Kohti lukumaratonia!

Blogistanian kesälukumaraton III! 24 tuntia aikaa omistautua kirjoille!

Viime kesän Blogistanian kesälukumaraton II oli ensimmäinen lukumaratonini ja sen verran rohkaiseva ja mukava kokemus, että olen odottanut innolla toista tilaisuutta!

Virallinen maratonpäivä on 19.6. Sääntöjen mukaan maratonin on ainakin osittain osuttava juuri tälle päivälle. Muista tekemisistäni johtuen olen päättänyt aloittaa maratonin jo huomenna (tai kellon mukaan tänään)18.6. noin kello kahden maissa.

Maratoniin olen valmistautunut kirjastoreissulla, josta lopputuloksena on melkoinen kirjapino. Tältä näyttää inpiraatiopinoni maratonille:

Tarkoituksena ei ole toki koko pinoa kahmaista, mutta on hyvä, että on sopivasti valinnanvaraa ja voi edetä fiiliksen mukaan. En usko ottavani tätä maratonia niin "vakavasti" kuin viime vuotista, sillä luulen, etten pysty koko maratonia omistautumaan aivan täysillä kirjoille. 

Tervetuloa seuraamaan blogiini huomenna maratonin etenemistä! Päivittelen blogiin kuulumisia ja luettuja kirjoja maratonin edetessä.

Ina Lange: Kertomuksia Suomesta

Pitkäjärvi ei mitenkään ilmaissut, että päivä oli ollut tuulinen. Nyt iltapuolella järvi oli täysin tyyni. Puiden keskeltä säteili aurinko keltaisena ja raukeana. Se ei jaksanut enää paistaa kovin kuumana vaan hehkui kaukana lännessä. Ilma oli hieman viilentynyt, ja laaksoon alkoi hiljalleen nousta hienoa läpinäkyvää usvaa... Elokuu oli jo pitkällä.

Pienen talon pihalla, siinä missä joki laskee järveen, seisoi Lotta kaivon luona. Hän oli huuhtonut kaikki astiat, pannut ne kumolleen riviin ja seisoi katsellen järvelle. Siellä oli pieni saarten keskellä ja hän mietti, oliko Ossi ehkä menossa kalastamaan vai iltaryypylle vastarannan Agreenille.

Ina Langen Kertomuksia suomesta -kokoelma on täynnä toinen toistaan upeampia realistisia novelleja, jotka pitivät minut hyvin vahvasti ja intensiivisesti otteessaan alusta loppuun asti. Kokoelmaa lukiessani hämmästelin sitä, miksi tästä kirjailijasta ei ole kuultu enempää. Novellit nimittäin ovat erinomaisia. Vahvaa realismia parhaimmillaan. En tiedä, onko vika siinä, että vain minulla sattui olemaan yleissivistyksessäni Ina Langen kokoinen aukko vai siitä, että Lange on oikeasti hyvin huonosti tunnettu kirjailija. Itse en nimittäin ollut Langesta aiemmin kuullut, ennen kuin sain Farokselta arvostelukappaleen tästä teoksesta.  Teos on tosin alun perin aikoinaan julkaistu Langen kirjailijanimellä Daniel Sten, ja kun oikein kaivelen muistini perukoita, kalskahtaa tämä nimi ehkä aivan aavistuksen verran tutulta.

Kokoelmasta löytyy seitsemän novellia: "Kukka joka viideskymmenes vuosi", "Illan tullen", "Yö", "Raialan kankaalla", "Hopeasydän", "Isä ja poika" sekä "Kun lehmukset kukkivat". Tässä vaiheessa minua harmittaa se, että kokoelman lukemisesta on ehtinyt vierähtää jo muutama kuukausi, enkä pysty ylistämään novelleja sen tuoreen ihastuksen vallassa, joka minulla oli novelleja lukiessani ja lukemisen jälkeen.

