Blogistanian kesälukumaraton III, virallinen maratonpostaus

Blogistanian kesälukumaraton III starttaa aivan näillä näppylöillä blogissani! Tervetuloa seuraamaan!

Tämä on virallinen maratonpostaus, jota päivittelen silloin tällöin maratonin aikana. Useimmat kanssajuoksijani aloittanevat vasta huomenna 19.6, virallisena maratonpäivänä, joten oma suoritukseni on kaiketi eräänlainen varaslähtö.

Unettoman yön  ja stressaavaan aamupäivän jälkeen maratonkuntoni ei ole ehkä kovin hyvä. Aionkin ottaa maratonin rennosti ja huilta tai keskeyttää, jos siltä tuntuuu.En myöskään ehdi tekemään aivan täyttä 24 tunnin suoritusta huomisen työvuoroni vuoksi. Niinpä arivoin lopettavani maratonin viimeistään klo 13. huomenna 19.6. ja tähtään näin ollen 23 tunnin suoritukseen.

Jokainen kommentti ja tsemppaus on minulle ilo. Jos en ehdi niihin vastata maratonin aikana, teen sen sen jälkeen!

Klo 14.00 Aloitus

Lähden maratonille seuranani L. M. Montgomeryn herkullinen ja koukuttava Perinnönjakajat, jota olen ehtinyt ahmia jo sivulle 286 asti ja ensimmäisenä maratonin välitavoitteenani on saada se loppuun. Tämä on kirja, jota en ole ollut malttaa laskea käsistäni, joten ihanaa päästä jatkamaan sen parissa.

Klo 15.24, luettuna 70 sivua

Montgomeryn kirpeänsuloinen Perinnönjakajat on luettu loppuun haikean tunteen vallassa, sillä kirja oli niin mainio, että koen suurta eroamisen tuskaa. Mikä kirja – maltan tuskin odottaa, että joku päivä pääsen tekemään siitä kunnon bloggauksen! Tässä välissä olen ehtinyt myös vähän hoitamaan työnhakuasioitani ja saamaan näin myös suuren taakan pois harteiltani. Seuraavaksi on suunnitelmissa lukutauko kauppareissun ja maratonherkkujen metsästyksen muodossa. Pyöräreissun aikana ehdinkin varmaan miettiä, mihin kirjaan seuraavaksi tarttuisin. Olen heittänyt mieleni sisällä arpaa Enid Blytonin Seikkailujen linnan ja Montgomeryn Marigoldin lumotun maailman välillä.

Klo 16.50, luettuna (yhä) 70 sivua

Kauppareissulta palattu, kassi täynnä herkkuja ja lukupäätös tehtynä: seuraavaksi sukellan Marigoldin lumottuun maailmaan. Kaupasta tultuani siistin myös vähän perin sotukuista huonettani, jotta siellä olisi viihtyisämpää lukea. Herkkusaaliini (ja seuraava lukukohteeni) näyttää tältä:

Siinä on aika annos herkkuja, mutta koska minusta tuli juuri tänään virallisesti filosofian maisteri, niin kai sitä voi vähän herkutella? :)

Klo 22.20, luettuna 419 sivua

Sain juuri Marigoldin lumotun maailman päätökseen. Kirja oli ihana, parempi kuin odotin. Marigoldissa on ripaus Motgomeryn unohtumattomia tyttökirjasankareita Vihervaaran Annaa ja Uudenkuun Emiliaa, mutta myös jotakin aivan muuta ja uutta – Marigoldia. 

Koko päivä tähän asti on sujunut Montgomeryn lumoavan maailman suojissa. Seuraavaksi ajattelin siirtyä astetta rankemman kirjallisuuden kimppuun, nimittäin Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen -teoksen pariin. Ajattelin lähteä ulos tuulettumaan ja viettämään rauhallista iltahetkeä kirjani kanssa läheiselle laiturille.

Tässä todistusaineistoa siitä, että tämä maratoonari on tankannut itseensä muutakin kuin herkkuja tänään. Hernekeiton nauttiminen tuntui suorastaan tuskallisen proosalliselta Marigoldin lumotun maailman romanttista hohdetta vasten. Kaapista ei kuitenkaan valitettavasti löytynyt romanttisempaakaan ruokaa valmiina.

