Kirjoja merestä ja muistoja Hangosta

Syyskuun lopulla olin iki-ihastuttavan ihanalla huvilalomalla Hangossa. Tarkoituksena oli ottaa pieni ja yksinäinen irtiotto arjesta, jättää työt kotiin, mutta ottaa monta kirjaa mukaan ja nauttia hyvistä kirjoista kauniissa ja tunnelmallisessa miljöössä.

Huvilahotellini Villa Maija

Hanko on hyvin merellinen kaupunki. Pientä kaupunkia saartaa meri useammasta suunnasta. Siksi päätin, että Hangossa on luettava merihenkisiä, meren läheisyyteen sijoittuvia kirjoja. Kysyin merellisiä lukuvinkkejä blogini lukijoilta ja sain monia ihania ehdotuksia. Niitä kaikkia en tietystikään yhden yön huvilalomallani ehtinyt ja voinut hyödyntää, mutta vinkkien joukosta löysin kyllä oivallista matkalukemista.

Muita vinkkejä tulen varmasti hyödyntämään tulevilla Hangon lomillani - uskon, että Hangosta tulee minulle matkakohde, jonne yhä uudestaan ja uudestaan tulen palaamaan -  yhä uudestaan ja uudestaan kirjojen kanssa. Aivan kaikkein villeimmissä haaveissani ostan sieltä joskus hamassa ja kaukaisessa tulevaisuudessa pienen ja soman vaaleanpunaisen tai vaaleankeltaisen puutalon ja asetun sinne asuman loppuiäkseni.  Hanko nimittäin vastaa aika lailla käsitystäni maanpäällisestä paratiisista.

Tosin en tiedä, olisiko vakituinen asuminen Hangossa hyvä ratkaisu, sillä ehkä on parempi säilyttää Hanko vain kauniina ja taianomaisena paratiisina, kaukana taivaanrannassa siintävänä epärealistisena pastoraalisena Arkadiana, jonne silloin tällöin voin hetkeksi paeta arkielämäni raadollisuutta, kiireitä, murheita ja tavanomaisuutta. Ehkä haluan, että Hanko säilyy minulle aina tuonpuoleisena, epärealistisena paratiisina, jossa voin kokea hetken irtioton ja vapautuksen tavanomaisen arkielämäni siteistä.

Vaaleanpunaiset piparit olivat oivia lukueväitä!

Mutta tuonpuoleisesta tämänpuoleiseen ja itse asiaan. Tällä syyskuisella Hangon matkallani ehdin lukemaan kaksi kokonaista romaania: Petri Tammisen Meriromaanin sekä Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta. Tässä blogipostauksessa teen lyhytarviot näistä teoksista ja jaan myös kauniita kuvamuistoja Hangon matkaltani.

Petri Tammisen pieni ja kauniin balladimainen Meriromaani

Merikapteeni Vilhelm Huurna häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli aina tullut hyvin toimeen.

Näin alkaa Petri Tammisen kaunis, karu, viisas ja koskettava Meriromaani. Päähenkilönä on eräs merikapteeni kauan sitten. Kapteenilla ei ole onnea sen enempää laivojen ohjaamisessa kuin rakkaudessakaan. Hän haaksirikkoutuu kerta toisensa jälkeen ja hänen ohjaamansa laivat painuvat kerta toisensa jälkeen pohjaan. Eräänlaisella haaksirikolla kapteeni on koko elämänsäkin kanssa. Yksinäisenä hän ajelehtii sinne tänne löytämättä kodin lämpöä, paitsi hetkeksi - vain kadottaakseen sen jälleen.

Ihmisen yksinäisyyttä sekä elämän tarkoituksettomuutta ja päämäärättömyyttä voidaankin pitää mielestäni teoksen teemoina. Toisaalta teos ei mielestäni tarjoa yhteneväisyyttä tai tyrkytä juuri tiettyä teemaa tai sanomaa. Teos jättää paljon avoimeksi ja heittää ilmaan pieniä, suuria elämänviisauksia siellä täällä lukijan pohdittavaksi.

Teoksessa on balladimaista surumielisyyttä. Se on väkevää ja kaunista realismia. Tunnelma on hidastempoinen ja pysähtynyt, aivan kuten päähenkilön tyhjältä kaikuva ja vaatimaton elämäkin. Pidin teoksesta, sen kauneudesta ja karuudesta sekä näiden piirteiden kontrastista.

Tunnelma oli juuri oikea Hangon merellisiin tunnelmiin, vaikka teos johdattikin minut osin ehkä liiankin synkeiden ajatusten äärelle. Onneksi kuitenkin reilu 100-sivuinen ja pienikokoinen teos oli nopeasti luettu ja sen jälkeen tartuin hieman optimistempia ajatuksia herättävään Kirjeitä saarelta -teokseen.