Kokoelman novellit kertovat hyvin erilaisista ihmiskohtaloista, mutta niissä on myös jotakin, joka yhdistää: Langen sydän on heikkojen ja köyhien puolella, porvarillisuus näyttäytyy itsekkyytenä. Langen kerronta on mielestäni psykologisesti hyvin tarkkanäköistä, ja hän osoittaa erityisiä taitoja varsinkin lapsen maailman kuvaajana novelleissa "Raialan kankaalla" ja "Hopeasydän". Useimmat novellit ovat hyvin koskettavia, suorastaan riipaisevia. Niissä on "sitä jotakin", jota on hyvin vaikea vangita sanoihin ja kuvailla tarkemmin. Jotakin, joka tempaa mukaansa ja lumoaa tunnelmallaan.

Pidin suunnattomasti ja suosittelen kokoelmaa ehdottomasti kaikille 1800-luvun realismin ystäville!

Ina Lange

Kertomuksia Suomesta

(Berättelser från Finland, 1890)

Suom. Ulla Hänninen, 2013

Faros

165 s.

Kuulumisia ja kootut kirjalliset kesäsuunnitelmat

Aurinko paistaa, linnut visertävät, ruoho vihertää ja kukat ojentelevat auki suloisia terälehtiään. Kesäkuu on vihdoinkin täällä – onko mitään sen ihanampaa?

Nyt on aikaa hengähtää hieman, katsahtaa taaksensa ja huudahtaa riemusta: I did it! Selvisin hurjasta keväästäni: on ilmeisesti ihan mahdollista suorittaa 75 opintopistettä kevätlukukaudessa, kirjoittaa gradunsa alle kolmessa kuukaudessa ja opettaa kahta lukiokurssia. Jos on tuntunut siltä, että olen aivan loppu, niin voi kai todeta, ettei ole ihmekään.

Gradun palautin viime keskiviikkona ja opetustyölle jätin kesähyvästit lauantaina suvivirren saattelemana. Uskomatonta ajatella, että se kaikki on nyt ohi! Uskomatonta myös ajatella, että minusta tulee maisteri!

Valmistuminen kuitenkin herättää hyvin monenlaisia tunteita. Suurten helpotusten tunteiden lisäksi valmistuminen aiheuttaa myös suunnatonta haikeutta ja surua – jättää nyt taaksensa opinahjo, joka on ollut toinen kotini jo kuuden vuoden ajan, jossa olen oppinut ja oivaltanut niin paljon, jossa olen tavannut niin monta tärkeää ihmistä ja joka on oikeastaan ollut koko elämäni keskipiste ja päämäärä.  Onneksi en jätä vielä lopullisia hyvästejä yliopistolle, vaan tarkoituksenani on tehdä vielä lähemmäs 40 pistettä täydennysopintoja, sillä en saa kaikkia äidinkielenopettajan (lukio)pätevyyteen vaadittavia opintoja tutkintooni.  Lisäksi vaikka opettajan ammatti onkin unelma-ammattini, tuntuu työelämään hyppääminen kuitenkin ennen kaikkea hyvin pelottavalta.

Nyt edessä aukeaa kuitenkin (melkein) loputtoman pitkä kesäloma – kesäloma, joka on mielikuvituksissani saanut aivan romanttiset mittasuhteet. En ole ikinä aiemmin odottanut näin suurella innolla kesälomaa, ja odotuksen vallassa on romanttinen mielikuvitukseni lähtenyt liitoon. Romantisoituun kuvaani tästä ihanasta kesälomasta kuuluu ennen kaikkea kirjat, sillä ne ovat sitä, mitä olen kiireisen kevääni keskellä eniten kaivannut. Myös bloggaus saakoon puhjeta uuteen kukoistukseensa tämän kesän aikana. Lisättäköön tässä yhteydessä, ettei minulla ehkä ole kesälomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan aion ensi viikolla palata tavanomaisen kesätyöni pariin mansikanmyyjänä.