Klo 00.05. luettuna 515 sivua

Kotiuduin hetki sitten laiturireissultani ja olen lopettanut lukemiseni tältä päivältä. Pääsin hyvään alkuun Downhamin Ennen kuin kuolen -teoksen kanssa ja luin sitä miltei sata sivua. Kirja on hyvin erilaista kirjallisuutta mitä yleensä luen. Rankkaa ja tuskallista, mutta silti lukemisen arvoista. Kertomus syöpää sairastavasta tytöstä, jolla ei ole paljoa elinaikaa jäljellä ja joka haluaa kokea kymmenkohtaisen listansa kaikki asiat, ennen kuin kuolee. Laiturilla vietetty rauhallinen lukuhetki laineiden loiskeen äänessä oli itse asiassa mitä parhain hetki syventyä vähän vakavamman kirjallisuuden pariin ja pysähtyä miettimään elämää ja sen tarkoitusta.

Piakkoin suuntaan sänkyyn ja jatkan maratoniani huomenna. En laita herätyskelloa lainkaan soimaan ja nukun sen verran kuin kykenen.























Klo 10.30, luettuna (yhä 515 sivua)

Kömmin parikymmentä minuuttia sitten sängystäni virkistyneenä ja puhuin maratonpuhelun hammaslääkärin kanssa. Lukuaikaa jäljellä noin kaksi ja puoli tunia, sillä yhden maissa on lopetettava, jotta ehdin töihin. Loppukiri aamiaisen ohella siis alkakoon! :) Ennen kuin kuolen siis jatkuu.

Klo 13.10, luettuna 843 sivua

Päätän maratonini tähän, kun aloituksesta on kulunut 23 tuntia ja 10 minuuttia. Nyt on ryhdyttävä valmistautumaan töihin menoon.

Sain Ennen kuin kuolen -romaanin loppuun, jonka jälkeen aloitin vielä vähän Enid Blytonin Seikkailujen linnaa, josta luin 46 sivua. Ennen kuin kuolen oli varsinainen itkukirja, joka pisti ajattelemaan. Onneksi jatkoin vielä sen jälkeen nopeasti vähän seikkailukirjaa, jotta sain kyynelkanavani tukittua eikä tarvitse mennä punoittavin silmin myymään mansikoita.

Koko tämä päivä on kulunut sängyssä pyjama päällä kirjojen parissa. Myös aamupalan nautin sängyssä. Ihanaa!

Teen illalla vielä yhteenvedon, kun palaan töistä. Tsemppiä ja lukuiloa kaikille muille lukumaratonilaisille!

Kooste ja jälkitunnelmat

Elämäni toinen lukumaraton sujui mielestäni oikein mukavissa merkeissä ja fiilikset sen aikana ja jälkeen olivat oikein mainiot! Tästä jäi kova kutina ja hinku päästä ottamaan pian uusiksi. Ainakin kovasti suunnittelen ottavani osaa myös blogistanian lukumaraton IV:ään, joka on tulossa heinäkuussa. 

Vähän etukäteen häirtitsi se, etten ollut aloituspäivää edeltävänä yönä saanut nukutuksi, mutta silloin kun on uupunut, niin mitä oikeastaan parempaakaan tekemistä on kuin makoilla ja lukea kirjaa. Jos nyt jostain täytyy vielä valittaa, niin siitä, että tuossa herkkukuvassani näkyvät Fazerin mansikkapiiraat osoittautuivat sisältävänsä käyneen makuista mansikkahilloa, enkä siksi pystynyt syömään niitä. Pettymykselläni ei ollut rajoja, mutta onneksi oli muitakin herkkuja!

Loppusaldokeni kertyi 843 sivua, mikä on kyllä huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisen lukumaratonini,  viimekesäisen Blogistanian kesälukumaraton II:n lopputulos, joka oli 1178 sivua. Toisaalta tällä kertaa en lukenut ihan täyttä 24 tuntia, tein maratonin aikana enemmän "turhia asioita" ja luin myös niin, että tajusin paremmin, mitä luin. Viime kesänä muistan varsinkin maratonin loppua kohden alkavani lukea niin, etten oikeastaan enää tajunnut melkein mitään, mitä luin. Vaikka viime kesän maratoni oli kiva kokemus, tämä sujui loppujen lopuksi rennommissa ja mukavemmissa merkeissä lukemisen kannalta – nautin lukemisesta enemmän. Kaikki maratonkirjani olivat todella hienoja ja upeita lukuelämyksiä.

