torstai 10. lokakuuta 2013

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi listoja kotimaisista klassikoista!


Hyvää Aleksis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivää, rakas kirjablogikansa!


Tämän kirjablogisteille tärkeän päivän kunniaksi ajattelin listailla omasta mielestäni parhaimipia suomalaisia kirjoja sekä sellaisia suomalaisia kirjoja, jotka haluaisin lukea. Aleksis Kiven ja päivän ylevään henkeen sopien keskityn tässä klassikkokirjallisuuteen.

Tässä kohtaa minun on tunnustettava, että suomalainen kirjallisuus ei kaiken kaikkiaan ole ollut minulle niin rakasta kuin ulkomainen. Suurimmat suosikkini löytyvät ulkomailta ja monesti olen vähätellyt kotimaista kirjallisuutta ulkomaisen kustannuksella. Siksi myöskään tuntemukseni suomalaisesta kirjallisuudesta ei ole kovin laaja. Tosin viime aikoina olen tehnyt suuria valloitusretkiä suomalaisen kirjallisuuden parissa Suomen kirjallisuushistorian kurssin pakottamana ja innoittamana. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun olisi päästävä ennakkoluuloistani eroon, sillä monesti olen kuitenkin käytännön elämässä huomannut ne turhiksi, ainakin osittain.

Alla olevat listat eivät ole laadittu tärkeys-, vaan aivan satunnaisjärjestykseen. Osittain inspiraationani tähän postaukseen on toiminut Luettua elämää -blogin Elinan tällä viikolla julkaistu lista vaikuttavimmista kotimaisista klassikoista. Kiitos Elina!

10 parasta suomalaista klassikkoa

Kyllä luulen, että minun on tämä teos tähän listaan iskettävä aivan muistakin syistä kuin nyt Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Teoksessa on tosin joitakin piirteitä (mm. paikoittainen tylsyys ja puuduttavuus), joiden vuoksi sitä en välttämättä tähän listaan sijoittaisi. Mutta kirjassa on kuitenkin myös jotain niin hienoa ja hulvatonta, että sen tähän listaan haluan laittaa! Nämä seitsemän remuavaa ja tappelevaa veljestä ovat nimittäin myös varsin valloittavia persoonia! En yhtään kyseenalaista teoksen suurta mainetta!

2. F. E. Sillanpää: Nuorena nukkunut
Kauniin koskettava ja traaginen tarina nuoresta tytöstä, jonka elämä päättyy liian varhain. Rakastuin tähän jo 9. luokalla, kun tein kirjasta ja kirjailijasta koulussa esitelmän. Luontokuvaus, kerronnan kauneus ja tarinan traagisuus jättivät minuun lähtemättömän jäljen. Nyt en ole tätä vuosiin lukenut, enkä tiedä, miltä tarina nyt tuntuisi. 

Lisää traagisia ihmiskohtaloita nobelkirjailijaltamme! Tarina kansalaissodassa syyttömänä teloitetusta Toivolan Juhasta on sydäntä riipaiseva! Sillanpään kerronta lumosi minut.

Näemma olen kiintynyt traagisiin ihmiskohtaloihin! Juha on jälleen eräs kyynelet silmään kohottava traaginen tarina. Se on repivän traaginen tarina rakkaudesta tai oikeastaan sen puutteesta.

5. Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille I

Topeliuksen ihanat sadut lumoavat yhä! Tämä ensimmäinen osa on oikeastaan ainoa, jonka olen lukenut kokonaisuudessaan Lukemisia lapsille -sarjasta, joten siksi laitan sen tähän listaan. Lempparini teoksesta oli satu nimeltään "Pilvilinna", josta olen kirjoittanut katkelman kalenteriinikin. Se kuuluu näin:

Kaikki kaunis, mitä on maailmassa, on nähtävä viattomin silmin, muuten se haihtuu ja häviää tyhjäksi.
(– –)
Semmoista voidaan nähdä pieninä ollessa. Kun tullaan suuriksi, silloin kasvaa kalvo silmään, ja se estää näkemästä hienointa kukkaispölyä perhon siivillä, hennointa värivivahdusta kukkien lehdillä ja henkien taivaista leikkiä kesäiltoina.

Olenkin ottanut tämän sadun opettamana elämäntehtäväkseni yrittää suojella silmieni viattomuutta ja estää kalvon kasvamista silmään. En tiedä, onko se liian myöhäistä jo tässä iässä, mutta haluan nähdä maailman kauneuden!

Kauhuromanttinen romaani, josta en voinut olla pitämättä! 

Näistä on hyvin vaikea valita yhtä tai muutamaa suosikkia, joten listalle pääsee vain yleisesti ottaen muumi-kirjat. Aivan kaikkia en ole vielä lukenut, itse asiassa olen alkanut tutustua "oikeisiin" muumi-kirjoihin vasta viime kesästä lähtien. Muumien maailmassa on taikaa: leppoisia kesäpäiviä, suloisia sattumuksia ja ihania, yksilöllisiä hahmoja. Pintatasolla yksikertaisen lapsellisten hahmojen ja tarinoiden takaa löytyy kuitenkin syvällisiä elämän peruskysymyksiä. Muumien filosofiasta voi ammenta viisautta!