Nostalgiaa ja romantiikkaa kirjeromaanissa: Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta

Jessica Brocmolen Kirjeitä saarelta on perin ihastuttava teos, joka itse asiassa vastasi aika lailla täydellisesti käsitystäni kaikista niistä toiveista, millaista teosta halusin ennen kaikkea Hangossa lukea. Teoksessa yhdistyi toivomani ihanuus, romanttisuus, vanhanaikaisuus, nostalgisuus, hidastempoisuus ja ennen kaikkea suolaisen merituulen virkistävä tuoksu - sekä käytännöllinen toiveeni helppolukuisuus.

Eräällä Ison-Britannian edustalla sijaitsevalla saarella elelee eristäytynyt kirjailijatar, joka ei ole koskaan poistunut saareltaan ja joka saa fanikirjeen suuren meren toiselta puolen, aina Amerikasta asti. Kirjailijattaren saama ensimmäinen ihailijakirje saa aikaan vastauskirjeen, josta kehkeytyykin vuosikausien mittainen aktiivinen kirjeenvaihto kahden tosielämässä toisilleen tuntemattoman, mutta kirjeiden avoimilla sivuilla toisilleen hyvin läheisen naisen ja miehen välillä.

Lienee sanomattakin selvää, että kirjeiden sivuilla syttyy rakkaus. Tämän rakkauden tiellä on kuitenkin suuren suuri Atlantti sekä kirjailijan aviomies.

Tunnelmallinen kirjeromaani ja sen kaunis tarina kävi sydämeeni. Vaikka teos on tietyllä tavalla melko kevyttäkin luettavaa, tarjoaa se myös lukijalleen paljon pohdittavaa.

Säkenöiviä hetkiä rantakalliolla

Aloitin Hangossa lukemaan myös Katja Kallion Säkenöivät hetket -teosta, jonka kanssa pääsin kyllä lupaavaan alkuun, mutta en läheskään loppuun.

Säkenöivät hetket oli siita oivallinen teos Hankoon, että sen alkuosa sijoittuu hankolaiseen huvilaan 1900-luvun alussa. Tunnelma oli juuri oikea! Luin teosta lähtöpäivänäni pitkän tovin yksinäisellä rantakalliolla vain vedessä lipuvat joutsenet seurana. Ja aurinko paistoi yhtä kauniisti ja säkenöivästi kuin Säkenöivien hetkien kannessa.

En ole vieläkään lukenut teosta loppuun, mutta kirjoittanen siitä lisää, kun olen lukenut teoksen kokonaan.

Petri Tamminen,

Meriromaani, 2015

Otava

142 s.

Jessica Brockmole

Kirjeitä saarelta

(Letters from Skye, 2013)

Bazar

330 s.

Hotelli Villa Maija on kuin toinen kotini - näihin tunnelmiin tulen varmasti palaamaan!

Ai niin: blogisynttärit! Osallistu synttäriarvontaan!

Noin neljä vuotta sitten, lokakuun 8. päivänä vuonna 2012 aloitin yhden elämäni tärkeimmistä ja rakkaimmista harrastuksista - kirjabloggaamisen. Neljävuotias blogivanhus on jo niin iso, vanha ja dementoitunut, että meinasi unohtaa omat syntymäpäivänsäkin! Ja kun hän vihdoin muisti, oli hän liian kiireinen tehdäkseen mitään, mutta nyt, rakkaat lukijat, on aika hieman myöhästyneen synttäripostauksen ja synttäriarvonnan!

Mutta mistä siis kaikki lähti ja miksi? Entä mitä blogini ja kirjabloggaaminen minulle merkitsee? Synttäreiden kunniaksi teen katsauksen blogini historiaan ja sen kirjoittajan mielen syövereihin.

Kirjabloggaamisharrastus sain alkunsa melko lyhyestä harkinnasta, ja siitä on syyttäminen pitkän ja sitkeän flunssan aiheuttamaa ankeaa toimettomuutta ja tylsistymistä sängyn pohjalla. Siellä sänkyni pohjalla kun rypesin sekä henkisessä että fyysisessä tuskassa ja säryssä sekä yksinäisyydessä vain kirjalliset ystävät seuranani, syntyi yhtäkkiä ajatus oman kirjablogin perustamisesta. Sieltä sairasvuoteestani käsin olin nimittäin vain hieman aikaisemmin löytänyt kirjablogien maailman, jonka olemassaolosta en ollut ennen ollut edes tietoinen. Oikeastaan koko blogimaailma oli minulle ollut miltei täysin vieras, vaikka silloin tällöin joihinkin blogeihin olinkin eksynyt.