Tässä koottuna maratonin aikana luetut kirjat sivuineen:

1. L. M. Montgomery: Perinnönjakajat (osittain; luettu sivulta 286 asti loppuun eli luettu 70 sivua)

2. L. M. Montgomery: Marigoldin lumottu maailma (kokonaan, 349 sivua)

3. Jenny Downham: Ennen kuin kuolen (kokonaan, 379 sivua)

4. Enid Blyton: Seikkailujen linna (osittain; luettu alusta 46 sivua)

Kohti lukumaratonia!

Blogistanian kesälukumaraton III! 24 tuntia aikaa omistautua kirjoille!

Viime kesän Blogistanian kesälukumaraton II oli ensimmäinen lukumaratonini ja sen verran rohkaiseva ja mukava kokemus, että olen odottanut innolla toista tilaisuutta!

Virallinen maratonpäivä on 19.6. Sääntöjen mukaan maratonin on ainakin osittain osuttava juuri tälle päivälle. Muista tekemisistäni johtuen olen päättänyt aloittaa maratonin jo huomenna (tai kellon mukaan tänään)18.6. noin kello kahden maissa.

Maratoniin olen valmistautunut kirjastoreissulla, josta lopputuloksena on melkoinen kirjapino. Tältä näyttää inpiraatiopinoni maratonille:

Tarkoituksena ei ole toki koko pinoa kahmaista, mutta on hyvä, että on sopivasti valinnanvaraa ja voi edetä fiiliksen mukaan. En usko ottavani tätä maratonia niin "vakavasti" kuin viime vuotista, sillä luulen, etten pysty koko maratonia omistautumaan aivan täysillä kirjoille. 

Tervetuloa seuraamaan blogiini huomenna maratonin etenemistä! Päivittelen blogiin kuulumisia ja luettuja kirjoja maratonin edetessä.

Ina Lange: Kertomuksia Suomesta

Pitkäjärvi ei mitenkään ilmaissut, että päivä oli ollut tuulinen. Nyt iltapuolella järvi oli täysin tyyni. Puiden keskeltä säteili aurinko keltaisena ja raukeana. Se ei jaksanut enää paistaa kovin kuumana vaan hehkui kaukana lännessä. Ilma oli hieman viilentynyt, ja laaksoon alkoi hiljalleen nousta hienoa läpinäkyvää usvaa... Elokuu oli jo pitkällä.

Pienen talon pihalla, siinä missä joki laskee järveen, seisoi Lotta kaivon luona. Hän oli huuhtonut kaikki astiat, pannut ne kumolleen riviin ja seisoi katsellen järvelle. Siellä oli pieni saarten keskellä ja hän mietti, oliko Ossi ehkä menossa kalastamaan vai iltaryypylle vastarannan Agreenille.

Ina Langen Kertomuksia suomesta -kokoelma on täynnä toinen toistaan upeampia realistisia novelleja, jotka pitivät minut hyvin vahvasti ja intensiivisesti otteessaan alusta loppuun asti. Kokoelmaa lukiessani hämmästelin sitä, miksi tästä kirjailijasta ei ole kuultu enempää. Novellit nimittäin ovat erinomaisia. Vahvaa realismia parhaimmillaan. En tiedä, onko vika siinä, että vain minulla sattui olemaan yleissivistyksessäni Ina Langen kokoinen aukko vai siitä, että Lange on oikeasti hyvin huonosti tunnettu kirjailija. Itse en nimittäin ollut Langesta aiemmin kuullut, ennen kuin sain Farokselta arvostelukappaleen tästä teoksesta.  Teos on tosin alun perin aikoinaan julkaistu Langen kirjailijanimellä Daniel Sten, ja kun oikein kaivelen muistini perukoita, kalskahtaa tämä nimi ehkä aivan aavistuksen verran tutulta.

Kokoelmasta löytyy seitsemän novellia: "Kukka joka viideskymmenes vuosi", "Illan tullen", "Yö", "Raialan kankaalla", "Hopeasydän", "Isä ja poika" sekä "Kun lehmukset kukkivat". Tässä vaiheessa minua harmittaa se, että kokoelman lukemisesta on ehtinyt vierähtää jo muutama kuukausi, enkä pysty ylistämään novelleja sen tuoreen ihastuksen vallassa, joka minulla oli novelleja lukiessani ja lukemisen jälkeen.

