuhaaran tragediassa meni turhan kauan aikaa, sillä tarina ei ollut kummoinen. Odotin 1800-lukua nimestä päätellen, joten olin koko ajan niin niin pettynyt, että en lämmennyt kirjalle yhtään. Pohjoisen matkalla sairastuin, enkä jaksa nyt lukea Coelhoa.
Ihana Porvoo ja mukavaa Porvoon matkaa sinulle <3
Onpas ihania kuvia taas<3
VastaaPoistaTiia
Mukavaa lomaa sinulle. Porvoo on kaunis paikka. Kävin siellä vuosi sitten. Olisi mukava mennä joskus uudestaan. Yleensä en lue jouluna, vaan seurustelen sukulaisten kanssa, mutta on minulla yksi kirja valmiina, jos lukeminen tuntuu sopivalta :)
VastaaPoistaPidä hauskaa matkalla! :) Joululomalukemistoon kuuluu - tai ainakin yrittää kuulua - Agatha Christie. Jotenkin Damen romaanit sopivat mitä mainioimmin jouluun. Myös lahjakirjat olen tyypillisesti kalunnut heti aattoa seuraavina päivinä, vaikka tänä vuonna teinkin poikkeuksen ja säästän ne myöhemmäksi.
VastaaPoistaIhanaa matkaa Porvooseen!
VastaaPoistaMinä luin juuri tuon Let It Snow, ja itselleni se oli sen verran pettymys, että odotan mielenkiinnolla sinun ajatuksiasi siitä.
Ihania kuvia Anna! ♥ Porvoon lomatunnelma -postausta odotellessa.. :) Toivottavasti jaksat blogata Anne Frankin päiväkirjasta, kyseessä on minulle hyvin tärkeä kirja.
VastaaPoistaKiva lukea joulutunnelmistasi näin kuukautta myöhässä, mutta kuitenkin. Tunnistin tuon lukukauden aikana keskeneräisiksi jääneiden kirjojen ongelman. Minulla vain on paha tapa jättää kesken jääneet kesken, mikä on sääli, koska kirjoissa ei välttämättä ole vikaa.
VastaaPoistaSain nimipäivälahjaksi tämänvuotisen Finlandia-voittajan (miehellä ollut sama perinen jo vuosia), ja joululomalla sitten ehdin sen lukeakin. Omintakeisen kaunista tekstiä. Kuvaus 1800-luvun Helsingistä Engelin silmin imaisi mukaansa. Jäi kyllä bloggaamatta.