lauantai 22. joulukuuta 2012

Kun muumiperhe onkin poissa: Sent i November

 
Tämä on ensimmäinen Lyhyesti virsi kaunis - arvioni.
 
En tidig morgon i Mumindalen vaknade Snusmumriken i sitt tält och kände att det var höst och utbrott i luften.
 
Ett utbrott kommer som ett språng!
 
Muumibuumini innoittamana luin Tove Janssonin Sent i November -teoksen (Muumilaakson marraskuu), joka on viho viimeisin muumikirja. Kirjassa heitetään jäähyväiset muumien ajalle, ja siltä kannalta ottaen se on jokseenkin haikea kirja. Kirjan nimellä, joka viittaa syksyyn, onkin metaforisia merkityksiä. Tietyssä mielessä se on enne muumien ajan lopusta, eräänlaisesta kuolemasta.
 
Sent i November onkin siitä erilainen muumikirja, että siinä ei ole muumiperhe läsnä. Erinäiset muut ötökät, Vilijonkka, Ruttuvaari, Hemuli ja Homssu saavat kukin tahoillaan päähänsä, että haluavat lähteä Muumilaaksoon katsomaan muumiperhettä. Onnellista perhettä, jonka idyllimäisyydestä heillä kaikilla on kiiltokuvamainen käsitys.  Mutta perhe onkin poissa. Vieraat asettuvat taloksi Muumitaloon ja tavoittelevat sitä idyllin sädekehää, joka Muumiperhettä ympäröi.
 
Kirjassa on kyse sosiaalisista suhteista ja ryhmädynamiikasta. Voiko tämä sekalainen seurakunta saavuttaa samaa idylliä kuin muumiperhe? Mistä onni syntyy? Mielenkiintoinen teema mielestäni.
 
Itse en olisi tajunnut ilman Wikipedian tukea, että kirja on rinnakkainen kertomus Pappan och havet-teokselle (Muumipappa ja meri), jossa muumiperhe on muuttanut Majakkasaarelle asumaan. Siinä siis syy muumiperheen katoamiselle.
 
Nautin toki kirjasta, mutta jostakin syystä en voinut nauttia siitä niin paljon kuin olisin luullut. Ruotsin kielellä luettuna en kyennyt nauttimaan sen kielestä niin paljon kuin suomeksi lukemissani muumeissa. Tämä siitä huolimatta, että ruotsin opintoja minulla on takana ruotsin opettajan pätevyysvaatimusten verran. Mutta suomi on aina ja ikuisesti äidinkieleni, ei sille mitään voi!
 
 
Tove Jansson
Sent i November, 1970
Schildts förlag Ab
161 s.
 
 

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava arvio.

    Itse en pitänyt tästä ensi lukemaltani, mutta kolmannella (se toden sanoi=) kerralla pidin tästä kovastikin

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jokke kommentista!

    Täytyypä sanoa, että minustakin tuntui, että kaikista tähän asti lukemistani muumikirjoista pidin tästä vähiten. Osittain se ehkä johtui juuri siitä, ettei se ollut äidinkielelläni, mutta kenties myös muusta. Luin syksyllä tuon Pappan och havet -teoksenkin ruotsiksi ensin, ja pidin siitä, mutta luin sen paljon tarkemmin ja hitaammin, sillä minun piti kirjoittaa siitä kirjallisuustieteellinen essee. Muumit vaativat mielestäni rauhaa ja hiljentymistä avautuakseen, sillä ne ovat niin filosofisia pohjimmiltaan. Nyt kauhean joulukiireen keskellä ei ehkä ollut juuri paras hetki.

    VastaaPoista