Koska kevääni on ollut niin hetkinen ja stressaava, olen haaveillut lukevani lomalla ennen kaikkea kaikkea ihanaa. Sellaista, jota lukiessa sielu lepää ja suu leviää onnelliseen hymyyn. Tarkemmin sanottuna, olen haaveillut erityisesti Montgomeryn Anna-kirjojen ja Runotyttöjen lukemisesta. Varsinkin Anna-kirjojen ajaton kauneuden ja ihanuuden maailma tuntuu olevan juuri sitä, mitä nyt tarvitsen. Olen päässyt jo hyvään vauhtiin Anna opettajana -teoksen kanssa, joka onkin täydellisen ajankohtaista luettavaa nyt valmistumisen kynnyksellä, kun Annan unelmavuodet ovat elämässäni ohitse ja elämäni kirja vaihtuu Anna opettajana -kirjaksi.

Myös Jane Austen tuntuu erittäin houkuttelevalta ja toivoisin kovasti saavani synttärilahjaksi Ylpeyden ja ennakkoluulon uuden ihanakantisen suomennoksen. Toivon kesälomaani kuuluvan myös muita ihania klassikkoja. Dickensin Oliver Twist tai David Copperfield olisi mahtavaa saada käsiini. Ne eivät vain ikinä satu olemaan kirjaston hyllyssä (vaikka olen iät ajat käynyt niitä sieltä kukuilemassa), joten pitäisi kai vihdoin tehdä varaus. Toivoisin tänä kesänä lukevani myös vihdoin ja viimein L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat, jonka lukemisesta olen haaveillut jo ikuisuuden. Eilisellä kirjastoreissulla tarttui matkaani John Irvingin Garpin maailma, jota eilen ennen nukkumaanmenoa jo hieman aloittelin. En tahdo kuitenkaan tehdä liian tarkkaa listaa lomalukemisistani, sillä en tahdo ottaa mitään paineita lukuhaaveideni täyttämisestä.

Lomahaaveissani ei ole tärkeää pelkästään, mitä kirjoja luen, vaan myös missä niitä luen. Kesällä on ihanaa lukea ulkona kauniin maiseman keskellä, pienen tuulenhengen hyväilemänä ja lintujen laulun ympäröimänä. 

Tämän kesän suosikkipaikkani tulee kaiketi olemaan noin 400 metrin päässä kotioveltamme sijaitseva hiljainen ja syrjäinen laituri, josta voi tujottaa merta, kuunnella aaltojen loisketta ja kuulla iltaisin satakielen lumoavan laulun. Olen muutaman viikon elätellyt mielessäni sinnikästä haavetta päästä lukemaan tälle laiturille Anna-kirjaa. Vihdoinkin eilen illalla, ensimmäisenä kotona vietettynä lomailtana pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan haaveeni ja voin kertoa, että onneni oli täydellinen.

Toivotan kaikille kaunista kesää ja leppoisia lukuhetkiä luonnon keskellä! 

Muista Emersonin sanat: Ma miks ajasta piittaisin? Olkoon se tunnuslauseemme tänään. Maailmankaikkeus tarpoo varmasti eteenpäin, vaikka unohdamme sen hetkeksi. Katsokaamme pilvien varjoja... vehereiden laaksojen rauhaa... tuota taloa, jonka jokaisella kulmalla kasvaa omenapuu. Kuvitelkaamme, miltä se näyttää keväällä. Tämä on niitä päiviä, joina ihmiset tuntevat elävänsä ja kaikki maailman tuulet ovat sisaria. Ihanaa, että tämän tien varrella on niin paljon sananjalkamättäitä... mättäitä, joissa on hämähäkinseittejä. Se tuo mieleen ajan, jolloin leikin... tai uskoin... taisin todella uskoa... että hämähäkinseitit ovat keijukaisten pöytäliinoja

11 kysymyksen haaste

Sain essielinalta haasteen jo ikuisuus sitten – kiitokset haasteesta, vasta nyt vihdoin ja viimein ehdin vastaamaan! Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin siis yksitoista satunnaista asiaa itsestäni:

1. Sekä hiukseni että silmäni ovat ruskeat. Nämä ovat ulkonäössäni niitä muutamia harvoja asioita, joista en ole koskaan keksinyt mitään valittamista.

