Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa on ennen kaikkea - mitäs muutakaan kuin loistava!

Vihdoin ja viimein bloggaan viimeisimmänkin kesälomakirjani, Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Lukukokemus oli niin loistava ja ajatuksia herättävä, että kirjasta riittäisi sanottavaa ja pohdittavaa hyvin pitkään ja perusteelliseenkin bloggaukseen. Yritän kuitenkin kiireideni vuoksi hieman tiivistää.

Kesäloman laiturilukuhetki loistavien aurinkojen parissa

Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin ja kuvaa maan poliittista tilannetta Taliban-hallituksen aikana naisnäkökulmasta kahden naispäähenkilön avulla. Ensin lähdetään liikkeelle Mariam-nimisen tytön tarinasta. Mariam asuu maaseudulla köyhissä oloissa kahden äitinsä kanssa. Isä Jalil asuu kaupungissa kolmen vaimonsa kanssa, mutta Mariamilla ei ole asiaa hänen luokseen, sillä hän on äpärä ja siten tahra Jalilin maineessa. Vartuttuaan ja erään onnettomuuden satuttua Mariamin on pakko kuitenkin muuttaa isänsä luokse - mutta vain lyhyeksi aikaa, sillä isä naittaa hänet vastoin tytön tahtoa eräälle keski-ikäiselle suutarille, joka osoittautuu varsinaiseksi ällöttävyydeksi ja inhottavuudeksi. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Mariam muuttaa tuntemattoman miehen - aviomiehensä - mukana kauas, kauas Kabuliin vieraiden ihmisten keskelle.

Vuosien saatossa Mariamin kohtalo kietoutuu yhteen Laila-nimisen tytön kanssa. Heistä nimittäin tulee saman miehen vaimoja. Laila on kotoisin hyvin erilaisista oloista kuin Mariam. Hän vapaamielisestä perheestä. Hänet on kasvatettu uskomaan siihen, että nainen voi kouluttautua, nainen voi tehdä työtä ja nainen voi mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Sellaista tulevaisuutta kohti hän on menossa, kunnes sota järisyttää hänen elämänsä perustuksia. Enää ei ole vaihtoehtoja, vaan hän olosuhteiden pakosta päätyy Mariamin miehen toiseksi vaimoksi. Kun Talibanit ottaa vallan Kabulista ja tekevät Afganistanista islamilaisen, ankaraan islamilaiseen lakiin nojautuvan valtion, ei ole enää jäljellä muruakaan siitä mahdollisuuksien maailmasta, jossa Laila lapsuutensa eli.

Teoksen tärkeimpiä teemoja ovat sota ja naisen asema. Minulle naisena Tuhat loistavaa aurinkoa oli koskettava ja järisyttävä kirja. On sekä järkyttävää että aivan uskomatonta ajatella, että naisen asema voi yhä jossakin päin maailmaa olla niin huono. Afganistanissa toki tilanne on jonkin verran parantunut Taliban-hallinnon kaaduttua, vaikkei siinä taida olla juuri hurraamista nykyäänkään. Wikipedia kertoo naisen asemasta Taliban-hallinnon aikana esimerkiksi näin:

Naisten asemaa Afganistanissa pidettiin erityisen huonona, naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella (lukuun ottamatta terveydenhuoltoa) oli kielletty, ja monet perheet, joiden miehet olivat kuolleet sodassa, menettivät toimeentulonsa. Kasvojen paljastaminen ulkopuolisille tiesi ruoskintaa, ja talojen ikkunat oli peitettävä, jotta ulkopuoliset eivät nähneet sisään. Tytöt eivät saaneet käydä koulua täytettyään kahdeksan vuotta, minkä jälkeen he saivat opiskella ainoastaan Koraania.^[4] Toisaalta koska ennen Talibanin valtaan­tuloa enemmistö opettajista oli ollut naisia mutta he eivät saaneet jatkaa toimessaan, jäi myös suuri joukko poikia vaille kouluopetusta.^[3]

Naiset eivät myöskään saaneet kulkea julkisilla paikoilla ilman aviomiestään. Naisten tuli aina käyttää burkaa.^[3] Kaikki kosmetiikka ja länsimaiset muotivaatteet olivat myös kielletyt, eikä kaupoissa saanut olla näkyvillä muotilehtiä.^[3]

Miehille ja naisille oli terveydenhuolto järjestetty kokonaan erikseen. Naisia oli työssä lääkäreinä ja sairaan­hoitajina, mitkä olivatkin ainoat sallitut työt, koska mies­lääkärit eivät saaneet tutkia nais­potilaita. Uskonnollisella poliisilla oli milloin hyvänsä oikeus käydä sairaaloissa tarkistamassa, että määräyksiä noudatettiin.

Monet näistä asioista tulivat esille myös Hosseinin teoksessa. (Mainittakoon kuitenkin tähän väliin, ettei miestenkään osa ollut aivan helppo, sillä sama Wikipedia-artikkeli kertoo esimerkiksi, että Taliban-hallituksen aikana mies, joka oli erehtynyt leikkaamaan partansa liian lyhyeksi, joutui vangituksi, kunnes parta oli kasvanut tarpeeksi.) Tuhat loistavaa aurinkoa -teoksen kuvaamat puutteet naisen asemassa eivät kuitenkaan rajoitu vain Talibanin järjettömiin ja järkyttäviin lakeihin, vaan myös naisen sosiaalinen todellisuus on hyvin karu. Lapsi- ja pakkoavioliitot ovat arkipäivää tietyn kansanosan keskuudessa. Mies voi olla vaimoaan kohtaan aivan järkyttävän väkivaltainen ja kohdella häntä muutenkin hyvin alentavasti ja halveksivasti,  kuten erityisesti Mariamin, mutta myös Lailan tapauksessa. Kuvaus Mariamin väkivaltaisesta neitsyyden menettämisestä ei ollut kaunista luettavaa eikä vastaa millään tavalla kuvaa siitä, kuinka naiset yleensä haluaisivat menettää neitsyytensä. Mariamin halulla ja toiveilla ei ole kuitenkaan mitään väliä, sillä aviomies saa tehdä vaimolleen, mitä haluaa.

Luin teoksen kätevänkokoisena pikkupokkarina

Lyhyesti sanottuna Tuhat loistavaa aurinkoa oli vaikuttava ja hieno lukukokemus, vaikka sen lukemisesta tuli kaikkea muuta kuin hyvä mieli. Tämä oli jälleen niitä kirjoja, jota lukiessani ystävystyin päähenkilöiden kanssa ja jonka viimeisen sivun käännettyäni ja kannen suljettuani jäin kaipaamaan aivan pohjattomasti uusia kirjallisia ystäviäni.

Khaleid Hosseini

Tuhat loistavaa aurinkoa

(A Thousand Splendid Suns, 2007)

Suom. Kristiina Savikurki

Otava

771 s.