Kunnaksen vallaton ja ilotteleva lastenlyriikka ei jätä ketään kylmäksi! Herra Pii Poon voittanutta ei ole!



 Ensimmäinen suomalainen romaani, joka kaivettiin suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vasta vuonna 2007, kun se ensi kertaa julkaistiin suomen kielellä, ei ehkä varsinaisen klassikon kriteereitä täytä, vaikka sillä olisi mielestäni edellytykset klassikoksi. Jane Austeninkin romaaneihin verrattussa Muratissa on jotakin hyvin tenhoavaa, vaikka se ei ehkä kaikkein vetävimpien lukukokemusteni joukkoon kuulukaan. Austenille tämä jää kyllä auttamattomasti toiseksi, mutta kirjassa on kieltämättä suuren maailman tunnelmaa ja seurapiirien viehättävää hälinää.


10. Kalevala
Tämän teoksen sijoittaminen listalle on aika ristiriitainen teko. Puuduttava tämä teos on kyllä, se sanottakoon. Mutta Kalevalan tarinat ovat niin, niin kiehtovia ja jännittäviä, kieli kaikessa kangertelevuudessaan kuitenkin niin upeaa ja ilmaisuvoimaista ja teoksen merkitys suomalaisessa kulttuurissa kuitenkin niin suuri, että se on ansainnut paikkansa tässä listassa.



10 kotimaista lukematonta klassikkoa, jotka haluaisin lukea

1. Aleksis Kivi: Kihlaus
Hulvattomalta kuulostava tarina!

2. Mika  Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Tämä on vain ihan must must, ja muutamien silmiini osunneiden katkelmien perusteella luulisin, että tykkäisin!

3. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
En tiedä, miksi haluan lukea tämän, mutta haluan vain. Merkkiteos.

4. F.E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar
Jonna vinkkasi tästä minulle, ja kun sain tietää, että tarinan toinen päähenkilö Hiltu on tykkäämän  Hurskaan kurjuuden päähenkilön Juhan tytär, kiinnostukseni heräsi. Aivan pakko lukea, kun vain ehtisi!

5. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
Kiinnostus tätä kohtaan heräsi opetusharjoittelussa, kun näin oppikirjassa katkelman teoksesta. Symbolistinen kielenkäyttö vaikutti upealta!

6. Helvi Juvonen: Kääpiöpuu
En tarkkaan tiedä, mistä olen saanut tämän käsityksen, että luulisin ihastuvani näihin runoihin!

7. Zacharias Topeius: Kanervankukkia
Luontorunoja Topeliukselta, olen miltei varman, että tykkäisin: rakastan Topeliuksen tyyliä kuvata luontoa, vaikka tähän mennessä minulla on siitä vain kokemusta hänen proosastaan.

8. Juhani Aho: Papin tytär ja/tai Papin rouva

Minulla on hyvin, hyvin hämärä käsitys, että olisin nämä joskus hyvin nuorena lukenut, kun en juuri varmaan mitään kirjoista tajunnut saati tiennyt olevani suurten klassikoiden äärellä. Minulla on kuitenkin olo, että saattaisin nyt tykätä kovastikin näistä.

9. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
Minua yleensä viehtättää satumutoon kirjoitetut teokset, joissa löytyy syvällisiä pähkinöitä aikuisille. Tämä on käsittääkseni sellainen ja siksi haluaisin sen lukea!

10. Minna Canth: Hanna
Haluaisin tutustua enemmän Canthin tuotantoon, ja minusta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Vuosi bloggausta takana: blogisynttärit ja arvonta!


Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Matkalla Mikä-Mikä-Maahan!

Kirjablogini täyttää tänään kokonaisen yhden vuoden! Sen kunniaksi pieni läpikatsaus kirjablogini historiaan ja synttäriarvonta!

Tasan vuosi sitten, 8.10.2012 tein ensimmäisen kirjabloggaukseni, joka käsitteli L.M. Montgomeryn Anne of the Island -teosta (Annan unelmavuodet). Aloitus oli enteellinen: enpä silloin arvannut, että Montgomery olisi vuoden päästä ylivertaisesti blogatuin kirjailijani!

On hurjaa ajatella, että olen blogannut jo vuoden. Tai siis toisaalta: oikeasti niinkö, kauan? Mutta toisaalta: mitä, niinkö vähän? Miten muka minulla oli mitään elämää ennen kirjablogia? Nyt se nimittäin tuntuu niin suurelta ja merkittävältä osalta elämääni, että on vaikea kuvitella elämää ilman ja elämää ennen kirjablogia. Niin vain on blogharrastus onnistunut imaisemaan täysin minut mukaansa!

Kirjabloggaamisen aloittaminen on antanut huomattavasti enemmän vauhtia ja intoa lukemiseen. Luen nykyään varmasti moninkertaisesti entiseen nähden. Ja mitä enemmän luen, sitä enemmän haluan lukea vielä enemmän! Lukeminen on ihanaa!

