Hyvää Aleksis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivää, rakas kirjablogikansa!
Tämän kirjablogisteille tärkeän päivän kunniaksi ajattelin listailla omasta mielestäni parhaimipia suomalaisia kirjoja sekä sellaisia suomalaisia kirjoja, jotka haluaisin lukea. Aleksis Kiven ja päivän ylevään henkeen sopien keskityn tässä klassikkokirjallisuuteen.
Tässä kohtaa minun on tunnustettava, että suomalainen kirjallisuus ei kaiken kaikkiaan ole ollut minulle niin rakasta kuin ulkomainen. Suurimmat suosikkini löytyvät ulkomailta ja monesti olen vähätellyt kotimaista kirjallisuutta ulkomaisen kustannuksella. Siksi myöskään tuntemukseni suomalaisesta kirjallisuudesta ei ole kovin laaja. Tosin viime aikoina olen tehnyt suuria valloitusretkiä suomalaisen kirjallisuuden parissa Suomen kirjallisuushistorian kurssin pakottamana ja innoittamana. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun olisi päästävä ennakkoluuloistani eroon, sillä monesti olen kuitenkin käytännön elämässä huomannut ne turhiksi, ainakin osittain.
Alla olevat listat eivät ole laadittu tärkeys-, vaan aivan satunnaisjärjestykseen. Osittain inspiraationani tähän postaukseen on toiminut Luettua elämää -blogin Elinan tällä viikolla julkaistu lista vaikuttavimmista kotimaisista klassikoista. Kiitos Elina!
10 parasta suomalaista klassikkoa
Kyllä luulen, että minun on tämä teos tähän listaan iskettävä aivan muistakin syistä kuin nyt Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Teoksessa on tosin joitakin piirteitä (mm. paikoittainen tylsyys ja puuduttavuus), joiden vuoksi sitä en välttämättä tähän listaan sijoittaisi. Mutta kirjassa on kuitenkin myös jotain niin hienoa ja hulvatonta, että sen tähän listaan haluan laittaa! Nämä seitsemän remuavaa ja tappelevaa veljestä ovat nimittäin myös varsin valloittavia persoonia! En yhtään kyseenalaista teoksen suurta mainetta!
2. F. E. Sillanpää: Nuorena nukkunut
Kauniin koskettava ja traaginen tarina nuoresta tytöstä, jonka elämä päättyy liian varhain. Rakastuin tähän jo 9. luokalla, kun tein kirjasta ja kirjailijasta koulussa esitelmän. Luontokuvaus, kerronnan kauneus ja tarinan traagisuus jättivät minuun lähtemättömän jäljen. Nyt en ole tätä vuosiin lukenut, enkä tiedä, miltä tarina nyt tuntuisi.
Lisää traagisia ihmiskohtaloita nobelkirjailijaltamme! Tarina kansalaissodassa syyttömänä teloitetusta Toivolan Juhasta on sydäntä riipaiseva! Sillanpään kerronta lumosi minut.
Näemma olen kiintynyt traagisiin ihmiskohtaloihin! Juha on jälleen eräs kyynelet silmään kohottava traaginen tarina. Se on repivän traaginen tarina rakkaudesta tai oikeastaan sen puutteesta.
5. Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille I
Topeliuksen ihanat sadut lumoavat yhä! Tämä ensimmäinen osa on oikeastaan ainoa, jonka olen lukenut kokonaisuudessaan Lukemisia lapsille -sarjasta, joten siksi laitan sen tähän listaan. Lempparini teoksesta oli satu nimeltään "Pilvilinna", josta olen kirjoittanut katkelman kalenteriinikin. Se kuuluu näin:
Kaikki kaunis, mitä on maailmassa, on nähtävä viattomin silmin, muuten se haihtuu ja häviää tyhjäksi.
(– –)
Semmoista voidaan nähdä pieninä ollessa. Kun tullaan suuriksi, silloin kasvaa kalvo silmään, ja se estää näkemästä hienointa kukkaispölyä perhon siivillä, hennointa värivivahdusta kukkien lehdillä ja henkien taivaista leikkiä kesäiltoina.
Olenkin ottanut tämän sadun opettamana elämäntehtäväkseni yrittää suojella silmieni viattomuutta ja estää kalvon kasvamista silmään. En tiedä, onko se liian myöhäistä jo tässä iässä, mutta haluan nähdä maailman kauneuden!