Kokoelman novellit kertovat hyvin erilaisista ihmiskohtaloista, mutta niissä on myös jotakin, joka yhdistää: Langen sydän on heikkojen ja köyhien puolella, porvarillisuus näyttäytyy itsekkyytenä. Langen kerronta on mielestäni psykologisesti hyvin tarkkanäköistä, ja hän osoittaa erityisiä taitoja varsinkin lapsen maailman kuvaajana novelleissa "Raialan kankaalla" ja "Hopeasydän". Useimmat novellit ovat hyvin koskettavia, suorastaan riipaisevia. Niissä on "sitä jotakin", jota on hyvin vaikea vangita sanoihin ja kuvailla tarkemmin. Jotakin, joka tempaa mukaansa ja lumoaa tunnelmallaan.

Pidin suunnattomasti ja suosittelen kokoelmaa ehdottomasti kaikille 1800-luvun realismin ystäville!

Ina Lange

Kertomuksia Suomesta

(Berättelser från Finland, 1890)

Suom. Ulla Hänninen, 2013

Faros

165 s.

Kuulumisia ja kootut kirjalliset kesäsuunnitelmat

Aurinko paistaa, linnut visertävät, ruoho vihertää ja kukat ojentelevat auki suloisia terälehtiään. Kesäkuu on vihdoinkin täällä – onko mitään sen ihanampaa?

Nyt on aikaa hengähtää hieman, katsahtaa taaksensa ja huudahtaa riemusta: I did it! Selvisin hurjasta keväästäni: on ilmeisesti ihan mahdollista suorittaa 75 opintopistettä kevätlukukaudessa, kirjoittaa gradunsa alle kolmessa kuukaudessa ja opettaa kahta lukiokurssia. Jos on tuntunut siltä, että olen aivan loppu, niin voi kai todeta, ettei ole ihmekään.

Gradun palautin viime keskiviikkona ja opetustyölle jätin kesähyvästit lauantaina suvivirren saattelemana. Uskomatonta ajatella, että se kaikki on nyt ohi! Uskomatonta myös ajatella, että minusta tulee maisteri!

Valmistuminen kuitenkin herättää hyvin monenlaisia tunteita. Suurten helpotusten tunteiden lisäksi valmistuminen aiheuttaa myös suunnatonta haikeutta ja surua – jättää nyt taaksensa opinahjo, joka on ollut toinen kotini jo kuuden vuoden ajan, jossa olen oppinut ja oivaltanut niin paljon, jossa olen tavannut niin monta tärkeää ihmistä ja joka on oikeastaan ollut koko elämäni keskipiste ja päämäärä.  Onneksi en jätä vielä lopullisia hyvästejä yliopistolle, vaan tarkoituksenani on tehdä vielä lähemmäs 40 pistettä täydennysopintoja, sillä en saa kaikkia äidinkielenopettajan (lukio)pätevyyteen vaadittavia opintoja tutkintooni.  Lisäksi vaikka opettajan ammatti onkin unelma-ammattini, tuntuu työelämään hyppääminen kuitenkin ennen kaikkea hyvin pelottavalta.

Nyt edessä aukeaa kuitenkin (melkein) loputtoman pitkä kesäloma – kesäloma, joka on mielikuvituksissani saanut aivan romanttiset mittasuhteet. En ole ikinä aiemmin odottanut näin suurella innolla kesälomaa, ja odotuksen vallassa on romanttinen mielikuvitukseni lähtenyt liitoon. Romantisoituun kuvaani tästä ihanasta kesälomasta kuuluu ennen kaikkea kirjat, sillä ne ovat sitä, mitä olen kiireisen kevääni keskellä eniten kaivannut. Myös bloggaus saakoon puhjeta uuteen kukoistukseensa tämän kesän aikana. Lisättäköön tässä yhteydessä, ettei minulla ehkä ole kesälomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan aion ensi viikolla palata tavanomaisen kesätyöni pariin mansikanmyyjänä.

