Opiskelijan kesäkirjasuositus: Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät

Toukokuussa, kesäloman kynnyksellä, kyselin kirjallisuuskurssini opiskelijoilta kurssipalautteen yhteydessä ehdotuksia kesäkirjoiksi. Lupasin arpoa saamistani ehdotuksista yhden kirjan kesälukemisekseni (ja kenties innostuessani enemmänkin). Olen kirjaehdotuksista blogannut jo aiemmin täällä. Arpaonni suosi ranskalaisen Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisia silmiä, josta en ollut aiemmin kuullut juuri mitään. En halunnutkaan ottaa kirjasta mitään selvää vaan hypätä ennakkoluulottomasti ja vaarallisesti kirjan vietäväksi.

Krokotiilin keltaisten silmien päähenkilönä on Joséphine-niminen kesiajan tutkimiseen hurahtanut akateeminen nörttinainen. Hänen miehensä jättää hänet ja  Joséphine on suuren elämänkriisin edessä. Joséphinella on myös sisko nimeltään Iris, joka  on Joséphinen täydellinen vastakohta ja jonka rinnalla Joséphine tuntee itsensä täydelliseksi mitättömyydeksi.  Iris on kaunis, menestyvä, rikas, hauska ja suosittu - kaikkea muuta kuin hiirulainen historiallista museoesinettä muistuttava siskonsa. Tosin hänen menestyksensä ja hohtonsa perustuu lähinnä rikkaan miehen siivellä elämiseen, mutta tietysti myös hänen suulaaseen suuhunsa ja sosiaaliseen taidokkuuteensa. Eräissä juhlissa hän tulee turhamaisuuttaan kertoneeksi eräälle kirja-alan ihmiselle, että hän kirjoittaa keskiaikaan sijoittuvaa romaania. Hups. Yhtäkkiä Iris tajuaa, että hänen on kirjoitettava kirja maineensa säilyttämiseksi ja siihen hän tarvitsee Joséphinen apua. Kerrankin Joséphine pääsee loistamaan ja tuntemaan osaavansa jotakin, mitä hänen "täydellinen" siskonsa ei osaa.

Sivujuonia on myös monia, ja kirjatarinan rinnalla seurataan tiiviisti parisuhde- ja miesasioita yhdellä jos toisellakin rintamalla. Miltei 700-sivuinen teos on rönsyilevä ja runsas, ja siihen mahtuu kaikenlaista. Omalla kohdallani myös monia tylsyyden hetkiä, mutta myös lukuflow´ta ja tarinaan heittäytymistä sekä kaikkea siltä väliltä.

Krokotiilin keltaiset silmät on kuitenkin perusvireeltään hyvin viihteellinen teos ja siten myös melko pinnallinen. Määrittelisin tämän jonkinlaiseksi chic litiksi. Kerrankin pääsin siis lukemaan sitä kuuluisaa genreä, josta kaikki puhuu, mutta jota en itse juurikaan ole aiemmin lukenut. Siksi oli mielenkiintoista lukea kerrankin vähän erilaista, omasta lukumaustani poikkeavaa kirjallisuutta, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, mitä mieltä olen aina ollut chic litistä (ja muustakin viihdekirjallisuudesta): tämä ei ole minun genreni. Aivot narikkaan ja hyppää tarinaan - menetelmä on ehkä hyvä keino hetken rentoutumiseen, mutta kokonaisen romaanin mittaisella matkalla en voi sille mitään, että tylsistyn. Tarina ei tarjonnut juurikaan älyllistä vastetta tai elämää suurempia ajatuksia ja teemoja pohdittavaksi. Ihmiset ovat niin kliseisesti kuvattu, ettei romaani myöskään avannut mitään uutta minulle ihmisyydestä, mikä on minulle yleensä mielenkiintoisin ja avartavin juttu kirjallisuudessa.