Kauhuromanttinen romaani, josta en voinut olla pitämättä!
Näistä on hyvin vaikea valita yhtä tai muutamaa suosikkia, joten listalle pääsee vain yleisesti ottaen muumi-kirjat. Aivan kaikkia en ole vielä lukenut, itse asiassa olen alkanut tutustua "oikeisiin" muumi-kirjoihin vasta viime kesästä lähtien. Muumien maailmassa on taikaa: leppoisia kesäpäiviä, suloisia sattumuksia ja ihania, yksilöllisiä hahmoja. Pintatasolla yksikertaisen lapsellisten hahmojen ja tarinoiden takaa löytyy kuitenkin syvällisiä elämän peruskysymyksiä. Muumien filosofiasta voi ammenta viisautta!
Kunnaksen vallaton ja ilotteleva lastenlyriikka ei jätä ketään kylmäksi! Herra Pii Poon voittanutta ei ole!
Ensimmäinen suomalainen romaani, joka kaivettiin suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vasta vuonna 2007, kun se ensi kertaa julkaistiin suomen kielellä, ei ehkä varsinaisen klassikon kriteereitä täytä, vaikka sillä olisi mielestäni edellytykset klassikoksi. Jane Austeninkin romaaneihin verrattussa Muratissa on jotakin hyvin tenhoavaa, vaikka se ei ehkä kaikkein vetävimpien lukukokemusteni joukkoon kuulukaan. Austenille tämä jää kyllä auttamattomasti toiseksi, mutta kirjassa on kieltämättä suuren maailman tunnelmaa ja seurapiirien viehättävää hälinää.
10. Kalevala
Tämän teoksen sijoittaminen listalle on aika ristiriitainen teko. Puuduttava tämä teos on kyllä, se sanottakoon. Mutta Kalevalan tarinat ovat niin, niin kiehtovia ja jännittäviä, kieli kaikessa kangertelevuudessaan kuitenkin niin upeaa ja ilmaisuvoimaista ja teoksen merkitys suomalaisessa kulttuurissa kuitenkin niin suuri, että se on ansainnut paikkansa tässä listassa.
10 kotimaista lukematonta klassikkoa, jotka haluaisin lukea
1. Aleksis Kivi: Kihlaus
Hulvattomalta kuulostava tarina!
2. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Tämä on vain ihan must must, ja muutamien silmiini osunneiden katkelmien perusteella luulisin, että tykkäisin!
3. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
En tiedä, miksi haluan lukea tämän, mutta haluan vain. Merkkiteos.
4. F.E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar
Jonna vinkkasi tästä minulle, ja kun sain tietää, että tarinan toinen päähenkilö Hiltu on tykkäämän Hurskaan kurjuuden päähenkilön Juhan tytär, kiinnostukseni heräsi. Aivan pakko lukea, kun vain ehtisi!
5. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
Kiinnostus tätä kohtaan heräsi opetusharjoittelussa, kun näin oppikirjassa katkelman teoksesta. Symbolistinen kielenkäyttö vaikutti upealta!
6. Helvi Juvonen: Kääpiöpuu
En tarkkaan tiedä, mistä olen saanut tämän käsityksen, että luulisin ihastuvani näihin runoihin!
7. Zacharias Topeius: Kanervankukkia
Luontorunoja Topeliukselta, olen miltei varman, että tykkäisin: rakastan Topeliuksen tyyliä kuvata luontoa, vaikka tähän mennessä minulla on siitä vain kokemusta hänen proosastaan.
8. Juhani Aho: Papin tytär ja/tai Papin rouva
Minulla on hyvin, hyvin hämärä käsitys, että olisin nämä joskus hyvin nuorena lukenut, kun en juuri varmaan mitään kirjoista tajunnut saati tiennyt olevani suurten klassikoiden äärellä. Minulla on kuitenkin olo, että saattaisin nyt tykätä kovastikin näistä.
9. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
Minua yleensä viehtättää satumutoon kirjoitetut teokset, joissa löytyy syvällisiä pähkinöitä aikuisille. Tämä on käsittääkseni sellainen ja siksi haluaisin sen lukea!
10. Minna Canth: Hanna
Haluaisin tutustua enemmän Canthin tuotantoon, ja minusta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