Ensimmäiset kirjablogin löydettyäni minussa heti virisi ajatus oman perustamisesta. Silloin kirjallisuustieteen opintoni yliopistossa olivat aktiivisimmillaan ja sivuaineeni kirjallisuustiede oli ehdoton lempiaineeni yliopistossa. Siispä ajattelin, että kirjabloggaaminen olisi sekä huviksi että hyödyksi. Kirjoista kirjoittaminen saisi käsittelemään paremmin ja syvemmin omia lukukokemuksia ja toisaalta olisi ilo jakaa omaa lukuharrastustaan muiden harrastajien kanssa. Olisi hienoa, jos minun lukuilostani olisi iloa jollekulle muullekin siellä jossakin tuntemattoman ruudun takana.

Lisäksi minulla oli pieni kasvattava motiivi myös kirjabloggaamispäätöksen taustalla: ajattelin, että bloggaaminen olisi matalan kynnyksen kirjoittamista, joka olisi omiaan kehittämään viha-rakkaus-suhdettani kirjoittamiseen enemmän kirjoitusrakkauden suuntaan. Olen aina ollut niin sanotusti hyvä kirjoittamaan ja olen kirjoittanut myös laudaturin äidinkielestä, mutta kirjoitustehtävät koulussa ja yliopistossa ovat saaneet minut aina vellomaan mitä suurimmassa luovuuden ja perfektionismin tuskassa aivan epätoivon ja itsetuhoisuuden partaalle asti. Kirjablogia ei kukaan ole kuitenkaan arvostelemassa samalla tavoin kriittisesti kuin opettajat koulussa. (Tai mistäs sitä tietää, mutta yksikään pilkunviilaaja ei ole ainakaan tullut julkisesti ilmaisemaan ajatuksiaan, paitsi kerran eräs blogiini eksynyt oppilas muutamasta kirjoitusvirheestä ihan kasvokkain luokassa :P)

Kirjabloggaamisen kautta olen saanut kokea paljon myös kirjoittamisen iloa, vaikka täytyy myöntää, että luovuuden tuskaa olen myös kokenut. Kirjablogiteksteille en kuitenkaan aseta kauheasti kriteereitä. Joskus haluan vain silkkaa kirjoittamisen iloa hioa hienon ja timanttisen tekstin, johon yritän tiivistää lukukokemuksen upeuden. Toisinaan taas tulen kiireissäni vain oksentamaan ulos itsestäni huonosti kirjoitetun teksitin, jolla kuittaan teoksen luetuksi, jotta pääsen rientämään muiden teosten äärelle. Kauheasti stressiä en kirjablogini tasosta ota, vaan lyöttäydyn ilolla sen kuuluisan mutuhutun kirjoittajien joukkoon ja mutuilen huolettomasti sananvapauteeni nojaten.  Myönnän, että silloin tällöin ajattelen, että mitä jos jossakin ruudun toisessa päässä joku kukkahattutäti joskus taivastelee, että tuollaistako suomea ja tuollaisiako kirjoitusvirheitä kirjoittavat kielenraiskaajat saavat opettaa äidinkieltä Suomen koululaitoksessa ja turmella viattomien ihmistainten arvokkaan äidinkielen.

Toistaiseksi kukkahattutädit ovat kuitenkin pitäneet sanaisen arkkunsa kiinni, ja minä olen päättänyt vähät välittää sellaisten mahdollisten tätien olemassaolosta. Kaiken kaikkiaan koen, että kirjabloggaaminen on ollut antoisa harrastus ja nimenomaan kehittänyt suhdettani kirjoittamiseen parempaan ja rakkaudellisempaan suuntaan. Toisinaan koen mitä suurinta itseilmaisun riemua saadessani kirjoittaa blogiini. Mahtavinta blogissa on se, että sen avulla saa olla yhteydessä ulkomaailmaan rakkaan lukuharrastuksensa merkeissä ja jakaa harrastustaan muiden kanssa. Lukeminen sinänsä on hyvin yksinäistä puuhaa, mutta kirjabloggaaminen tuo siihen myös sosiaalisen ulottuvuuden. Kirjabloggaamisen parhaisiin puoliin kuuluu myös se, että se tietyllä tavalla pitää yllä lukuharrastusta. Se luo pientä, positiivista painetta siitä, että kirjoja on luettava, sillä muutenhan ei olisi blogattavaa.

 Synttäriherkkuja!