Lainaan nyt tähän Elinan ideaa valita jokaisen kuukauden paras kirja blogsynttäreiden kunniaksi. Samalla tulee tehtyä pieni läpileikkaus blogini historiaan, minkälaisia kirjoja olen lukenut. Tässä minun kuukauden parhaimmat:

Lokakuu:
Marraskuu:
Joulukuu:
Tammikuu:
Helmikuu:
Maaliskuu:
Huhtikuu:
Keväällä blogi uhkasi vähän hyytyä; tässä kuussa en kirjoittanut yhtäkään kirja-arviota
.
Toukokuu:
Kesäkuu:
Elokuu:


 Synttäriarvonta

Synttäreiden kunniaksi järjestän ihka ensimmäisen blogiarvontani! Arvonnassa on kaksi erillistä arvontaa: lahjakorttiarvonta ja kirja-arvonta. Voit osallistua jompaan kumpaan tai molempiin. Jos arpaonni oikein suosii, saatat voittaa vaikka molemmat!

Lahjakortti: Arvon 25 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan.

Kirja-arvonta: Arvon yhden Topeliuksen Morsian ja muita kauhunovelleja -teoksen, joka juuri viikonloppuna ilmestyi Turun kirjamessuilla ja jonka niminovellin olen itse kääntänyt. (Voit lukea Faroksen sivulta kuvauksen novellikokoelmasta, bloggaukseni Morsian-novellista ja kuvaukseni suomennosprojektista)

Tiedossa siis ennen suomeksi julkaisemattomia kauhunovelleja rakkaalta satusedältämme!


Arvontaohjeet: 

Arvonta aikaa on viikko. Arvonta suoritetaan ensi viikon tiistaina. Mukaan ehtii varmasti, kun ilmottautuu viimeistään ma 14.10. En osaa etukäteen sanoa, mihin aikaan tiistaina suoritan arvonnan, mutta kaikki siihen mennessä ilmottautuneet pääsevät mukaan.

Ilmottautua voi tämän bloggauksen kommenttiboksiin. Muista mainita kommentissasi, kumpaan arvontaan haluat osallistua vai haluatko molempiin!

Kiitokset

Tahdon kiittää kaikkia teitä lukijoitani blogini seuraamisesta ja kommentoinnista. Olette tehneet ensimmäisestä blogvuodestani kaiken vaivan arvoisen! On mukava blogata, kun tietää, että bloggauksillani on myös lukijoita ja voi saada palautetta ja vaihtaa ajatuksia muiden kirjaharrastajien kanssa.


Tässä teille virtuaalista synttärikakkua! Olkaa hyvä!

(Samalla paljastuikin, mistä kuvasta on blogini profiilikuva peräisin!)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Turun kirjamessuviikonloppu - kummituksia ja kirjablogisteja


 Voitteko uskoa, että minä, joka olen koko elämäni asunut Turussa tai (nykyään) aivan sen kupeessa, elin korkeaan 24-vuoden ikään, ennen kuin menin ensi kertaa Turun kirjamessuille? Tuskin, ja tuskin uskon sitä itsekään.

Puolustuksekseni sanottakoon, että viime vuonna oli jo kyllä liput hankittuina, mutta olin niin pahassa flunssassa etten päässyt. (Tänä vuonna uhkasi sama kaava toistua!)

Kirjastossa

Lauantain messupäivä alkoi kuitenkin Turun kaupunginkirjastosta, jonne Erja oli ystävällisesti järkännyt halukkaille bloggareille ohjelmaa. Samalla tarjoutui oiva tilaisuus tutustua toisiin kirjabloggareihin. Olikin hauskaa (ja samalla vähän jännää) nähdä ensimmäistä kertaa ihka elävänä ihmisiä, joiden kanssa on aiemmin ollut tekemisissä ainoastaan netin välityksellä. Kirjablogeille löytyi kasvot!

Nautimme ensin aamupalan kirjaston kahviossa ja siirryimme sen jälkeen tutustumaan Aurian kellariin, joissa säilytetään tavallisten ihmisten ulottumattomissa olevia erittäin vanhoja kirjoja, kirjaston vanhimpaa kokoelmaa. Kirjablogistit innostuivat vanhojen kirjojen katselusta ja räpsivät innoissaan kuvia. Vanhat kirjat ovat parhaimmillaan hyvin kuvauksellisia!



Löysin mielenkiintoisen kirjan! Kiitokset Marialle tämän kuvan ottamisesta!

Aurian kellarin jälkeen oli vuorossa kummituskierros suuressa ja sokkeloisessa kirjaston kellarissa, jossa säilytetään Turun kaupunginkirjaston varastokokoelmia. Kirjaston kellarissa nimittäin asustelee kummitus, josta olen kuullut huhua aiemminkin, ja nyt saimme kuulla lisää samalla, kun tutustuimme kellarin tiloihin ja kokoelmiin. Useat kirjastot työntekijät ovat tehneet kummituksesta erilaisia havaintoja: osa on nähnyt hänen hahmonsa – joko pään kanssa tai ilman –, osa puolestaan tuntenut hänen kylmän hengityksen niskassaan, osa taaseen saattanut nähdä, kuinka kirjat itsekseen siirtyilevät paikoiltaan aivan kuin joki näkymätön käsi niitä järjestelisi. Kirjaston kummitus on vanhahko naishenkilö, jonka arvellaan olevan kirjaston entinen työntekija, joka on rakastanut työtään niin paljon eläessaan, että haluaa jatkaa sitä rajan toiselta puolen. Hänet koetaankin ystävällisenä henkenä, joka haluaa auttaa kirjastojen työntekijöitä työssään.



