Perskurkkanoita ja ihmisparsoja: Roald Dahlin Iso kiltti jätti

On hirviöhetki, mutta orpokodissa asuva Sohvi on vielä valveilla - vaikka ei kannattaisi. Sohvi kurkistaa ikkunasta ulos ja näkee kauhukseen hirviön - suuren suuren jättiläisen. Jättiläinen huomaa Sohvin huomanneen hänet ja Sohvin vieläkin suuremmaksi kauhuksi jättiläinen nappaa hänet mukaansa.

Mutta kaikki jättiläiset eivät olekaan niin kauheita ja ilkeitä kuin satujen jättiläiset. Sohvin napannut jättiläinen onkin Iso kiltti jätti eli lempinimeltään IKJ. IKJ kuljettaa Sohvin mukanaan jättiläismaahan, jossa asuu myös muita jättiläisiä. IKJ on kuitenkin aivan erilainen jättiläinen kuin muut, eikä hän ole muiden tapaan ihmisparsoja popsiva brutaali ilkimys vaan vakaumuksellinen kasvissyöjä, sillä ei halua vahingoittaa ihmisiä. Sen sijaan hän popsii naama irvessä ravinnokseen aivan ällöttävän makuisia perskurkkanoita - ainoita vihanneksia, joita jättiläismaassa kasvaa. Hänen oli pitänyt vain napata Sohvi mukaansa sen vuoksi, että tämä oli nähnyt hänet - ihmiset eivät saa nähdä jättiläisiä, sillä muuten syntyisi skandaali ja ihmiset ainakin IKJ:n pelon mukaan tulisivat ja vangitsisivat hänet ja veisivät eläintarhaan. Niin IKJ:tä kuin Sohviakin vaivaa epäoikeudenmukaisuus, että muut jättiläiset iltaisin aina loikkivat milloin minnekin maailman kolkkaan popsimaan ravinnokseen ihmisiä kuin puput porkkanoita.

IKJ on itse alistunut ajatukseen, että se on asia, jolle hän ei voi tehdä mitään, mutta Sohvi onkin eri mieltä. Ihmissyönnin on Sohvin mielestä ehdottomasti loputtava.

Tartuin Roald Dahlin lastenkirjaklassikkoon Iso kiltti jätti siitä syystä, että kirjasta tehty elokuva pyörii elokuvateattereissa tänä kesänä ja nähtyäni elokuvan trailerin halusin ehdottomasti päästä katsomaan elokuvan. Sitä ennen kuitenkin halusin lukea kirjan. Kirjoitan nyt lähinnä kirjasta, mutta sanalla sanoen sekä kirja että elokuva oli mielestäni aivan loistavia ja saattaa olla, että tarina toimi ehkä jopa hieman paremmin valkokankaalla.

Mahtavinta kirjassa on mielestäni huumori - paitsi sisällöllinen, mutta ennen kaikkea kielellinen. Sisällössä on hauskaa mielikuvituksen iloa ja leikkiä. Kuten vaikka ne ällöttävän makuiset perskurkkanat, ainoat syötävät vihannekset. Tai jättiläisten lempijuoma poplimo, jossa kuplat liikkuvatkin alaspäin eikä ylös, kuten ihmisten kuplajuomissa. (Mikä tosin johtaa siihen, että ilma kulkee poplimonnauttijan elimistössä myös toiseen suuntaan ja poistuu alakautta eikä röytäyksenä suunkautta - mutta jättiläskulttuurissa poplimon aiheuttamat "poksutuhnut", kuten niitä nimitetään, ovatkin ylimpiä ilonilmauksia, eivätkä paheksuttuja epäkohteliaisuuksia kuten ihmisten kulttuurissa. Tästä päästiinkin teoksen ainoisiin huonoihin vitseihin, sillä itse taidan olla yksinkertaisesti aivan liian vanha tämänkaltaiselle huumorille.) Eniten teoksen huumorissa minua ilahdutti kuitenkin kielellä leikittely. IKJ nimittäin ei ole nimittäin käynyt kouluja, sillä sellaisia ei jättiläismaassa ole, eikä ole siis sen vuoksi myöskään opiskellut "kielipoppia", kuten hän sitä nimittää. Sen vuoksi IKJ:n kieli on varsin erikoista ja sanat menevät hieman sekaisin kerran jos toisenkin ja itse asiassa useimmiten.

"Ihmisparsoilla on oma musiikki, oikein vai vasein?"
"Oikein", Sohvi sanoi. "Paljon musiikkia."
"Ja joskus ihmisparsat on oikein vaikuttuneita kun he kuulevat sulostavaa musiikkia. Ne saa väristyksiä selkäpuuhun. Oikein vai vasein?"
"Oikein", Sohvi sanoi.
"Joten musiikin täytyy sanoa jotain niille. Se lähettää viestin. En usko, että ihmisparsat tietää mikä se viesti on, mutta ne pitää siitä joka tapauksessa."
"Niin kai se on", Sohvi sanoi.
"Mutta näiden minun huperhypelöivien korvien ansiosta", IKJ sanoi, "minä paitsi kuulee musiikin, jota unet tekee, niin myös pystyn ymmärtämään sitä."
"Millä lailla ymmärrät?"
"Minä osaan tulkita sitä", IKJ sanoi. "Se puhuu minulle. Sillä on oma kielipoppi."

Teosta lukiessani mietin, että suomentajalla on ollut aika tehtävä varsinkin IKJ:n "kielipopin" suomentamisessa, mutta myös tarinan suomalaistamisessa, sillä tarina on muunneltu suomalaislapsille läheisemmäksi muun muassa tekemällä Sohvista suomalainen. Lisäksi ainoa kirja, jonka IKJ omistaa, on  Kiven Seitsemän veljestä. Tästä opuksesta on IKJ yrittänyt opetella "kielipoppia". Lukiessani oli mielestäni äärettömän hauskaa miettiä, mikäköhän kirjailija ja teos on Dahlin alkukielisessä kirjassa IKJ:n johtotähtenä kielen ihmeelliseen maailmaan. Tulin siihen tulokseen, että  englanninkielisen IKJ:n on aivan pakko lukea Dickensiä! Oikeassa olin: elokuvassa IKJ luki - mitäpäs muutakaan kuin Charles Dickensin Nicholas Nicklebyn elämää ja seikkailuja. (Olisin tosin ehkä enemmän veikannut Oliver Twistiä tai David Copperfieldiä.)

Iso kiltti jätti on toinen lukemani Dahlin lastenkirja. Vuosia sitten lukemani Matilda oli aivan ihana, ja tämä kannusti ehdottomasti jatkamaan seikkailujani Dahlin jännittävien lastenkirjojen parissa myös tulevaisuudessa. Mitä voisitte suositella minulle?

Roald Dahl

Iso kiltti jätti

(BFG, 1982)

Suom. Tuomas Nevanlinna

Art House

232 s.