Uskon, että jos olisin tarttunut kirjaan ihan omaksi huvikseni, teos olisi varmaan jäänyt kesken, mutta koska se oli oma opiskelijoilta saamani lukuhaaste, jatkoin sinnikkäästi loppuun. Hieman yli kuukauden kahlasin teosta lukien välissä monen monta muutakin kirjaa. En kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi ollut täysin huono, vaan se ei vain ollut juuri minun juttuni. Eikä täydykään olla: ajattelinkin, että tämän lukuhaasteen hurmaavimpana ideana on juuri haastaa omat lukutottumukseni ja ennakkoluulottomasti lukea jotakin muuta, mitä ei yleensä tulisi luettua. Siinä mielessä siis haaste oli onnistunut. Enkä tarponut teoksen läpi aivan hampaat irvessä, vaan teoksessa oli myös jotakin, mistä tykkäsin. Siinä oli omat hienot hetkensä.

Parasta teoksessa oli päähenkilö, johon pystyin jollakin tavalla samaistumaan. Keskiajan historiaan hurahtanut, menneisyydessä elävä nörttimäinen ja nuhjuinen lukutoukka, joka on hieman "erilainen", oli minulle yksi lukuisista kirjallisista omakuvistani. (Minäkin joskus meinasin hakea lukemaan historiaa yliopistoon.) Vaikka toisaalta Joséphinen erilaisuus kuvataan hyvin kaavamaisesti ja kliseisesti, mutta silti hänessä on jotakin aivan omaa ja persoonallista. Mahtavinta  Joséphinessa on hänen tutkijan intohimonsa keskiaikaan, ja keskiaika muodostaa jännittävän ja kiehtovan vertailukohdan ja vastakkainasettelun tarinan moderniin maailmaan. Huomaa, että kirjailija on tehnyt valtavasti taustatyötä perehtyäkseen keskiajan historiaan ja kulttuuriin, ja kirjaa lukiessa saattoi itsekin oppia yhtä jos toista mielenkiintoista keskiajasta.

Toinen keskeinen asia, mistä pidin teoksessa, on kieli - siis toisinaan ja paikoitellen. Kielessä on tosin jälleen kerran hurjasti kliseemäisyyttä - se kuulunee erottamattomasti genreen - mutta silti välillä lukiessa tuli vastaan jokin lause, kielikuva tai muu ilmaisu, joka sai pysähtymään ihastuksesta. Kieli saavuttaa välillä jotakin kaunista, ja kirjailija onnistuu välillä kaiken pinnallisuuden keskellä vangitsemaan sanoihin jonkin arkielämän yläpuolelle kohoavan hienon ajatuksen, joka jää elämään. Kuten esimerkiksi tämä:

- Luulen, että... jokapäiväisen taistelun perustana on rakkaus. Ei kunnianhimo, ei omistamisen ja saamisen tarve, vaan rakkaus. Ei tosin itserakkaus. Se vasta onkin ihmiselle haitaksi, sen takia ihminen jää kiertämään kehää. Tarkoitan rakkautta toisia kohtaan, rakkautta elämään. Kun rakastat, olet pelastunut. Siinä lyhyesti kerrottuna mitä minun elämässäni on viime aikoina tapahtunut.

Oikeastaan pidin arpaonneani varsin suotuisana opiskelijoiden ehdottaman kesäkirjan valinnassa. En löytänyt elämäni suurta kirjarakkautta, mutta laajensin yleissivistystäni - viihdekirjallisuuskin on osa kulttuuria ja siten myös osa ainakin äidinkielenopettajan ammatillista sivistystä.

Kiitokset siis mahtavista kirjaehdotuksista mahtaville opiskelijoilleni! Ja koska jokaisen on joskus hyvä maistaa omaa lääkettään ja mielestäni on kunnia asiaa elää kuten itse opettaa, on mielestäni äidinkielenopettajalle varsin terveellistä lukea joskus opiskelijan ehdottamaa kirjaa - vaikka sitten hetkittäin hampaat hieman irvessä ja tylsyydestä kärsien. Sitähän opiskelijaraukkani joutuvat tekemään itse jokaisella äidinkielenkurssilla minun määräyksestäni. Haluan ehdottomasti toteuttaa samanlaisia omaa makuani avartavia lukuhaasteita myös tulevilla kirjallisuuskursseillani.

Katherine Pancol

Krokotiilin keltaiset silmät

(Les yeux jaunes des crocodiles, 2006)

Suom. Marja Luoma

Bazar

699 s.