Koska kevääni on ollut niin hetkinen ja stressaava, olen haaveillut lukevani lomalla ennen kaikkea kaikkea ihanaa. Sellaista, jota lukiessa sielu lepää ja suu leviää onnelliseen hymyyn. Tarkemmin sanottuna, olen haaveillut erityisesti Montgomeryn Anna-kirjojen ja Runotyttöjen lukemisesta. Varsinkin Anna-kirjojen ajaton kauneuden ja ihanuuden maailma tuntuu olevan juuri sitä, mitä nyt tarvitsen. Olen päässyt jo hyvään vauhtiin Anna opettajana -teoksen kanssa, joka onkin täydellisen ajankohtaista luettavaa nyt valmistumisen kynnyksellä, kun Annan unelmavuodet ovat elämässäni ohitse ja elämäni kirja vaihtuu Anna opettajana -kirjaksi.

Myös Jane Austen tuntuu erittäin houkuttelevalta ja toivoisin kovasti saavani synttärilahjaksi Ylpeyden ja ennakkoluulon uuden ihanakantisen suomennoksen. Toivon kesälomaani kuuluvan myös muita ihania klassikkoja. Dickensin Oliver Twist tai David Copperfield olisi mahtavaa saada käsiini. Ne eivät vain ikinä satu olemaan kirjaston hyllyssä (vaikka olen iät ajat käynyt niitä sieltä kukuilemassa), joten pitäisi kai vihdoin tehdä varaus. Toivoisin tänä kesänä lukevani myös vihdoin ja viimein L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat, jonka lukemisesta olen haaveillut jo ikuisuuden. Eilisellä kirjastoreissulla tarttui matkaani John Irvingin Garpin maailma, jota eilen ennen nukkumaanmenoa jo hieman aloittelin. En tahdo kuitenkaan tehdä liian tarkkaa listaa lomalukemisistani, sillä en tahdo ottaa mitään paineita lukuhaaveideni täyttämisestä.

Lomahaaveissani ei ole tärkeää pelkästään, mitä kirjoja luen, vaan myös missä niitä luen. Kesällä on ihanaa lukea ulkona kauniin maiseman keskellä, pienen tuulenhengen hyväilemänä ja lintujen laulun ympäröimänä. 

Tämän kesän suosikkipaikkani tulee kaiketi olemaan noin 400 metrin päässä kotioveltamme sijaitseva hiljainen ja syrjäinen laituri, josta voi tujottaa merta, kuunnella aaltojen loisketta ja kuulla iltaisin satakielen lumoavan laulun. Olen muutaman viikon elätellyt mielessäni sinnikästä haavetta päästä lukemaan tälle laiturille Anna-kirjaa. Vihdoinkin eilen illalla, ensimmäisenä kotona vietettynä lomailtana pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan haaveeni ja voin kertoa, että onneni oli täydellinen.

Toivotan kaikille kaunista kesää ja leppoisia lukuhetkiä luonnon keskellä! 

Muista Emersonin sanat: Ma miks ajasta piittaisin? Olkoon se tunnuslauseemme tänään. Maailmankaikkeus tarpoo varmasti eteenpäin, vaikka unohdamme sen hetkeksi. Katsokaamme pilvien varjoja... vehereiden laaksojen rauhaa... tuota taloa, jonka jokaisella kulmalla kasvaa omenapuu. Kuvitelkaamme, miltä se näyttää keväällä. Tämä on niitä päiviä, joina ihmiset tuntevat elävänsä ja kaikki maailman tuulet ovat sisaria. Ihanaa, että tämän tien varrella on niin paljon sananjalkamättäitä... mättäitä, joissa on hämähäkinseittejä. Se tuo mieleen ajan, jolloin leikin... tai uskoin... taisin todella uskoa... että hämähäkinseitit ovat keijukaisten pöytäliinoja

11 kysymyksen haaste

Sain essielinalta haasteen jo ikuisuus sitten – kiitokset haasteesta, vasta nyt vihdoin ja viimein ehdin vastaamaan! Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin siis yksitoista satunnaista asiaa itsestäni:

1. Sekä hiukseni että silmäni ovat ruskeat. Nämä ovat ulkonäössäni niitä muutamia harvoja asioita, joista en ole koskaan keksinyt mitään valittamista.