Näiden neljän vuoden aikana blogista on tullut melko merkittävä osa elämääni, vaikka en ihan kaikkein ahkerimpien kirjabloggaajien joukkoon kuulukaan. Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogiani. Blogista on tullut eräänlainen minuuden jatke, rakas lapseni, jota tahdon vaalia ja hoitaa, jotta se pysyy hengissä ja elossa. Blogini tuskin on ikuinen, mutta toivon, että se eläisi vielä pitkään ja kulkisi mukana elämässäni kauas. Jos ja kun se joskus kuolee, olo on varmasti kuin rakkaan ihmisen hautajaisissa.

Synttäriarvonta

Nyt ei kuitenkaan vietetä vielä onneksi blogini hautajaisia, vaan nimenomaan sen synttäreitä. Blogisynttäreiden kunnaiksi järjestän arvonnan, jossa on palkintona kirjakaupan lahjakortti (ja ehkä jotakin muuta pientä).

Arvonta-aikaa on synttärikuukauden eli lokakuun loppuun. Viimeinen päivä osallistua arvontaan on siis ma 31.10.

Arvontaan osallistut kommentoimalla haluavasi mukaan arvontaan.

Blogissani on luettu paljon vanhoja klassikoita.

Kiitokset

Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia blogini lukijoita siitä, että olette olleet mukana matkallani kirjojen ja tarinoiden ihmeelliseen Mikä-Mikä-Maahan! Teidän matkaseuranne on tehnyt bloggaamisesta kaiken vaivan arvoista ja kannustanut minua eteenpäin matkallani!

Kirjallisuusdiplomia suorittamaan!

Minä, joka olen vielä niin nuori opettaja, vastikään yliopistosta karannut, toisinaan meinaan unohtaa, että olen opettaja enkä opiskelija. Joskus tunnen ihan vastustamatonta halua unohtaa opettajan auktoriteettini ja heittäytyä opiskelijan asemaan. Itselleni lukioaika oli elämäni parasta aikaa ja rakastin opiskelua. Kun työskentelee opettajana lukiossa, voi käydä niin, että haluaisi opiskella samoja kiinnostavia ja kiehtovia aiheita kuin opiskelijatkin. Tai varsinkin voi käydä esimerkiksi niin, että haluaisi suorittaa kirjallisuusdiplomin!

Nimittäin sen minä olen päättänyt tehdä tänä lukuvuonna - käydä kirjallisuusdiplomin kimppuun! Toisessa työpaikassani on mahdollista suorittaa kirjallisuusdiplomi. Se tarkoittaa sitä, että luetaan kasa kirjoja tietyin ehdoin ja suoritetaan määrätyt tehtävät kirjoista. Palkinnoksi saa sekä yhden lukiokurssin että hienon diplomin, joka virallisin seremonioin annetaan ylioppilasjuhlassa, kun valmistuu lukiosta. Itse en kyllä valitettavasti opettajana voi saada suorituksesta lukiokurssia, mutta diplomin voin saada. Mikä hieno muisto!

Äidinkielenopettajana tahdon laajentaa lukutottumuksiani ja kaunokirjallista sivistystäni, ja siksi mielestäni kirjallisuusdiplomin suorittaminen on hauska ja inspiroiva ajatus. Tahdon haastaa itseni lukemaan monipuolisemmin kirjallisuutta. Lisäksi mielestäni on hauska ajatus, että keväällä, kun jätän taakseni ensimmäisen äidinkielenopettajan työpaikkani, voin saada muistoksi työpaikastani kirjallisuusdiplomin. Mikäs sen mieltälämmittävämpi muisto äidinkielenopettajalle?

Kuinka sitten kirjallisuusdiplomi käytännössä suoritetaan? Alla olevissa kuvissa on valokuvat diplomin ohjeesta kirjalistoineen.

Tarkoituksena on siis suorittaa kirjallisuusdiplomi ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kirjallisuuskeskusteluineen ja loppuesseineen. Kollegani, joka ohjaa lukiomme muutkin kirjallisuusdiplomit, on luvannut toimia myös minun ohjaajanani ja siis tarkistaa suoritukseni. Ja saan siis myös ihan oikean diplomin muistoksi, jos ja kun pääsen loppuun asti!

Yhden diplomiteoksen olen ehtinyt jo syksyllä lukemaan, Minna Canthin Anna-Liisan (siitä myöhemmin lisää blogissani). Kotona odottaa jo pieni pino muita kirjoja. Tällä hetkellä on kesken sekä Hemingwayn Jäähyväiset aseille että Kafkan Oikeusjuttu. Klassikkoteoksista minulla ei ole kovin paljoa valinnanvaraa, sillä olen lukenut niistä suurimman osan ja haluan lukea diplomissa vain teoksia, joita en ole aiemmin lukenut. Nykykirjallisuuden suhteen valinnanvaraa on huomattavasti enemmän. Jännittävää nähdä, mitä kaikkea mielenkiintoista tulee lukuvuoden aikana luettua!