2. En ole koskaan värjännyt hiuksiani sekä yllämainitusta syystä että periaatesyistä.

3.  Olen ollut ns. välkky koulussa ja valmistunut lukiosta 9.7 keskiarvolla, mutta siitä huolimatta olen joissakin asioissa aivan uskomattoman tyhmä. Esimerkiksi viisarikelloa opin oikeastaan lukemaan vasta muistaakseni lukiossa ja oikean ja vasemman eron olen oppinut vasta joskus yläasteella. Edelleen minun täytyy yleensä tuijottaa tovi kelloa, ennen kuin tajuan, mitä se on. Ennen kuin tiedän, kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea, minun on edelleen joskus käytettävä samaa konstia, jolla aikoinaan asian opettelin: Kuvittelen, että ryhdyn piirtämään ja mietin, kumpaan käteen otan kynän. Se käsi, johon otan kynän, on oikea ja se toinen on tietysti vasen.

4. Inhoan ruuanlaittoa, mutta rakastan leipomista. Varsinkin kakkujen leipomista!

5. Olen 5-lapsisen perheemme kuopus ja tunnen itseni aika usein aika vauvaksi.

6. Pikkutyttönä inhosin vaaleanpunaista, koska ne oli mielestäni niin ällöttävän tyttömäinen väri.

7. Nykyään lempivärini on jo useita vuosia ollut vaaleanpunainen, ja tein tässä muutama päivä sitten ihan huvin vuoksi ja aikani kuluksi seuraavanlaisia laskelmia: omistan 6 vaaleanpunaista mekkoa, 5 vaaleanpunaista hametta, 4 vaaleanpunaiset kengät, 8 vaaleanpunaista neuletta sekä 1 vaaleanpunaisen hupparin. Muita paitoja en edes jaksanut lähteä laskemaan.

8. Olen muutenkin heikkona kauniisiin vaatteisiin, ja vaatekaappini sisältö on lievästi sanottuna aika laaja, suoraan sanottuna ylipursuava, vaikka tyhjennän sieltä yleensä useita kertoja vuodessa pois vaatteita, joita en enää käytä.

9. Olen entinen heppahullu ja ratsastuksen harrastaja. Vieläkin sydämeni alkaa läpättämään haikeudesta, kun kohtaan lenkillä ollessani ratsukon ja varsinkin, jos näen ratsun laukkaavan <3

10. Uusin ja suurin ruokarakkauteni on Citymarketin tiskiltä ostettu annossalaatti, jossa on täytteenä ravunpyrstöjä ja parmesaania. 

11. Yleensä en tykkää erityisemmin "oikean ruuan" syömisestä, vaan suoritan mokomankin toimenpiteen pelkästä pakosta henkeni pitimiksi ja nälän tuskasta. Makeiden herkkujen syömisestä yleensä nautin ja olenkin varsin ahkera sillä saralla.

Esselinan 11 kysymystä:

1. Mikä biisi pelastaa aina takuuvarmasti päiväsi?

Hmm... Ainakin Pekka Simojoen Yksi nimi ylitse muiden kuuluu päivänpelastajabiisikategoriaani!

2. Mikä oli haaveammattisi lapsena?

Ainakin jossakin vaiheessa se oli missi, mutta suurimmaksi osaksi kuvataitelija. 

3. Jos saisit valita itse, mille historialliselle aikakaudelle syntyisit mieluiten?

1800-luvulle, ehdottomasti! Minusta usein tuntuu, että olen sattunut syntymään täysin väärälle vuosisadalle. No, onneksi on kirjallisuutta, joka mahdollistaa aikamatkailun tuonne sydämeni vuosisadalle!

4. Mikä on omituisin tai hämmentävin paikka, jossa olet ikinä käynyt?

Jostain syystä nyt ei tule mitään erikoista mieleeni.

5. Mistä kirjasta olet viimeksi keskustellut jonkun kanssa?

Anni Blomqvistin Myrskyluoto-kirjoista isäni kanssa joitakin päiviä sitten.