Sähkötuikut käsissämme kiersimme pimeää kellaria, jota lattialla olevat pienet samanlaiset sähkötuikut siellä täällä valaisivat. Tunnelma oli mielestäni sopivan jännittävä, hieman jopa pelottava. Eritysesti siinä vaiheessa alkoi sydämeni tykyttämään, kun lähestyimme kellarin kartassa näkyvää pyöreää aluetta, jonne useimmat kummitushavainnot oppaamme mukaan ovat sijoittuneet. Onneksi itse kummitusrouva ei kuitenkaan saapunut seuraksemme!




Messut

Yksi tärkeä juttu messuilla oli käydessä oli käydä omin silmin näkemässä Faros-kustantamon myyntipisteellä, että onhan siellä totta tosiaan myynnissä Turun kirjamessuilla julkaistu Topeliuksen Morsian ja muita kauhunovelleja, jonka niminovelli on ensimmäinen "oikea" kaunokirjallinen suomennostyöni. Ja kyllä vain, siellähän niitä myytiin. Tässä kuvallista todistusaineistoa:



 Lauantain ohjelmaan kuului myös tilaisuus, jossa Morsian ja muita kauhunovelleja -teoksen esipuheen kirjoittaja Jukka Sarjala sekä Faroksen nyt julkaiseman toisen teoksen, Ludvig Tieckin Elämän yltäkylläisyyden loppusanat kirjoittanut Asko Nivala keskutelivat otsikolla "romantiikka ja kirjallisuus" mainituista teoksista. Tätähän oli aivan pakko päästä seuraamaan, ja kyllä: lopuksi mainittiin myös minun nimeni muiden kääntäjien ohella! Hih :)


Jukka Sarjala ja Asko Nivala keskustelemassa

Lauantaina olimme lisäksi Suvin kanssa seuraamassa erittäin mielenkiintoista englanninkielistä keskustelua naisten roolista kirjallisuudessa. Aihe oli laaja, mutta valotti kuitenkin asiaa mielenkiintoisesti. Jännä, kuinka kirjailijan sukupuoli (yhä) vaikuttaa paljon teoksen vastaanottoon. Eräs keskustelijoista kertoi tapauksen, jossa samoja teoksia oli annettu kriitikoille arvosteltavaksi siten, siten että kirjoittajan nimenä oli ollut toisella kerralla naisen ja toisella kerralla miehen nimi. Täsmälleen sama teos sai huonompia arvioita, kun kirjoittajana oli naisnimi kuin silloin, kun kirjoittajana oli miesnimi.

Varsinainen kirjamessujen h-hetki koitti kuitenkin myöhään iltapäivällä, kun alkoi messuohjelmaan otsikolla "Kirjablogisti-iltapäivä" merkitty ohjelmaosuus. Sinne olivat kirjablogistit (ja muutamat satunnaiset muut kuulijat) kokoontuneet sankoin joukoin ensiksi kuuntelemaan Rivien välissä -kirjablogikirjan kirjoittajien Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen alustusta kirjoittamastaan kirjasta. Minä rontti en ole vieläkään kyseistä kirjaa lukenut, vaikka se on kiinnostanut, mutta kenties tämän innoittamana sen vielä joskus teen!


Rivien välissä -kirjan esittelytilaisuuden jälkeen kirjablogisti-iltapäivä jatkui suurella bloggaajatapaamisella, jossa kirjablogistit kohtasivat kustantamoiden edustajia ja keskustelivat pääasiassa kustantajien ja bloggaajien välisestä suhteestä. Ajankohtainen aihe, jota on puitu myös mediassa viime aikoina. Ovatko bloggaajat kustantamoiden sylikoiria? Ei, vastasivat kustantamoiden edustajat, ja ei, vastasivat myös kirjabloggarit. Tai ei ainakaan kukaan tunnustanut olevansa. 

Kirjablogistit kohtasivat kustantamot

Messuvauhtiin päästyäni suuntasin sunnuntaina uudestaan messuille. Mielenkiintoisin päivän ohjelmasta oli tilaisuus, jossa kääntäjät Arto Rintala ja Aulikki Vuola keskustelivat, mitä ongelmia kohtaa antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun kirjallisuuden kääntäjä. Se minulle selvisi, että kovaa (mutta myös antoisaa) työtä se on; taustatyön määrä on valtava, kun kulttuuri ja kieli ovat niin erilaisia kuin nykyään.

Lisäksi olin seuraamassa myös kahta muuta omaa alaani vielä lähempää liippaavaa keskustelua: koulujen digitalisoitumisesta käsittelevää kesustelua sekä kielen oppimisen haasteita käsittelevää keskustelua. Näissä keskusteluissa vilahti minulle useita yliopistosta tuttujen asiantuntijoiden kasvoja.