Yleensä lukiolainen suorittaa diplomia miltei koko lukioaikansa. Koska itse kuitenkin sain tämän diplomikärpäsen vasta tänä syksynä ja koska työsuhteeni päättyy tämän lukuvuoden päättyessä, on minulla vain alle vuosi aikaa diplomini suorittamiseen. Toivon, että ehdin! Nimittäin välipalaksi tarvitsen varmasti paljon muitakin kirjoja, sillä diplomin suorittamisessa joudun kyllä osittain varmasti menemään omien lukumukavuusrajojen ulkopuoelle. Itse asiassa Kafkan Oikeusjutun kanssa on tullut jo pientä taistelua, mutta yritän taistella yhtä urhollisesti kunnon lukiolainenkin. Taisteluiden lisäksi odotan kuitenkin kohtaavani myös uusia kirjarakkauksia diplomia suorittaessani!

Videobloggaus: huvilaterveiset Hangosta!

Minulla on kirja, pipari ja huvila! <3 Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?

Täällä sitä jälleen ollaan - ihanassa, ihanassa Hangossa! Kesällä ekalla Hangon lomallani tein ihka ensimmäisen videobloggaukseni lomatunnelmistani.  Nyt jälleen lähetän lomaterveiset ihanasta huvilastani, Villa Maijasta - sekä perinteisin että elävin kuvin!

Tämä 1800-luvun lopussa rakennettu huvila tuoksuu ihanasti menneisyydeltä, unelmilta ja kaikelta kauniilta. Tämä on kuin luotu tunnelmallisten, menneisyyteen sijoittuvien kirjojen lukemiseen ja sitä aionkin ennen kaikkea täällä tehdä. Katso lisää lomatunnelmiani videolta!

 Villasukkieni, päiväpeittoni ja pipareideni värit sointuvat kauniisti yhteen! (Yritin näyttää sukkia videolla päiväpeiton kanssa samaan aikaan, mutta en onnistunut!)

Iik & apua! Merihenkisiä (tai muita ihania) lukuvinkkejä kaivataan KIIREELLISESTI!

Kunpa

elämä ois

ikuinen huvilaloma

Hangossa

meren ja tuulen kaupungissa.

Kunpa

elämä ois

suurromaanin loppumaton lukukokemus

pitsihuvilani parvekkeella.

Kunpa

elämä ois

koko illan loikoilu

rantakalliolla auringon laskussa.

Mutta elämä on

paljon muutakin.

Unettomia öitä,

aikaisia aamuherätyksiä,

punakynällä huitomista,

liidulla raapimista

sekä kaikenlaista arkista aherrusta.

Tällaisen runon rustasin kesällä päiväkirjaani kotiuduttuani ihanalta Hangon huvilalomaltani, joka sujui pitkälti kirjoja lukien kauniin romanttisessa miljöössä. Kotiin tultuani huomasin, että pala sieluani oli jäänyt Hankoon, ihanan pitsihuvilani Villa Maijan parvekkeelle lukemaan. Olin kuitenkin onneksi varautunut siihen ja varannut jo Hangossa ollessani yhden hotelliyön syyskuulle samasta huvilasta. Nyt tuo yö on jo aivan oven takana, jo tulevana viikonloppuna! Liidulla on tullut jo raavittua ja punakynällä huidottua sen verran tänä syksynä, että jo on aikakin irtioton!

Tänä vuonna nimittäin minulla on ennenkuulumaton määrä ylityötunteja, ja olen kehitellyt sen varalle erinäisiä selviytymisstrategioita, jotta en pala loppuun. Yksi niistä on se, että silloin tällöin tarvitsen pienen hotelliloman, jonne suuntaan aivan yksin, vain kasa kirjoja seuranani. (Miten muutenkaan äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori rentoutuisi?)

Vaikka olen odottanut yötä kuin kuuta nousevaa koko alkusyksyn (ja kesänkin!), on eräs olennainen osa matkavalmisteluja jäänyt kuitenkin viime tippaan. Nimittäin lukusuunnitelmat! Ennen kesäistä Hangon matkaani olin vaikka miten monta viikkoa aiemmin lainannut kirjoja, joiden ajattelin soveltuvan matkaani. Nyt on enää muutama päivä aikaa ja kirjat ovat yhä kirjastossa! Siksipä nyt on hyvät neuvot tarpeen, sillä pääni lyö tyhjää, kun yritän ajatella, mitä haluan lukea Hangossa.