2. En ole koskaan värjännyt hiuksiani sekä yllämainitusta syystä että periaatesyistä.

3.  Olen ollut ns. välkky koulussa ja valmistunut lukiosta 9.7 keskiarvolla, mutta siitä huolimatta olen joissakin asioissa aivan uskomattoman tyhmä. Esimerkiksi viisarikelloa opin oikeastaan lukemaan vasta muistaakseni lukiossa ja oikean ja vasemman eron olen oppinut vasta joskus yläasteella. Edelleen minun täytyy yleensä tuijottaa tovi kelloa, ennen kuin tajuan, mitä se on. Ennen kuin tiedän, kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea, minun on edelleen joskus käytettävä samaa konstia, jolla aikoinaan asian opettelin: Kuvittelen, että ryhdyn piirtämään ja mietin, kumpaan käteen otan kynän. Se käsi, johon otan kynän, on oikea ja se toinen on tietysti vasen.

4. Inhoan ruuanlaittoa, mutta rakastan leipomista. Varsinkin kakkujen leipomista!

5. Olen 5-lapsisen perheemme kuopus ja tunnen itseni aika usein aika vauvaksi.

6. Pikkutyttönä inhosin vaaleanpunaista, koska ne oli mielestäni niin ällöttävän tyttömäinen väri.

7. Nykyään lempivärini on jo useita vuosia ollut vaaleanpunainen, ja tein tässä muutama päivä sitten ihan huvin vuoksi ja aikani kuluksi seuraavanlaisia laskelmia: omistan 6 vaaleanpunaista mekkoa, 5 vaaleanpunaista hametta, 4 vaaleanpunaiset kengät, 8 vaaleanpunaista neuletta sekä 1 vaaleanpunaisen hupparin. Muita paitoja en edes jaksanut lähteä laskemaan.

8. Olen muutenkin heikkona kauniisiin vaatteisiin, ja vaatekaappini sisältö on lievästi sanottuna aika laaja, suoraan sanottuna ylipursuava, vaikka tyhjennän sieltä yleensä useita kertoja vuodessa pois vaatteita, joita en enää käytä.

9. Olen entinen heppahullu ja ratsastuksen harrastaja. Vieläkin sydämeni alkaa läpättämään haikeudesta, kun kohtaan lenkillä ollessani ratsukon ja varsinkin, jos näen ratsun laukkaavan <3

10. Uusin ja suurin ruokarakkauteni on Citymarketin tiskiltä ostettu annossalaatti, jossa on täytteenä ravunpyrstöjä ja parmesaania. 

11. Yleensä en tykkää erityisemmin "oikean ruuan" syömisestä, vaan suoritan mokomankin toimenpiteen pelkästä pakosta henkeni pitimiksi ja nälän tuskasta. Makeiden herkkujen syömisestä yleensä nautin ja olenkin varsin ahkera sillä saralla.

Esselinan 11 kysymystä:

1. Mikä biisi pelastaa aina takuuvarmasti päiväsi?

Hmm... Ainakin Pekka Simojoen Yksi nimi ylitse muiden kuuluu päivänpelastajabiisikategoriaani!

2. Mikä oli haaveammattisi lapsena?

Ainakin jossakin vaiheessa se oli missi, mutta suurimmaksi osaksi kuvataitelija. 

3. Jos saisit valita itse, mille historialliselle aikakaudelle syntyisit mieluiten?

1800-luvulle, ehdottomasti! Minusta usein tuntuu, että olen sattunut syntymään täysin väärälle vuosisadalle. No, onneksi on kirjallisuutta, joka mahdollistaa aikamatkailun tuonne sydämeni vuosisadalle!

4. Mikä on omituisin tai hämmentävin paikka, jossa olet ikinä käynyt?

Jostain syystä nyt ei tule mitään erikoista mieleeni.

5. Mistä kirjasta olet viimeksi keskustellut jonkun kanssa?

Anni Blomqvistin Myrskyluoto-kirjoista isäni kanssa joitakin päiviä sitten.

6. Asia, jonka tekisit heti, jos vain uskaltaisit?

Lähtisin ypöyksin jonnekin mielenkiintoiseen ja viehättävään paikaan ulkomaille ja ottaisin mukaan kasan ihania kirjoja ja rentoutuisin ylhäisessä yksinäisyydessäni.

7. Milloin viimeksi sinulle on sattunut jokin hauska kohtaaminen täysin tuntemattoman ihmisen kanssa? Millainen tilanne oli kyseessä?