Messuhankinnat


Ja lopuksi sitten täytyy tietysti esitellä, kuinka lihotin kirjahyllyäni viikonlopun aikana. Lauantaina löysin J.M. Barrien Peter Pan Kensingtonin puistossa -teoksen vain vitosella! (Tarina, jossa Peter Panin hahmo esiintyy ensimmäistä kertaa ja joka on kiinnostanut minua pitkään.)

Suurin ilonaiheeni ja löytöni kuitenkin on, että sain Pikku naisia II:n kesällä ostamani Pikku naisia I:n seuraksi ainoastaan 15 eurolla! Ensimmäisestä osasta nimittäin pulitin noin 20 euroa enemmän Suomalaisessa kirjakaupaupassa, ja tätä toista osaa olen ollut tilaamaisillani päivänä minä hyvänsä Adlibriksestä, jossa hinta sijoittuu suurin piirtein Suomalaisen kirjakaupan ja messujen välimaastoon. Varsinainen järkilöytö siis! Oi, milloin pääsen lukemaan tätä!?

Ja ihan kuin kolme ilmaista tekijänkappaletta Morsian ja muita kauhunovelleja -teoksesta ei olisi ollut tarpeeksi, piti minun mennä vielä ostamaan yksi sellainen! Laskeskelin nimittäin tarvistevani vielä yhden.

Olen enemmän kuin tyytyväinen hankintoihini! 



The happy end: Pikkunaisia I löysi parinsa!


perjantai 4. lokakuuta 2013

Jess! Morsian ja muita kauhunovelleja + paketillinen muita kirjoja kustantamolta!

Minun perjantaipäivääni ilahdutti suuri paketti, joka saapui postin kautta Faros-kustantamolta.

Tiesin odottaa ainakin sieltä kolmea tekijänkappaletta Topeliuksen Morsian ja muita kauhunovelleja -teoksesta, jonka niminovellin on ensimmäinen oikea suomennostyöni. (Olen kertonut käännösprojektista aiemmin täällä ja tarkemmin itse kääntämästäni novellista täällä)


Paketti vaikutti kuitenkin epäilyttävän isolta, ja minua odottikin mukava yllätys, kun paljastui, että siellä oli mainittujen tekijänkappaleiden lisäksi viisi muuta kirjaa! Ihka ensimmäiset arvostelukappaleeni, mitä olen koskaan saanut kustantamoilta – jippii! Maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan näitä!


Nämä viisi kirjaa olivat Ina Langen Kertomuksia Suomesta, François-René de Chateaubriandin Viimeinen Abenserragi, Ludwig Tieckin Elämän yltäkylläisyys, Cervantesin Välinäytöksiä ja Gustave Flaubertin Bibliomania.

Aika hassu tunne oli saada käsiin ensimmäistä kertaa Morsian ja muita kauhunovelleja -teos ja nähdä itse kääntämäni teksti kirjoihin ja kansiin painettuna. Hih, aloin vallan nauramaan nähdessäni oman nimeni novellin lopussa!


Samalla iski myös pieni kauhistuksen tunne: ajatella, nyt voivat kaikki ihmiset mennä kirjakaupasta ostamaan kirjan, jossa on minun kynästäni lähtenyttä tekstiä ja kenties nauraa sille ja ajatella, että onpas huonosti käännetty! Noh, toivottavasti käännökseni lukeminen aihuttaa vallan muunlaisia tunteita sitä lukevissa ihmisissä!

Morsian ja muita kauhunovelleja julkaistaan juuri tänä viikonloppuna Turun kirjamessujen yhteydessä, jonne itsekin olen huomenna suuntaamassa. Joten sinne kaikki kauhukirjallisuuden ja Topeliuksen ystävät ostamaan!


Novellikokoelma sai mielestäni oikein kauniin ulkoasun

Syyskuun blogiraportti

Ohho - syyskuu on mennyt kuin hujauksessa ja nyt ollaan jo lokakuun puolella. Olenko minä tosiaan jo kuukauden  verran käynyt yliopistoa kesäloman jälkeen? Ilmeisesti.

Syyskuu oli blogissani siinä mielessä hyvä kuukausi, että sen aikana blogini sai enemmän käyntejä kuin yhtenäkään muuna tämän vuoden kuukautena.

Syyskuussa blogissani vieraili bloggerin omien tilastojen mukaan 2530 kävijää, mikä on melkein 500 enemmän kuin tämän vuoden toiseksi kävijärikkaimpana kuukautena, heinäkuussa (2090). Silti en ihan saavuttanut viime loppuvuoden kävijätilastoja.

Syyskuussa luin lähinnä Suomen kirjallisuushistorian kurssiin liittyviä kirjoja. Kokonaisia teoksia luin kuusi, joista vain viimeisin, Södergranin teos ei kuulunut kurssiin:


Näiden lisäksi luin osan Volter Kilven Alastalon sali I -teoksesta, joka myös kuului edellä mainittuun kurssiin, mutta into lopahti kesken.