Eli auta avutonta! Ehdota kommentissa kirjaa, joka täyttää jotkin seuraavista kriteereistä:

1) Ennen kaikkea haluaisin lukea jotakin merihenkistä, merelliseen miljööseen sijoittuvaa kirjaa

2) plussaa on ihanuus ja viehättävyys

3) tunnelmallisuus ja hidastempoisuus

4) Sijoittuu menneisyyteen, mieluiten esim. 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun

5) jollakin muulla tavalla annamainen

6) ei kovin viihteellinen tai pinnallinen

7) lyhyt ja/tai helppolukuinen

Kaikkien kriteereiden ei tarvitse täyttyä. Ykköskohta on kuitenkin siinä mielessä tärkein, että haluaisin mukaani ainakin jonkin merikirjan, mutta mahdollisesti voin ottaa sen lisäksi myös jonkin muun. Muumipappa ja meri olisi sinänsä kyllä aivan täydellinen, mutta haluaisin kirjan, jota en ole ennen lukenut.

Ehdotuksia otetaan vastaan ainakin to klo 22.9. klo 14 asti, viime tipan vinkkejä voi mahdollisesti myös laittaa pe 23.9. klo 10 asti, sillä hätätapauksessa voin käväistä kirjastossa vielä samalla, kun lähden reissuun.

Vinkeistä valitsen ainakin yhden tai muutaman matkaseuraksi Hankoon - jos vain saan kirjan tähän hätään käsiini kirjastosta.

Kesä ja kirjat - koonti lukukesästä!

Kesäloma tuli, oli ja meni ja syksy on jo saapunut. Opetustyö on taas jälleen imaissut minut syövereihinsä, mutta täältä opettajan elämän syvistä syövereistä on kuitenkin kiva katsahtaa taakseen ja miettiä mennyttä kesää. (Tai kivempi olisi ollut, jos sen olisi ehtinyt tehdä jo ajat sitten!) Kesä ja kirjat kuuluvat ehdottomasti ja erottamattomasti yhteen, ja aina kesäloman alkaessa niin minun kuin varmasti monen muunkin kirjabloggaajan ja lukuharrastajan pää on poksahtaa kaikista ihanista lukusuunnitelmista. Varsinkin minä olin rakennellut suuria tuulentupia mielessäni kesäloman lumoavista kirjahetkistä. Mennyt loma oli nimittäin ensimmäinen opettajan kesälomani ja olin päättänyt ottaa siitä ilon irti ja kerätä lukuenergiaa varastoon tulevaa ja ylitöidentäyteistä lukuvuotta varten.

Kesäloman alussa julkaisin bloggauksen kesäloman lukusuunnitelmista. Tältä näytti silloinen ihana ja huojuva inspiraatiopinoni:

Kuten aina käy suunnitelmien kohdalla, eivät tämänkään kesän lukusuunnitelmat täysin toteutuneet. Mutta itse asiassa suurimmaksi osaksi kuitenkin toteutuivat. Pinosta jäi lukematta muutamia kirjoja kokonaan, mutta pinon ohi tuli myös luettua vähän.

Tässä lista kesälomalla luetuista kirjoista:

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Saara Rikalainen: Ruun rukouspolku

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

L. M. Montgomery: Tiedän salaisuuden

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Dylan Thomas: Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan

Khaleid Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Lisäksi aloitin kesälomalla:

Edith Wharton: Viattomuuden aika

J. R. R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut

Katariina Eskola ja Satu Koskimies: 50-luvun tytöt

Lukukesäni oli monipuolinen. Vanhaa ja uutta, aikuistenkirjaa ja vähän lastenkin. Klassikkoa ja kevyttä. Lähinnä proosaa, mutta myös hieman runoutta. Olisi ollut ihanaa ehtiä lukemaan enemmänkin, mutta toisaalta täydellinen kesäloma vaatii myös vähän muutakin kuin kirjoja!

Klassikkohaastetta varten lukemaani Waltarin Sinuhea voidaan pitää suurimpana kesäloman kirjallisena saavutuksenani. Tiiliskivessä riitti kahlattavaa lähes koko heinäkuuksi. Lukukokemus oli kesän upein, vaikka valtaisassa teoksessa oli myös omat tylsät ja jumittavat hetkensä. Haastoin itseni lomalla myös avartamaan omaa lukumakuani arpomalla opiskelijoiden ehdotuksista itselleni kesäkirjan. Arpa osui Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisiin silmiin, joka oli sekin aika tiiliskivi.

Mitä kesäloman saavutuksiin tulee, täytynee tässä kohtaa mainita hieman aiheen vierestä, että yksi iso kesälomaprojektini oli käytetyn kirjahyllyn hankkiminen, sen maalaaminen ja hiominen. Saanen ylpeydellä esitellä lopputuloksen! Nyt minulla on enemmän tilaa kirjoilleni, sillä ennen kaikki kaunokirjani olivat eräässä matalammassa hyllyssä, joka pursui täysin yli. Nyt on kirjoilla tilavampi koti ja tilaa on jonkin verran myös tuleville kirja-asukkaille! Parasta hyllyssä on kuitenkin, että se on ihanan villin sininen ja koukeroisen romanttisen muotoinen.