No, viime perjantaina eräs tuntematon mies bussipysäkillä kosi minua. Oli kuulemma niin rakastunut minuun.

8. Minkä taidon haluaisit omata/opetella vielä joku päivä?

Haluaisin oppia ompelemaan. Siis sillä tavoin, että voisin ommella itselleni haluamanilaisia vaatteita tai muuta kivaa.

9. Mitä odotat eniten kesässä?

Sitä, että jos ja kun saan maisterinpaperit käteeni ja voin huoahtaa helpotuksesta stressaavasta keväästä. Myös sitä, että pääsen jälleen 5. kesää myymään mansikoita ja syömään niitä.  Se hetki, kun tunnen hampaideni lävistävän jonkin oikein herkullisen näköisen mansikan – sitä hetkeä tulee aina ikävä talven  loputtomina mansikattomina kuukausina! 

10. Elokuva, jonka kaikkien tulisi mielestäsi nähdä?

Roberto Benginin ohjaama ja tähdittämä Kaunis elämä. Koska se on niin kaunis ja ihana ja koskettava.

11. Minkälainen olisi unelmiesi lomamatka?

Muutaman ihana tytön kanssa jonnekin mukavaan, lämpimään ja kauniiseen paikkaan, kenties Välimeren rannalle (jossa en ole ikinä käynyt!) ja paljon hauskanpitoa ja naurua!

Omat kysymykseni haastetuille:

1. Mikä/Mitkä oli(vat) lempiaineesi koulussa?

2. Oletko aina ollut kova lukemaan vai missä vaiheessa elämää lukuharrastuksesi on syttynyt?

3.Mitä luulet kirjahyllysi sisällön kertovan sinusta?

4. Oletko sosiaalisesti enemmän ujo vai rohkea?

5. Lempivaatteesi?

6. Millainen on kaunein maisema mitä voit kuvitella?

7. Jos saisit käteesi taikasauvan ja tehtäväksesi heilauttaa sitä kerran paremman maailman puolesta, minkä muutoksen tekisit maailmaan?

8. Suurin ruokapaheesi?

9. Mitä maata äänestit/olisit äänestänyt tämän vuoden Euroviisuissa ja miksi?

10. Mihin muumien hahmoon samaistut eniten?

11. Mitä kivaa aiot tehdä tänä kesänä?

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit ja huomautan, ettei haastetta missään nimessä ole pakko ottaa vastaan. En jaksa ihan yhtätoista valita, etenkin kun tämä on kiertänyt jo aika monessa blogissa:

Anna minun lukea enemmän, Kirjakaapin avain, Ajatuksia kirjamaasta, Kulttuurielämää Helsingissä ja 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä.

Bloggarin huhtikuu

Terveisiä kiireisen opiskelijan ja opettajan kammiosta! Ajattelin muutamat kuulumisterveiset huikata täältä blogihiljaisuuden täyttämän kammioni perukoilta ja listata huhtikuun luetut (no, niiden listaamisessa ei olekaan kovin suuri työ! :P). Toukokuuta on elelty jo hyvän aikaa, mutta aikaa ja intoa ei ole ollut vielä tiivistää huhtikuutani blogiin.

Kuten maaliskuun kuulumisbloggauksessa ennustin, on lukemiseni ja bloggaukseni ollut aika heikonlaista tänä keväänä, sillä kiirettä on pitänyt paitsi osa-aikaisen opettajantyöni kanssa että opintojeni loppukirin kanssa. Loppu alkaa jo pikku hiljaa häämöttää gradulleni, jonka kirjoittamisen aloitin vasta noin puolitoistakuukautta sitten (!). Ensi viikon loppupuolella olisi tarkoitus palauttaa ruotsinkielinen osio (eli se varsinainen gradu) esitarkastukseen (hui!), ja tämän jälkeen on vielä kirjoitettava 5–6-sivuinen tiivistelmä suomeksi. Ensi viikolla myös olisi edessä kevään vika tentti, jonka luulen tosin melko varmasti repuuttavani, mutta onneksi maisterinpaperit eivät ole siitä tentistä kiinni (mutta äidinkielenopettajanpätevyys kyllä!). Loppu siis häämöttää jo monessa mielessä.  Vaikka nyt pitäisi olla stressi korkeimmillaan, olen oikeastaan ihan huippufiiliksissä, sillä mieleni valtaa jo suunnaton voitonriemu gradua kirjoittaessani, kun elän jo ennakkoon sen tunteen, miltä tuntuu saada piakkoin palauttaa se. Kesälomaa en olekaan tainnut koskaan odottaa näin suurella innolla!