6. Asia, jonka tekisit heti, jos vain uskaltaisit?

Lähtisin ypöyksin jonnekin mielenkiintoiseen ja viehättävään paikaan ulkomaille ja ottaisin mukaan kasan ihania kirjoja ja rentoutuisin ylhäisessä yksinäisyydessäni.

7. Milloin viimeksi sinulle on sattunut jokin hauska kohtaaminen täysin tuntemattoman ihmisen kanssa? Millainen tilanne oli kyseessä?

No, viime perjantaina eräs tuntematon mies bussipysäkillä kosi minua. Oli kuulemma niin rakastunut minuun.

8. Minkä taidon haluaisit omata/opetella vielä joku päivä?

Haluaisin oppia ompelemaan. Siis sillä tavoin, että voisin ommella itselleni haluamanilaisia vaatteita tai muuta kivaa.

9. Mitä odotat eniten kesässä?

Sitä, että jos ja kun saan maisterinpaperit käteeni ja voin huoahtaa helpotuksesta stressaavasta keväästä. Myös sitä, että pääsen jälleen 5. kesää myymään mansikoita ja syömään niitä.  Se hetki, kun tunnen hampaideni lävistävän jonkin oikein herkullisen näköisen mansikan – sitä hetkeä tulee aina ikävä talven  loputtomina mansikattomina kuukausina! 

10. Elokuva, jonka kaikkien tulisi mielestäsi nähdä?

Roberto Benginin ohjaama ja tähdittämä Kaunis elämä. Koska se on niin kaunis ja ihana ja koskettava.

11. Minkälainen olisi unelmiesi lomamatka?

Muutaman ihana tytön kanssa jonnekin mukavaan, lämpimään ja kauniiseen paikkaan, kenties Välimeren rannalle (jossa en ole ikinä käynyt!) ja paljon hauskanpitoa ja naurua!

Omat kysymykseni haastetuille:

1. Mikä/Mitkä oli(vat) lempiaineesi koulussa?

2. Oletko aina ollut kova lukemaan vai missä vaiheessa elämää lukuharrastuksesi on syttynyt?

3.Mitä luulet kirjahyllysi sisällön kertovan sinusta?

4. Oletko sosiaalisesti enemmän ujo vai rohkea?

5. Lempivaatteesi?

6. Millainen on kaunein maisema mitä voit kuvitella?

7. Jos saisit käteesi taikasauvan ja tehtäväksesi heilauttaa sitä kerran paremman maailman puolesta, minkä muutoksen tekisit maailmaan?

8. Suurin ruokapaheesi?

9. Mitä maata äänestit/olisit äänestänyt tämän vuoden Euroviisuissa ja miksi?

10. Mihin muumien hahmoon samaistut eniten?

11. Mitä kivaa aiot tehdä tänä kesänä?

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit ja huomautan, ettei haastetta missään nimessä ole pakko ottaa vastaan. En jaksa ihan yhtätoista valita, etenkin kun tämä on kiertänyt jo aika monessa blogissa:

Anna minun lukea enemmän, Kirjakaapin avain, Ajatuksia kirjamaasta, Kulttuurielämää Helsingissä ja 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä.

Bloggarin huhtikuu

Terveisiä kiireisen opiskelijan ja opettajan kammiosta! Ajattelin muutamat kuulumisterveiset huikata täältä blogihiljaisuuden täyttämän kammioni perukoilta ja listata huhtikuun luetut (no, niiden listaamisessa ei olekaan kovin suuri työ! :P). Toukokuuta on elelty jo hyvän aikaa, mutta aikaa ja intoa ei ole ollut vielä tiivistää huhtikuutani blogiin.

