Juhannus muumien seurassa: Vaarallinen juhannus

Tove Jansson

Vaarallinen juhannus

(Farlig midsommar, 1957)

Suomentanut: Laila Järvinen

WSOY

140 s.

 

 

 

 

Vihdoin ja viimein tuli aamu.
Se syttyi kapeasta juovasta, joka hapuili kauan pitkin taivaanrantaa ennen kuin uskalsi nousta korkeammalle.
Oli tyyni ja kaunis ilma.
Mutta laineet vyöryivät kiihkeänä sekamelskana yli uusien rantojen, jotka eivät koskaan ennen olleet kohdanneet merta. Tulta syöksevä vuori, joka oli saanut kaiken tämän aikaan, oli nyt rauhoittunut. Se huokaili väsyneenä ja puhalsi vain silloin tällöin tuhkaa taivasta kohti.
Herätyskello soi seitsemältä.
Muumiperhe heräsi heti ja ryntäsi ikkunaan katsomaan. Pikku Myyn oli päästävä ikkunalaudalle, ja Mymmelin tytär piteli häntä hameesta kiinni, ettei hän tipahtaisi alas. Koko maailma oli muuttunut.
Poissa olivat jasmiinit ja sireenit, poissa silta ja koko joki. Kuohuvasta vedestä pisti esiin vain vähän puuvajan kattoa. Siinä istui pieni hytisevä seurue, nähtävästi metsän väkeä, tarrautuneena kiinni katonharjaan.

 

Muumilaakossa tapahtuu kummia. Tulivuori on herännyt eloon ja purkauksellaan aiheuttanut maanjäristyksiä ja tulvan. Kaikki laaksossa on veden vallassa, myös muumitalo. Muumiperhe menee talonsa katolle värjöttelemaan ja katsovat ohi virran mukana lipuvia tavaroita ja huonekaluja. Jokin kumma ja iso lähestyy muumitaloa. Mitä se voi olla? Onko se vaarallinen? Ei, se on selvästikin jokin talo.

 

Muumiperhe kumppaneineen muutaakin asumaan tähän kelluvaan, virran mukana heittelehtivään taloon, koska eivät enää Muumitalossakaan voi asua. Mutta uusi talo on yllätyksiä täynnä. Siellä on esimerkiksi huone, jonka ovessa lukee Rek-vi-siit-ta. Onko Rekvisiitta kotona? Ilmeisesti ei, koska hän ei ainakaan vastaa Homssun kohteliaaseen koputukseen. Niinpä Homssu ja Mymmelin tytär menevät sisään ja kohtaavat suuren määrän kaikenlaista tavaraa, joka ei olekaan sitä, mitä esittää olevansa:

 

Mutta Homssu oli huolissaan. Jokainen esine hänen ympärillään oli olevinaan joki muu kuin se todellisuudessa oli, nuo tavarat pettivät häntä kauniilla väreillään, ja kun hän ojensi kätensä, ne olivatkin vain paperia, puuta tai kipsiä. Kukat eivät olleet hauskan painavia, kukat olivatkin paperikukkia, viuluissa ei ollut kieliä eikä laatikoissa pohjia, eikä kirjoja saanut edes auki.

 

Muumit ovat siis muuttaneetkin asumaan teatteriin, vaikka kestää aika pitkä tovi, ennen kuin he sen tajuavat. He eivät edes tiedä, mikä teatteri on. Muumiperhe pääsee tutustumaan ihmeelliseen teatterin maailmaan oppaanaan vanha teatterirotta Emma. Muumipapasta tulee käsikirjoittaja ja jokainen voi olla oman elämänsä päätähti ja irtaantua tavanomaisesta roolistaan.

 

Päätin lukea Juhannuksen kunniaksi Vaarallisen juhannuksen, joka kuuluu niihin muumikirjoihin, joita en ole vielä koskaan lukenut. Lukukokemus oli huikea. Täytyy vain sanoa, että muumit ovat niin mainoita! Tämä oli myös hyvää juhannusfiilisten nostattelua, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat juhannuksen aikaan. Oli hauskaa lukea "tyttöjen" juhannustaioista, kuinka tulevan puolison kasvoja etsittiin kaivon kuvastimesta.

 

Oli myös hauskaa ja mielenkiintoista seurata sitä, kuinka muumit reagoivat uuteen kotiinsa ja sen kummallisuuksiin. Lukijalle on selvää alusta pitäen, että kyseessä on teatteri, mutta lukija kokee teatteriympäristön uusin silmin samaistumalla tietämättömiin muumeihin. Rekvisiitta voikin olla jokin henkilö, joka asuu oven takana, johon on kirjoitettu rekvisiitta. Lavasteet onkin vain mahdottoman iso taulu.

 

Ja oletko tullut koskaan ajatelleeksi sitä, kuinka julmaa rekvisiitta voikaan olla? On toista, mitä esittää? Kukka ei olekaan kukka, vaan paperia. Jälleen muumit johdattivat minut suurten ja filosofisten kysymysten pariin oudonnuttamalla arkipäiväisen ja osoittamalla suuren kysymyksen itsestäänselvien asioiden takana.

 

Muumiperhe ottaa tyynesti vastaan elämänmuutoksen. Vaikka koti on veden vallassa, otetaan muitta mutkitta vieraat vastaan kuin ei mitään. Muumimamma toimii jälleen kerran rauhoittavana voimana, joka luo kodin ja lämmön ilmapiirin ympärilleen, vaikka maailma on mullin mallin. Vaikka maanjäristys pauhaa ja tulva nousee, menee Muumimamma rauhassa nukkumaan. Niin, muumien ja erityisesti Muumimamman stooalaisen tyynestä elämänasenteesta voi ottaa oppia. Tulipa lukiessa mieleen muumit-tv-sarjan tunnarin sanat "Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi, hei muumit!"

 

Muumien maailma on mielestäni aivan uskomattoman lumoava ja kiehtova. Se maailma on niin ystävällinen ja lempeä, eräänlainen rauhan tyyssija kaukana jossakin, poissa tämän maailma melskeestä. Melkeinpä mielenmaisema, johon voi on ihana sukeltaa mukavana kesäpäivänä. Lisäksi siellä täällä voi Muumien seurassa kohdata pieniä ja teräviä, mutta ystävällisen lempeitä huumorin pilkahduksia, jotka saavat minut nauraa kihertämään melkein pahemmin kuin minkään muun kirjan huumori. Oi, rakastan muumeja!

 

Hyvää Juhannusta kaikille, toivottavasti se ei ole vaarallinen! :)

Muualla:

Jokken kirjanurkassa on eilen blogattu myös Vaarallisesta Juhannuksesta