Kesälomalla panostin lukutunnelmiin. Etsin täydellisiä lukuhetkiä rantakallioilta, laiturilta, kahviloista ja puistoista. Tein jopa pieniä retkiä toisiin kaupunkeihin osittain ihan etsiäkseni uusi lukumiljöitä. (Tämä oli ensimmäinen ajokortillinen kesäni, mikä motivoi lukumatkailuun.) Tietysti luin myös ja itse asiassa varmaan eniten kotoisasti omalla sohvallani, sängylläni tai parvekkeellani.  Lukemisessa on kyse minulle muustakin kuin itse kirjasta ja tarinasta. Siinä on kyse rauhoittumisesta oman itsensä äärelle sekä hiljaisuudesta ja hetkestä nauttimisesta. Siksi minulle on hieman vanhemmiten muodostunut äärettömän tärkeäksi se, missä ja miten lukee.

Kävin myös Naantalissa lukemassa ja ihastelemassa kesäkaupunkia!

Toteutin kesällä myös pitkäaikaisen haaveeni yksinäisestä ja lukupainotteisesta hotellilomasta ja matkustin kirjoineni Hankoon hotellilomalle vanhaan 1800-luvulla rakennettuun villaan kahdeksi yöksi. Hangon kirjallinen huvilalomani oli kuin unelma. Kuvia matkastani löytyy täältä ja huvilatunnelmistani olen kertonut myös ensimmäisellä videobloggauksellani täällä. En malta odottaa, että itse asiassa vain kolmen yön päästä pääsen samaan ihanaan, ihanaan huvilaan yöksi - ja jälleen kirjojeni kera!

Vaikka lukuvuosi on pyörähtänyt käyntiin ja opetustyö vie suuren osan ajastani, yritän pitää kynsin ja hampain kiinni myös lukemisesta.  Se on torjunta-aseeni työuupumusta vastaan. Aion tänä lukuvuonna myös haastaa itseni laajentamaan kirjallista sivistystäni suorittamalla lukiomme kirjallisuusdiplomin. Diplomiprojektista kirjoittanen lisää blogissani lähitulevaisuudessa.

Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa on ennen kaikkea - mitäs muutakaan kuin loistava!

Vihdoin ja viimein bloggaan viimeisimmänkin kesälomakirjani, Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Lukukokemus oli niin loistava ja ajatuksia herättävä, että kirjasta riittäisi sanottavaa ja pohdittavaa hyvin pitkään ja perusteelliseenkin bloggaukseen. Yritän kuitenkin kiireideni vuoksi hieman tiivistää.

Kesäloman laiturilukuhetki loistavien aurinkojen parissa

Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin ja kuvaa maan poliittista tilannetta Taliban-hallituksen aikana naisnäkökulmasta kahden naispäähenkilön avulla. Ensin lähdetään liikkeelle Mariam-nimisen tytön tarinasta. Mariam asuu maaseudulla köyhissä oloissa kahden äitinsä kanssa. Isä Jalil asuu kaupungissa kolmen vaimonsa kanssa, mutta Mariamilla ei ole asiaa hänen luokseen, sillä hän on äpärä ja siten tahra Jalilin maineessa. Vartuttuaan ja erään onnettomuuden satuttua Mariamin on pakko kuitenkin muuttaa isänsä luokse - mutta vain lyhyeksi aikaa, sillä isä naittaa hänet vastoin tytön tahtoa eräälle keski-ikäiselle suutarille, joka osoittautuu varsinaiseksi ällöttävyydeksi ja inhottavuudeksi. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Mariam muuttaa tuntemattoman miehen - aviomiehensä - mukana kauas, kauas Kabuliin vieraiden ihmisten keskelle.

Vuosien saatossa Mariamin kohtalo kietoutuu yhteen Laila-nimisen tytön kanssa. Heistä nimittäin tulee saman miehen vaimoja. Laila on kotoisin hyvin erilaisista oloista kuin Mariam. Hän vapaamielisestä perheestä. Hänet on kasvatettu uskomaan siihen, että nainen voi kouluttautua, nainen voi tehdä työtä ja nainen voi mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Sellaista tulevaisuutta kohti hän on menossa, kunnes sota järisyttää hänen elämänsä perustuksia. Enää ei ole vaihtoehtoja, vaan hän olosuhteiden pakosta päätyy Mariamin miehen toiseksi vaimoksi. Kun Talibanit ottaa vallan Kabulista ja tekevät Afganistanista islamilaisen, ankaraan islamilaiseen lakiin nojautuvan valtion, ei ole enää jäljellä muruakaan siitä mahdollisuuksien maailmasta, jossa Laila lapsuutensa eli.