Kuten maaliskuun kuulumisbloggauksessa ennustin, on lukemiseni ja bloggaukseni ollut aika heikonlaista tänä keväänä, sillä kiirettä on pitänyt paitsi osa-aikaisen opettajantyöni kanssa että opintojeni loppukirin kanssa. Loppu alkaa jo pikku hiljaa häämöttää gradulleni, jonka kirjoittamisen aloitin vasta noin puolitoistakuukautta sitten (!). Ensi viikon loppupuolella olisi tarkoitus palauttaa ruotsinkielinen osio (eli se varsinainen gradu) esitarkastukseen (hui!), ja tämän jälkeen on vielä kirjoitettava 5–6-sivuinen tiivistelmä suomeksi. Ensi viikolla myös olisi edessä kevään vika tentti, jonka luulen tosin melko varmasti repuuttavani, mutta onneksi maisterinpaperit eivät ole siitä tentistä kiinni (mutta äidinkielenopettajanpätevyys kyllä!). Loppu siis häämöttää jo monessa mielessä.  Vaikka nyt pitäisi olla stressi korkeimmillaan, olen oikeastaan ihan huippufiiliksissä, sillä mieleni valtaa jo suunnaton voitonriemu gradua kirjoittaessani, kun elän jo ennakkoon sen tunteen, miltä tuntuu saada piakkoin palauttaa se. Kesälomaa en olekaan tainnut koskaan odottaa näin suurella innolla!

Näistä ylläselitetyistä kuulumisistani johtuen huhtikuun blogattujen lista on säälittävä. Huhtikuussa bloggasin:

1. Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala -teoksesta, joka ihastutti, vaikkei maailmaani mullistanutkaan.

2. Päivi Alasalmen Turhamainen aasi -satukokoelmasta, joka riemastutti suuresti.

Näistä itse asiassa ensimmäisen luin jo edelliskuun puolella. Näiden lisäksi olen huhtikuussa blogannut muutamista kirjallisista elokuvista sekä hullujenpäivähankinnoistani. Hulluilta päiviltä hankittu Anni Blomqvistin kaikki Myrskyluoto-kirjat sisältävä pokkari on päässyt jo hyvään vauhtiin, vaikkei läheskään loppuun. Nyt en ole pitkään aikaan kirjaan ehtinyt tarttua, mutta ainakin pääsiäinen sujui hyvin herkullisissa tunnelmissa:

Vaikka lukeminen onkin jäänyt vähälle, olen toki kaikkien kiireidenkin keskellä muistanut vähän välillä juhliakin ja ottaa rennosti! 

Aurinkoista toukokuun jatkoa ja tsempitykset muidenkin kevätkiireisiin! 

Kirjahulluutta Hulluilla päivillä

Terveisä keltaisten kassien valtakunnasta, Hulluilta päiviltä!

Minun ei pitänyt ostaa sieltä muuta kuin karkkia (joka hullujenpäiväinen traditioni), mutta eksyin ihan vahingossa myös Akateemisen puolelle ja sitten houkutukset iskivät.

Anni Blomqvistin Myrskyluoto -kirja, jossa on yksissä pokkarikansissa kaikki Myrskyluodon Maijasta kertovat kirjat, suorastaan huusi minulle "osta minut". No, ainahan sitä voi yhden 3,90 euron hintaisen pokkarin ostaa, vaikka rahat olisivat kuinka tiukalla, jos kyseessä on kirja, jonka lukemisesta on pitkään haaveillut. Vai mitä?

Pokkarihyllyltä muutaman mutkan kautta matkani jatkui englanninkielisten kirjojen hyllyille ja silloin olin seota. Siellä nimittäin oli monia ihania vanhoja klassikoita sellaisissa hurmaavissa, viehättävissä kangaskansissa, jotka kaikki maksoivat kaikki 9,90 euroa. (Tunnette kai suuren heikkouteni vanhoihin klassikoihin?) Olisin voinut mieluusti ostaa vaikka ne kaikki, mutta lopulta riitelin mieleni sisällä Alcottin Little Womenin ja Bronten Jane Eyren välillä.

Mietin ja harkitsin, harkitsin ja mietin. En osannut päättää, joten lähdin kotiin pelkän Myrskyluodon kanssa. 

Mietin ja harkistin vielä kotonakin samana iltana. Myös seuraavana päivänä. Töiden jälkeen suuntasin uudestaan Akateemiseen noiden hurmaavien kangaskantisten ääreen. Ja taas mietin ja harkitsin ja pohdin. Valinta oli niin kinkkinen, että huolimatta kaikista päätökistäni olla ostamatta molempia, tein lopulta niin. 