Syyskuun ihanimpiin kirjahetkiin on kuulunut Montgomeryn iki-ihanan Anna-sarjan ensimmäisen osan, Annan nuoruusvuosien ääneenlukuhetket isälleni. Linkatun bloggauksen kirjoittamisen jälkeen seikkailut Annan parissa ja isän seurassa ovat jatkuneet, vaikka vielä on noin kaksi kolmasosaa teoksesta lukematta. 

Syyskuussa tuli mietittyä omia ehdokkaitani kaikkien aikojen paras kirja -kilpailuun. Kilpailu on nyt siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, ja linkin takaa olevasta listasta saavat ilmottautuneet kirjabloggarit äänestää kuuttaa kirjaa. Itse haluan ehdottomasti mukaan tähän kilpailun viimeiseen vaiheeseen, ja nyt alkaa sitten kova miettiminen, mitkä ensimmäisessä vaiheessa ehdotetuista 509:stä kirjasta pääsevät omaan kuuden koplaani! Jännää!

Syyskuun blogikuukauteeni kuului lisäksi haaste kesän 2013 hyvistä ja huonoista muistoista. Voi kultainen kesä!

Mitäs sitten lokakuussa? Huomista Turun kirjamessuille menoa odotan into piukalla! Siellä olisi tarkoitus tavata monia blogikollegoja, mikä on huisin jännää! Jo pitkään vaivannut flunssa on jälleen kiristänyt otettaan, joten toivottavasti se ei muodostu esteeksi.

Ensi viikolla, 8.10 täyttää blogini yhden vuoden! Sen kunniaksi ajattelin julkaista, juuri kyseisenä päivänä blogissani ensimmäisen blogiarvontani, joten kannattaa käydä kuikuilemassa silloin blogissani!

Tällä hetkellä lukemisen alla on Dickensin Dombey ja poika (olen voiton puolla jo tämän melkein tuhatsivuisen tiiliskiven suhteen!), Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme. L.M. Montgomeryn Elämä ja sankarittaret sekä juuri eilen aloitettu  Kazuo Ishiguron Ole luonani aina. Mielenkiintoisia kaikki!

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Kai menneestä kesästä voi vielä haaveilla kukkasten muodossa?


tiistai 1. lokakuuta 2013

Ohi on! Kooste Suomen kirjallisuushistorian kurssista

Kävin juuri viime perjantaina tenttimässä vihdoin ja viimein Suomen kirjallisuushistorian kurssin, jonka etenemistä blogissani on seurattu melko tiiviisti siitä asti, kun kesäkuussa kirjoitin blogiini  kirjallisuudenopiskelijan valitusvirren, jossa valitin kurssin kohtuuttomasta työmäärästä ja sen lukemiston suunnattomasta tylsyydestä.

Koska seikkailujani kurssin lukemiston parissa on niin tiiviisti seurattu blogissani, ajattelin kirjoittaa nyt näin kurssin ollessa takanapäin jonkinlaisen koosteen kurssista ja sen sisältämistä kirjoista.

Mutta tässä vaiheessa minun on huomautettava, että ihme ja kumma, valitusvirteni ilmeisesti kuultiin! Kesän aikana kurssin vaatimuksissa oli tapahtunut muutos parempaan suuntaan! Kurssiin ei kuulu enää aivan yhtä montaa luettavaa kirjaa. 

Kurssiin tosin kuuluu edelleen täsmälleen samat kirjat, mutta kaunokirjallisten teosten lukemiseen on lisätty pientä valinnaisuutta tietyin ehdoin ja aivan kaikkia kirjoja ei siis tarvitse lukea. Tässä nämä uudet säädökset:

Teoria:

Laitinen, Suomen kirjallisuuden historia (s.1-569)
Lassila (toim.) Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamakirjeistä tietoverkkoihin (s.157-300)

Kaunokirjat:

Kalevala, (Kullervo-runot 31-36)
Wecksell, Daniel Hjort
Aho, Juha
Jotuni, Rakkautta (koko kokoelma)
Sillanpää, Hurskas kurjuus
Södergran, Samlade dikter (suomennosvalikoima Tulevaisuuden varjo)
Kallas, Sudenmorsian
Haanpää,Noitaympyrä
Manner, Tämä matka

Lisäksi:

Kilpi, Alastalon salissa I (tämä jäi pahasti kesken, mutta bloggasin silti!)
TAI
Linna, Tuntematon sotilas

Sekä kaksi seuraavista:

Kihlman, Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho)
Krohn, Tainaron
Oksanen, Puhdistus

(Kuten huomaa, tästä viimeisestä kategoriasta luin yhden ylimääräisen, koska minua ihan huvin vuoksi kiinnosti vielä lukea Tainaron sen jälkeen, kun oli jo lukenut kaksi muuta.)



Nyt jaan erilaisia palkintoja ja titteleitä kurssin kaunokirjoille.

Kurssin parhaimmat ja hienoimmat kirjat:

1.Juhani Aho: Juha Koskettavan traaginen tarina rakkaudesta Karjalan koskilta. Juha lumosi minut erittäin vangitsevan ja intensiivisen lukukokemuksen pauloihin. Vau!