Teoksen tärkeimpiä teemoja ovat sota ja naisen asema. Minulle naisena Tuhat loistavaa aurinkoa oli koskettava ja järisyttävä kirja. On sekä järkyttävää että aivan uskomatonta ajatella, että naisen asema voi yhä jossakin päin maailmaa olla niin huono. Afganistanissa toki tilanne on jonkin verran parantunut Taliban-hallinnon kaaduttua, vaikkei siinä taida olla juuri hurraamista nykyäänkään. Wikipedia kertoo naisen asemasta Taliban-hallinnon aikana esimerkiksi näin:

Naisten asemaa Afganistanissa pidettiin erityisen huonona, naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella (lukuun ottamatta terveydenhuoltoa) oli kielletty, ja monet perheet, joiden miehet olivat kuolleet sodassa, menettivät toimeentulonsa. Kasvojen paljastaminen ulkopuolisille tiesi ruoskintaa, ja talojen ikkunat oli peitettävä, jotta ulkopuoliset eivät nähneet sisään. Tytöt eivät saaneet käydä koulua täytettyään kahdeksan vuotta, minkä jälkeen he saivat opiskella ainoastaan Koraania.^[4] Toisaalta koska ennen Talibanin valtaan­tuloa enemmistö opettajista oli ollut naisia mutta he eivät saaneet jatkaa toimessaan, jäi myös suuri joukko poikia vaille kouluopetusta.^[3]

Naiset eivät myöskään saaneet kulkea julkisilla paikoilla ilman aviomiestään. Naisten tuli aina käyttää burkaa.^[3] Kaikki kosmetiikka ja länsimaiset muotivaatteet olivat myös kielletyt, eikä kaupoissa saanut olla näkyvillä muotilehtiä.^[3]

Miehille ja naisille oli terveydenhuolto järjestetty kokonaan erikseen. Naisia oli työssä lääkäreinä ja sairaan­hoitajina, mitkä olivatkin ainoat sallitut työt, koska mies­lääkärit eivät saaneet tutkia nais­potilaita. Uskonnollisella poliisilla oli milloin hyvänsä oikeus käydä sairaaloissa tarkistamassa, että määräyksiä noudatettiin.

Monet näistä asioista tulivat esille myös Hosseinin teoksessa. (Mainittakoon kuitenkin tähän väliin, ettei miestenkään osa ollut aivan helppo, sillä sama Wikipedia-artikkeli kertoo esimerkiksi, että Taliban-hallituksen aikana mies, joka oli erehtynyt leikkaamaan partansa liian lyhyeksi, joutui vangituksi, kunnes parta oli kasvanut tarpeeksi.) Tuhat loistavaa aurinkoa -teoksen kuvaamat puutteet naisen asemassa eivät kuitenkaan rajoitu vain Talibanin järjettömiin ja järkyttäviin lakeihin, vaan myös naisen sosiaalinen todellisuus on hyvin karu. Lapsi- ja pakkoavioliitot ovat arkipäivää tietyn kansanosan keskuudessa. Mies voi olla vaimoaan kohtaan aivan järkyttävän väkivaltainen ja kohdella häntä muutenkin hyvin alentavasti ja halveksivasti,  kuten erityisesti Mariamin, mutta myös Lailan tapauksessa. Kuvaus Mariamin väkivaltaisesta neitsyyden menettämisestä ei ollut kaunista luettavaa eikä vastaa millään tavalla kuvaa siitä, kuinka naiset yleensä haluaisivat menettää neitsyytensä. Mariamin halulla ja toiveilla ei ole kuitenkaan mitään väliä, sillä aviomies saa tehdä vaimolleen, mitä haluaa.

Luin teoksen kätevänkokoisena pikkupokkarina

Lyhyesti sanottuna Tuhat loistavaa aurinkoa oli vaikuttava ja hieno lukukokemus, vaikka sen lukemisesta tuli kaikkea muuta kuin hyvä mieli. Tämä oli jälleen niitä kirjoja, jota lukiessani ystävystyin päähenkilöiden kanssa ja jonka viimeisen sivun käännettyäni ja kannen suljettuani jäin kaipaamaan aivan pohjattomasti uusia kirjallisia ystäviäni.

Khaleid Hosseini

Tuhat loistavaa aurinkoa

(A Thousand Splendid Suns, 2007)

Suom. Kristiina Savikurki

Otava

771 s.