Kuka nyt osaisi hei päättää, haluaako mielummin omaan hyllyynsä Pikku naisia vai Kotiopettajattaren romaanin englanniksi? En ainakaan minä!

Little Women sisältää sekä Pikku naisia I:n että Pikku naisia II:n, jotka molemmat löytyvät ennestään hyllystäni suomen kielellä. Kotiopettajattaren romaania minulta ei lödy kuitenkaan ennestään millään kielellä, joten ihan huippua, että sain sen nyt alkukielellä ja vieläpä mitä ihanimmissa kansissa!

Tässä vielä kuvallisessa muodossa hullu saaliini: 

Lähikuvaa niistä ihanista kangaskansista!

Kirjallisia elokuvia: vaimoista, tyttäristä ja pikku naisista klooneihin ja kotiopettajattariin

Viime kuussa tulin katsoneeksi monta elokuvaa, jotka perustuvat kirjoihin. Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa näistä lyhyesti tänne blogiinkin. Elokuvien katsomiesta on tovi, joten yksityiskohtaista selostusta en osaakaan enää antaa. Kaikki elokuvat olivat kirjastosta ja olen palauttanut ne jo aikoja sitten (jota ennen kuitenkin muistin onneksi napata kuvan!), joten en nyt laita yksityiskohtaisia tietoja elokuvista. 

Vaimoja ja tyttäriä (1999)

Elizabeth Gaskellin romaanin perustuva elokuva (tai oikeastaan mini tv-sarja) oli ihanaa katsottavaa. 1800-luvun henkeä, romanttisia juonia ja ihmissuhdedraamaa. Näistä on täydellinen elokuvakokemus tehty. Olen nähnyt tämän joskus joitakin vuosia aiemminkin, kun se (muistaakseni) tuli Yleltä. Ihastuin silloin ja ihastuin nyt. Tämä on itse asiassa ainoa näistä, jonka pohjalla olevaa kirjaa en ole lukenut. Siksi en osaa juurikaan sanoa mitään siitä, kuinka hyvin alkuperäisen teoksen henki toteutui tässä.

Koska veikkaan, että Vaimoja ja tyttäriä on näistä yleisestikin ottaen vähiten tunnetuin tarina, pieni selostus juonesta: Päähenkilönä on  Molly Gibson, stereotyyppinen 1800-luvun "kunnon tyttö". Hänen äitinsä on kuollut ja hän asuu yhdessä leski-isänsa kanssa. Velvollisuuden tunnosta tytärtään kohtaan monien kahdestaan vietettyjen vuosien jälkeen isä saa yllättäen päähänsä, että hänen onkin hankittava vaimo, jotta tyttärellä olisi äitihahmo. Hän menee naimisiin erään leskirouvan kanssa, mutta velvollisuudentunnosta solmittu avioliitto ei ole järin onnellinen ja äitipuoli on varsinainen ärsytys. Molly itse on kaikkea muuta kuin innoissaan isänsä avioliitosta ja uudesta äitipuolestaan. Onneksi äitipuolella on kuitenkin Mollyn ikäinen tytär Cynthia, ja sisarpuolista tulee hyvät ystävät. Cynthia – mukavuudestaan huolimatta – ei ole lainkaan niin "kunnollinen" kuin vakavamielinen ja muista ihmisistä välittävä ja huolehtiva Molly. Suurena punaisena lankana juonessa kulkee toisaalta jännite kasvatusäidin ja Mollyn välillä, toisaalta, ja vielä suurempana lankana Mollyn ja Cynthian seikkailut avioliittomarkkinoilla (kuinkas muutenkaan!).

Pikku naisia (1978)

Kaksiosainen elokuva kertoo ihastuttavien pikku naisten tarinan (Pikku naisia I ja Pikku naisia II). Tämä elokuva oli hyvin erilainen kuin Winona Ryderin tähdittämä 90-luvulla tehty Pikku naisia, joka oli tätä ennen minulle ainoa (ja myös se "oikea") valkokankaan Pikku naisia. Tämä vuonna 1978 tehty elokuva totta puhuen näyttää ja kuulostaa aika 70-lukulaiselta – sekä hyvässä että pahassa (mutta enemmän siinä jälkimmäisessä). 