2. F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus: Ei yltänyt aivan edellisen tasolle, mutta melkein! Itse tarina on kurjuuksien kurjuus, tuskantäyteinen elämäntaival, jolla ravisteleva loppu. Kerronta on se, joka vei ja lumosi!



3. Leena Krohn: Tainaron: Mystinen, unenomainen tarina kummallisesta Tainaronin kaupungista, jossa hyönteiset elävät omaa elämää. Kummallisen kiehtova, erilainen lukukokemus, jota ilostutti pienet filosofiset mietelmät.


4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä: En olisi ikinä uskonut ennen teoksen lukemistä, että tämä kirja tulee pääsemään tähän kategoriaan! Suurien ennakkoluulojen verhoama kirja paljastuikin sympaattiseksi ja huumorintäyteiseksi, vaikka on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että koin joitakin tylsyydenkin hetkiä tämän kirjan parissa. Jukolan veljessarja kuitenkin raivasi tiensä sydämeeni.


Kirjat, joiden kanssa koin suurimmat taistelut tylsyyttä vastaa:

1. J.L. Runeberg: Vänrikki stoolin tarinat: ensimmäinen sija annettakoon tälle kirjalle! (Tarvitseeko edes selittää?)

2.  Pentti Haanpää:Noitaympyrä: Poliittinen kirja, josta en onnistunut löytämään oikeasti mitään mieltä kiinnittävää. 

3. J.J. Wecksell: Daniel Hjort: Historiallinen näytelmä Turun linnan muurien suojasta. Tylsyydessään ei ehkä ihan edellisten tasolle yltävä, mutta lähelle kuitenkin. Suurta (ja varmasti teoreettisesti ottaen hienoa) draamaa tämä on, mutta ei onnistunut omia lukumieltymyksiäni miellyttämään.



Järkyttävin lukukokemukseni: 

1. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu: Karu naturalistinen kuvaus nuoren tytön heräämisestä seksuaalisuuteensa hurmoshenkisessä uskonnollisessa yheisössä, jossa harjoitetaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja mitä pahinta tekopyhyyttä. Repi ja järkytti herkkää mieltäni iljettävyydellään.

Suurin kompastuskiveni:

Volter Kilpi: Alastalon salissa I, vaikeasti lähestyttävä teos, kaunokirjoista ainoa, joka jäi suunilleen lukematta. Yritetty kuitenkin on, vaikka kesken jäi!

Paras runoteos

Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo Runous ei juurikaan ole lajini, mutta voiko Södergrania kukaan inhota? Södergranin suorasanaiset runot ovat runoiksi mielestäni hyvin helposti lähestyttäviä, lempirunoilijani, voisin sanoa!


Loppupäätelmät kurssista

Olen hyvin onnellinen, että kurssi on vihdoin ohi! En ole muiden kirjapakettikurssien kanssa kokenut yhtä suuria tarttumisvaikeuksia kuin tämän kurssin kanssa, jonka kirjoista osa on ollut minulla lainassa jo viime kesästä lähtien laatikoissani lojumassa. 

Sainpa huomata, että monet ennakkoluuloni olivat turhia. Löysin kirjoista enemmän hyviä lukukokemuksia kuin olisin uskaltanut toivoakaan! Silti: olen nauttinut muiden kirjallisuuspakettien lukemisesta kyllä aiemmin paljon enemmän kuin tästä, mutta eikö opiskelun melkein kuin kuulukin olla joskus puun makuista?

Pettynyt olen itseeni hieman siinä suhteessä, että vaikka olin vakaasti aikonut panostaa tämän kurssin osalta teorian lukemiseen (jossa usein aiemminkin olen huithapeloinut), meni Laitisen Suomen kirjallisuuden historian lukeminen aika tavalla selailuksi ja hyppimiseksi monin osin, vaikka sen parissa monen monta aherruksen tuntia koinkin. Lassilan Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamakirjeistä tietoverkkoihin -teoksen kanssa sujui edellistä vieläkin heikommin: muutamia sivuja luettuani, kaksi iltaa ennen tenttiä viskasin kirjan maahan ja päätin, että saa rittää. Tentistä kun tiesin pääseväni mainiosti läpi ilmankin.(Tai niin ainakin onnellisen autuaana edelleenkin kuvittelen, vaikkei tuloksia vielä ole tullut!)  Myös Alastalon salin kesken jättäminen hieman harmittaa.

Mutta hei, eihän elämä ole aina niin vakavaa!? Mitä pienistä, ohi on ja elämä hymyilee! 

Voi miten ihana tunne, kun saa taas lukea melkein mitä haluaa! 

lauantai 28. syyskuuta 2013

Edith Södergran: Landet som icke är


Jag längtar till landet som icke är, 
ty allting som är, är jag trött att begära. 
Månen berättar mig i silverne runor 

om landet som icke är. 

Landet, där all vår önskan blir underbart uppfylld, 

landet, där alla våra kedjor falla, 

landet, där vi svalka vår sargade panna 

i månens dagg.