Näistä ylläselitetyistä kuulumisistani johtuen huhtikuun blogattujen lista on säälittävä. Huhtikuussa bloggasin:

1. Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala -teoksesta, joka ihastutti, vaikkei maailmaani mullistanutkaan.

2. Päivi Alasalmen Turhamainen aasi -satukokoelmasta, joka riemastutti suuresti.

Näistä itse asiassa ensimmäisen luin jo edelliskuun puolella. Näiden lisäksi olen huhtikuussa blogannut muutamista kirjallisista elokuvista sekä hullujenpäivähankinnoistani. Hulluilta päiviltä hankittu Anni Blomqvistin kaikki Myrskyluoto-kirjat sisältävä pokkari on päässyt jo hyvään vauhtiin, vaikkei läheskään loppuun. Nyt en ole pitkään aikaan kirjaan ehtinyt tarttua, mutta ainakin pääsiäinen sujui hyvin herkullisissa tunnelmissa:

Vaikka lukeminen onkin jäänyt vähälle, olen toki kaikkien kiireidenkin keskellä muistanut vähän välillä juhliakin ja ottaa rennosti! 

Aurinkoista toukokuun jatkoa ja tsempitykset muidenkin kevätkiireisiin! 

Kirjahulluutta Hulluilla päivillä

Terveisä keltaisten kassien valtakunnasta, Hulluilta päiviltä!

Minun ei pitänyt ostaa sieltä muuta kuin karkkia (joka hullujenpäiväinen traditioni), mutta eksyin ihan vahingossa myös Akateemisen puolelle ja sitten houkutukset iskivät.

Anni Blomqvistin Myrskyluoto -kirja, jossa on yksissä pokkarikansissa kaikki Myrskyluodon Maijasta kertovat kirjat, suorastaan huusi minulle "osta minut". No, ainahan sitä voi yhden 3,90 euron hintaisen pokkarin ostaa, vaikka rahat olisivat kuinka tiukalla, jos kyseessä on kirja, jonka lukemisesta on pitkään haaveillut. Vai mitä?

Pokkarihyllyltä muutaman mutkan kautta matkani jatkui englanninkielisten kirjojen hyllyille ja silloin olin seota. Siellä nimittäin oli monia ihania vanhoja klassikoita sellaisissa hurmaavissa, viehättävissä kangaskansissa, jotka kaikki maksoivat kaikki 9,90 euroa. (Tunnette kai suuren heikkouteni vanhoihin klassikoihin?) Olisin voinut mieluusti ostaa vaikka ne kaikki, mutta lopulta riitelin mieleni sisällä Alcottin Little Womenin ja Bronten Jane Eyren välillä.

Mietin ja harkitsin, harkitsin ja mietin. En osannut päättää, joten lähdin kotiin pelkän Myrskyluodon kanssa. 

Mietin ja harkistin vielä kotonakin samana iltana. Myös seuraavana päivänä. Töiden jälkeen suuntasin uudestaan Akateemiseen noiden hurmaavien kangaskantisten ääreen. Ja taas mietin ja harkitsin ja pohdin. Valinta oli niin kinkkinen, että huolimatta kaikista päätökistäni olla ostamatta molempia, tein lopulta niin. 

Kuka nyt osaisi hei päättää, haluaako mielummin omaan hyllyynsä Pikku naisia vai Kotiopettajattaren romaanin englanniksi? En ainakaan minä!

Little Women sisältää sekä Pikku naisia I:n että Pikku naisia II:n, jotka molemmat löytyvät ennestään hyllystäni suomen kielellä. Kotiopettajattaren romaania minulta ei lödy kuitenkaan ennestään millään kielellä, joten ihan huippua, että sain sen nyt alkukielellä ja vieläpä mitä ihanimmissa kansissa!

Tässä vielä kuvallisessa muodossa hullu saaliini: 

Lähikuvaa niistä ihanista kangaskansista!