Pahiten 70-luvusta kärsi minusta ehkä puvustus, joka ei näyttänyt minusta siltä oikealta. Liikaa vaaleaa ja pastellia, ja jotenkin puvustuksesta (vaikka en ole mikään asiantuntija asiassa) välittyi hieman halpa vaikutelma. Toinen asia, mihin oli vaikea tottua, oli näyttelijöiden suurieleinen ja melodramaattinen näyttelytapa, johon kuului myös erittäin voimakas ja kimakka äänenkäyttö. Näistä 70-luvun pikku naisista sai aikamoisen äänekkään ja meluisan kuvan, mikä soti ainakin omassa päässäni kirjan perusteella syntynyttä mielikuvaa Marchin perheen neljästä, rauhallisesta ja hyvätapaisesta pikku enkelistä. 

Selvittyäni kuitenkin pienen pienestä yllämainittujen seikkojen aiheuttamasta alkujärkytyksestä, elokuva imi mukaansa ja heittäydyin silmilläni ja sielullani tarinan ja elokuvan vietäväksi. Ja olivathan ne puvutkin todella ihania, vaikka ei juuri sellaisia kuin mielestäni pitäisi! Kaiken kaikkiaan kokemus oli ihana ja jäi huomattavasti enemmän plussan kuin miinuksen puolelle!

Ole luonani aina (2010)

Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -romaaniin perustuva klooneista kertova elokuva on mielestäni erinomainen ja siinä on säilynyt hienosti kirjan tunnelma ja henki; melankolia, surumielisyys, kasvava ahdistus, salatut asiat ja puolitotuudet.  Kerrassaan hieno elokuva. Koskettava. Juuri muuta minulla ei ole tästä sanottavaa. 

Jane Eyre (2011)

Yllättäen tämä minun mielestäni maailman toiseksi parhaaseen kirjaan Kotiopettajattaren romaaniin perustuva elokuva oli minusta näistä elokuvista huonoin. Ei, ei ja vielä kerran ei. En tykännyt yhtään; elokuva oli suorastaan ikävystyttävä. Jane ei näyttänyt ollenkaan siltä kuin pitää, ei myöskään Mr. Rochester. Oikeastaan mikään ei näyttänyt siltä kuin pitää, eikä mikään ollut niin kuin pitää. 

Elokuvan julistaminen huonoksi on ehkä vähän rohkeaa. Itse asiassa elokuva näyttää siltä, että luulisin monien kriitikoiden ja muiden alan fiksujen arvostavan elokuvaa. Itse en kuitenkaan syttynyt. Yksi asia, mikä minua harmitti, oli kirjan kronologian pistäminen uuteen järjestykseen: elokuva alkaa kohdasta, jossa Jane Eyre on paennut Thorfield Hallista ja vaeltelee yksinään  keskeltä nummia etsien paikkaa, johon asettua. Varinainen tarina alkaa myöhemmin flashbackinä. 

Elokuva oli visuaalisesti ottaen hyvin karu (jonkun mielestä ehkä taiteellinen), ja siinä oli yleisesti ottaen mielestäni liian melankolinen tunnelma. Pääosan näyttelijä oli todella ilmeetön (luultavasti ihan tarkoituksella), mutta en itse pysty eläytymään täysin ilmeettömiin kasvoihin. En nähnyt myöskään sitä suurta kipinää elokuvan Jane Eyren ja Mr. Rochesterin välillä. 

Luulen, että vahvaan negatiivisen asennoitumiseeni vaikuttaa paljon se, että olen katsonut useita kertoja Ylenkin kanavilta useaan otteeseen tulleen BBC:n minisarjan, joka on mielestäni maailman ihanin ja edustaa minulle sitä oikeaa Jane Eyreä. Tämä oli todella erilainen, enkä kerta kaikkiaan lämmennyt.