Tämä pätkä on Södergranin runosta "Landet som icke är", joka on ollut oma ylivertainen lempirunoni vuosikausia. Osaan sen ulkoa alusta loppuun, ja joskus viihdytän itseäni laususkelemalla sitä itsekseni. (Hyvä keino muuten ruotsinopettajalle saada oppilaat hetkeksi aivan hiiren hiljaiseksi, kun lausuu kokonaisen runon ulkomuistista! Kokeiltu on!) 

Tutustuin siihen joskus toisena yliopistovuonnani, kun meidän piti yhdellä ruotsin suullisen ilmaisun kurssilla lausua ääneen jokin ruotsinkielinen runo. Tämä osui käteeni jostakin suuresta runo-opuksesta, jossa oli useiden kirjailijoiden runoja ja siinä elämäntilanteessa, jossa oli paljon kärsimystä ja surua, samaistuin voimakkaasti runon puhujaan. Kaipasin jonnekin pois, koska olin väsynyt anomaan parempaa. Runo osui ja upposi syvälle, ja vaikka elämäni on paljon valoisamaa nykyään, muistuttaa tämä runo minua aina siitä, että niin ei ole aina ollut. Onni ei ole itsestäänselvyys. Siksi runo on minulle edelleen hyvin rakas.

Tänään tulin aivan ex-tempore lukeneeksi koko sen Södergranin runokokoelman, jossa tämä runo on alun perin julkaistu ja joka on saanut nimensäkin tästä runosta. Landet som icke är -runokokoelma oli Edith Södergranin viimeisimmäksi jäänyt kokoelma, joka julkaistiin postuumisti 1925, noin kaksi vuotta keuhkotaudin näivettämän runoilijan kuoleman jälkeen.

Luin koko kokoelman yhdeltä istumalta, noin tunnissa Project Runeberg -sivustolta, jonka olemassaolosta olen aiemmin kyllä tiennyt, mutta jonka suunnattomia mahdollisuuksia en ole aiemmin juuri tullut hyödyntäneeksi. Sivustolta lötyy useiden, lähinnä ruotsinkielisten kirjailijoiden, mutta satunnaisesti myös muunmaalaisten teoksia ruotsiksi. Joitakin harvoja teoksia löytyy muilla kielillä. (Esim. Kalevala suomeksi!) Ja mikä parasta: kaikki ovat ilmaisesti saatavilla! Taidan viettää jatkossakin aika Project Runebergin parissa!

Lueskelin runoja ääneen, mikä on mielestäni juuri oikea tapa ainakin itselleni lähestyä runoutta ja lisäksi mitä ihanin tapa viettää lauantai-iltapäivää. Södergranin runokieli on voimakasta ja vaikuttavaa, jotenkin suorastaan fyysisesti virkistävää. Runoja lukiessa tunsin, kuinka suorastaan voima virtaa jäseniini ja on helpompi hengittää.


Minua on kerta toisensa jälkeen hämmästyttänyt se, kuinka sairauden vangitsema ja näännyttämä runoilija jaksaa kirjoittaa niin rohkeasti. Södergranin sanat huhkuvat voimaa. Vaikka juuri tässä viimeisessä kokoelmassa, ja erityisesti kokoelman loppua lähetessä väsyneet, riutuneet ja epätoivolta kaikuvat äänensävyt saavat enemmän valtaa. Jo siteerattu ja käsitelty runo "Landet som icke är" on kokoelman toiseksi viimeisin, ja siinä epätoivoiset, kuolemaa enteilevät sävyt ovat hyvin vahvoja. Runokokoelma loppuu hyvin pelottavan enteellisesti runoon nimeltä "Ankomst till Hades", jonka viimeinen säkeistö kuuluu näin:

Kransen som aldrig smyckat min panna 
lägger jag tyst till din fot. 
Du skall visa mig ett underbart land 
där palmerna höga stå, 
och där mellan pelarraderna 
längtans vågor gå

Runokokoelma on, kuten sanottu, ilmestynyt postuumisti ja sen on toimittanut Elmer Diktonius. Runot ovat sijoitettu kolmen otsakkeen alle: ensin on "Tidiga dikter", sen jälkeen "Dikter från 1919-1920 ja viimeiseksi "Sista dikter". Runojen valikoinnin ja sommittelun kokonaisuuteen nähden on ilmeisesti tehnyt siis Elmer Diktonius ja luultavasti tarkoituksella niin, että lopulta tulee runoilijan kuolema, saapuminen Haadeksen valtakuntaan.

Kiinnitin huomiota lukiessani paljon siihen, kuinka usein kaipaus-sana "längtan" tai kaivata-verbi "längta" esiintyy näissä Södergranin runoissa. (Esimerkiksi molemmissa tässä sireeraamissani runoissa!) Kaipuun täytteistä varmasti 17-vuotiaasta kuolemaansa saakka, 31-vuotiaaksi keuhkotautia sairastavan runoilijan elämä on ollut.

Edith Södergranin runous on lumoavaa ja hänen elämänkohtalonsa koskettava. Voisin sanoa häntä lempirunoilijakseni.