Kirjamaniaa kirjamessuilla ja vaaleanpunaista vaahtokylpyä Kämpissä

Tänä viikonloppuna tapahtui jotakin suurta ja merkittävää: minä menetin helsinginkirjamessuneitsyyteni ja pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni lukuhetkestä hotellin kylpyammeessa mansikoiden ja suklaan kera. Jo kesällä sain päähäni, että ylellinen hotelli Kämp marmorikylpyammeineen on juuri se paikka, jossa haluan toteuttaa suuren kylpyammefantasiani. Kesällä myös sain päähäni, että tänä vuonna haluan ekaa kertaa kokea Helsingin kirjamessut. Niinpä siis oivalsin, että nämä kaksi haavetta sopivat mainiosti toteutettavaksi samalla kertaa!

Perjantaina töideni päätyttyä suuntasin siis kimpsuineni ja kampsuineni Helsinkiin. Käytyäni ostamassa keskustan marketista kylpymansikat (!) sekä ihanasta Flushista vaaleanpunaisen kylpypallon kävin vastaanottamassa hotellihuoneeni, ennen kuin menin messuille. Hotelli Kämpiin saavuttuani juoduin pienen kulttuurishokin valtaan. Hotelli oli kuin oma maailmansa ja kaikessa prameudessaan alkuun jopa ahdistavan häikäisevä. Tuntui, että tukehdun mahtipontisuuteen ja raskaan tummaan sisustukseen. Tuntui, että olen eksynyt aivan väärään paikkaan - jonnekin paikkaan, joka on tarkoitettu joillekin paljon fiinimmille ihmisille kuin minulle, tavalliselle työläisperheen tyttärelle. Hetken aikaa jo kaduin, että olin maksanut moisesta yhden yön yli ulottuvasta ylellisyydestä miltei 300 euroa.

Kirjamessuille ehdittyäni oli päivä jo pitkällä, joten perjantaina ehdin messuilla vain kolmisen tuntia. Lauantaina onneksi sentään vähän enemmän, lähes kuusi tuntia.

Kylpyunelmia Kämpissä

Kirjamessut olivat mielestäni mahtava kokemus, mutta parasta kaikessa taisi olla se kylpyamme. Rakastan kylpyammeita. Olen aina haaveillut omasta ja vain muutaman kerran elämässäni olen saanut etuoikeuden kylpeä. Mutta koskaan en ole tehnyt sitä tyylillä ja koskaan en ole lukenut kylvyssä. Mutta nyt tein ja nyt luin. Viihdyin yli kaksi tuntia illalla kylvyssä messuilta ostamani A. S. Byattin Lasten kirjan parissa. Seuraa minulle kylvyssä piti myös kylpyhuoneen varustukseen kuuluva vihreä kylpyankka! Tästä ankasta annan ehdottomasti plussaa hotelli Kämpille. Se oli hellyttävä yksityiskohta hotellihuoneessa, ja sen lapsellisuus ja muovisuus toi sympaattista kontrastia hotelli Kämpin mahtipontiselle ja aikuisen vakavalle tyylille. Tunsin itseni kylvyssä kuin pieneksi lapseksi, joka tulee valtavan onnelliseksi pienistä ja hassuista asioista. Pidin kylpypalloa käsissäni ja katsoin silmät säteille, kuinka sen uumenista leviää veteen kauniita värejä. Laskin ammeeseen lisää vettä ja  puristin pullosta vadelma-punaherukka-kylpyvaahtoa ja katsoin riemuissani, miten ihanan vaaleanpunaiseksi vesi muuttui.

Tulin sinuiksi hotelli Kämpin ylellisyyden kanssa palattuani perjantaina messuilta. Opin, että se on vain jotakin, mikä täytyy ottaa vastaan. Vaikka tuntui, että hotellin tummanpuhuva mahtipontisuus alkuun hyökkää päälle, huomasin, että ylellisyyden kanssa voi ystävystyä, jos hyväksyy, että minä olen tämän kaiken arvoinen. Ja miksi en muka olisi, jos olen ihan itse hotellihuoneeni maksanut ihan itse ansaitsemillani rahoilla.

Kirjamessut

Helsingin kirjamessut aiheuttivat minulle alkuun myös pienen shokin, vaikkakin hieman eri tavalla kuin Kämp. Tiesin, että Helsingin kirjamessut ovat Suomen suurin kirjatapahtuma, mutta kun näin sen kaiken ensi kertaa avautuvan silmieni edessä, olin aivan häkeltynyt ja hypomaanisen innoissani. Minusta oli myös huikeaa ajatella, että niin paljon ihmisiä kokoontuu samaan tilaan kirjojen ja kirjallisuuden äärelle.

Pienen maanisen mielentilan ansiosta en perjantaina käynytkään seuraamassa niin monia ohjelmia kuin olin ajatellut. En kyennyt pysymään paikoillani. Oli pakko myös kierrellä ja katsella, selata lukuisia myyntipisteitä ja imeä itseensä messutunnelmaa. Minä rakastan tiloja, joissa on paljon kirjoja. Vaikka en pysty ikinä niitä kaikkia lukemaan, voin imeä itseeni tarinoiden taikaa vain katselemalla kirjojen kansia, hypistelemällä niitä ja lukemalla takakansitekstejä.  Helsingin kirjamessuilla myydään valtavan edullisia kirjoja. Hintataso on huomattavasti edullisempi kuin esimerkiksi Turun kirjamessuilla. Tarjontaa on kuitenkin niin valtavasti, ettei läheskään kaikkea pysty käymään läpi. Minua jäi vaivaamaan pieni epämiellyttävä tunne, jäiköhän minulta moni hyvä löytö tekemättä.

Lauantainen messupäiväni sujui hyvin pitkälti toisten kirjabloggaajien parissa. Itse asiassa tämä olikin mielestäni kirjamessujen paras anti - saada kohdata livenä lukuisia muita kirjabloggaajia livenä! Kiitokset kaikille teille ihanuuksille! Kirjabloggaajien kirjavinkkauspisteelle sovituilla treffeillä kului mukavasti miltei pari tuntia muiden bloggaajien kanssa höpistessä, minkä jälkeen olikin aika Teoksen järjestämän kirjabloggaajatilaisuuden, joka oli ainoa kustantamoiden järjestämä kirjabloggaajatilaisuus, johon olin ilmoittautunut.

Kirjabloggaajat kohtasivat toisensa

Lauantaisessa Teoksen kirjabloggaajatilaisuudessa olivat kirjailijat Kari Hukkila, Leena Parkkinen ja Katarina Baer puhumassa uusimmista teoksistaan. Osallistujat saivat myös ilmaiskappaleet näistä teoksista. 50-luvun Helsinkiin sijoittuva Parkkisen romaani Säädyllinen ainesosa kuulosti kaikkein kiehtovimmalta, ja Parkkinen puhui kirjoittamisesta ja teoksensa syntyprosessista inspiroivasti ja kiinnostavasti. Haluan ehdottomasti lukea teoksen ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta myös Katariina Baer He olivat natseja jäi myös kutkuttamaan. Kirjassa Baer kertoo omista isovanhemmistaan, jotka olivat natseja, ja siitä kipeästä kysymyksestä, kuinka hänen omat läheisensä saattoivat olla mukana jossakin niin kauheassa.

Muutamia muita mieleenpainuvimpia seuraamiani ohjelmia oli perjantaina Kirjakahvilassa Laura Honkasalon haastattelu. Honkasalo on kirjoittanut yksinäisyyttä käsittelevän teoksen Pöytä yhdelle, jossa hän käsittelee aihetta hyvin omakohtaisesti ja kertoo, kuinka on itse selvinnyt yksinäisyydestä. Tilaisuudessa Katriina Järvinen haastatteli Honkasaloa teoksen ja laajemminkin yksinäisyyden teeman tiimoilta ja mielestäni ihailtavalla rohkeudella antoi myös jotakin omasta itsestään kertomalla omista kipeistä yksinäisyyden kokemuksista. Vaikka keskustelu, kuten myös Honkasalon kirja, käsitteli lähinnä yksinäisyyden kipeyttä, nostettiin siinä esille myös vapaaehtoinen yksinäisyys. Mieleeni jäi tarina jossakin Venäjällä yksinäisessä erakkomökissään elelevästä miehestä, jolle kunnan työntekijät tulivat tarjoamaan palvelutaloon siirtymistä parempana vaihtoehtona, mutta ei. Ukkopa halusi elää ehdottomasti mieluummin ypöyksin mökissään luonnon keskellä. Tämä sai minut pohtimaan sitä, kuinka yksinäisyys on syystä tai toisesta tabu ja asia, jota on vaikea ymmärtää positiivisella tavalla. Itse olen aina viihtynyt paljon yksin ja aistinut joskus muissa ihmisissä sen johdosta kummeksuntaa tai jopa tarpeetonta sääliä, mikä osaltaan nakertaa iloa yksinäisyyden ihanuudesta. Honkasalon kirja jäi kiinnostamaan. Ehkä hankin sen käsiini joskus myöhemmin.

Lauantain ohjelmatarjonnasta päällimmäisenä jäi mieleen Jyrki Korpuan haastettelu Katri Vala -lavalla. Haastattelijana toimi Lumiomena-blogin ihana Katja Jalkanen. Korpua on kirjoittanut mielenkiintoisen teoksen Alussa oli sana, joka käsittelee Raamatun ja kaunokirjallisuuden välistä yhteyttä. Raamattu on teos, joka on vaikuttanut eniten muuhun kirjallisuuteen. Raamattu on läsnä niin Kalevalassa kuin Harry Potterissakin. Vaikka Raamattu itsessään ei ole kovin suuressa huudossa nykyään, on se kuitenkin yhä merkittävässä osassa koko kulttuuriamme, myös kirjallisuutta. Tämä on teema, jota olen itsekin paljon pohtinut kaunokirjallisuutta lukiessani, ja on hienoa, että aiheesta on tehty nyt myös kansantajuinen yleisteos, jossa on aiheesta myös ajankohtaisia esimerkkejä. Ostin teoksen omakseni tilaisuudessa, joten kenties siitä kuullaan lisää blogissani joskus myöhemmin.

Lisäksi olin kuuntelemassa muun muassa Veijo Meri -keskustelua.

Messuilta saavuin kotiini monen monta kirjaa rikkaampana. Tässä kuva messukirjoistani:

Selfie parhaan messuhankintani kanssa! Eikö olekin ihanat kannet?

P.s. Viimeinen päivä osallistua synttäriarvontaani on huomenna 31.10.!