Hanko kuvina: lukumatkalla Hangossa

Viime viikolla koitti kesälomani suurin kohokohta: kauan odotettu hotelliloma Hangossa, vanhassa 1880-luvulla rakennetussa huvilassa nimeltään Villa Maija. Tunnelmiani lomaltani on nähty jo aiemmin ensimmäisen videobloggaukseni muodossa. Tähän bloggauksen teen kuitenkin koosteen matkastani kuvin ja lyhyin tekstein. Kuvia tulikin räpsittyä matkan aikana huima määrä, minkä vuoksi tässäkin bloggauksessa on ennätysmäärä valokuvia.

Olen pitkään haaveillut meneväni joskus ihan ypöyksin jonnekin ihanaan hotelliin tarkoituksena vain olla ja rauhoittua, nauttia elostani ja olostani ja ennen kaikkea lukea kirjoja. Kaksiöinen hotellilomani oli kaiken odotuksen, haaveilun ja menetettyjen eurojen arvoinen. Rakkaiden kirjojeni parissa, kauniissa miljöössä, suolaisen meren äärellä ylhäisestä yksinäisyydestäni nauttien koin olevani ehkä onnellisempi kuin koskaan. Kirjoja en kuitenkaan tullut lukeneeksi ehkä aivan yhtä paljon kuin olin haaveillut, mutta ei se mitään. Luin kaksi kokonasta teosta: Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illan ja L. M. Montgomeryn tarinakokoelman Tiedän salaisuuden. Näiden lisäksi aloitin Evelyn Waughin Mennyttä maailmaa. Lukemiseni olin valinnut etukäteen vanhaan huvilamiljööseen sopiviksi.

Hotelli Villa Maija

Tuolla toisen kerroksen oikeassa kulmassa sijaitsi huoneeni

Huoneessa oli myös ihana lasitettu parveke, joka oli kuin luotu kirjojen lukemiseen!

Lukuhetkiä huvilan parvekkeella

Mitä tein viimeisenä aamuna sängyssäni herättyäni

Neljän tuulen tupa - Fyra vindarnas hus

Pienellä mäntysaarella sijaitseva Neljän tuulen tupa muodostui lempiruokapaikakseni paitsi viehättävän miljöönsä ja historiansa, mutta myös nimensä ansiosta. Yli sata vuotta vanhassa, rantakalliolle rakennetussa rakennuksessa toimii viehättävä merihenkinen ravintola. Mannerheim on isännöinyt tupaa vuosina 1927-1933. Neljän tuulen tuvan nimi toi mieleeni Anna-kirjat. Anna omassa kodissaan -kirjassa on Neljän tuulen satama ja Neljän tuulen majakka. Siksi päätin, että täällä tuvassa on luettava Montgomerya!

Cafe Virtaska

Keskustassa sijaitseva menneen maailman tunnelmaa henkivä Cafe Virtaska oli mielestäni oiva kahvila ja mitä parhain lukupaikka. Kävin siellä kahdestikin nauttimassa kahvia leivoksen ja kirjan kera. Pitkän päivän ilta ja Mennyt maailma olivat kuin luotuja kahvilan tunnelmaan!

Meri, ruusut ja kirjat

Hangossa ihaninta on meren läheisyys. Meri tulee vastaan melkein minne meneekin. Olen itsekin asunut aina meren lähettyvillä, minkä vuoksi meri onkin ollut minulle aina tärkeä ja rakas. Hangossa kuitenkin meri tuntuu olevan kaikkialla - paljon laajemmalla kuin siellä, missä minä olen itse asunut - ja meri-ilman suolainen tuoksu menee aivan luihin ja ytimiin saakka. Olen aina myös rakastanut lukemista meren äärellä ja tätä intohimoani pääsin toteuttamaan myös Hangossa. Oli ihanaa levittää vilttinsä jollekin yksinäiselle rantakalliolle ja uppoutua kirjan maailmaan. Toinen asia, mikä oli ihanaa Hangossa, oli se, että ruusupensaita löytyi aivan joka puolelta. Varsinkin Pieni mäntysaari, jossa myös Neljän tuulen tupa sijaitsee, on aivan valtoimenaan kukkivia ruusupensaita.

Löysin myös lokinpesän!

Shoppailijan ja sisustajan Hanko

Hangon keskustaa tuli tietysti myös kierreltyä, ja ennen kaikkea halusin katsastaa kaupungin sisustuspuotitarjonnan. Löysinkin Hangosta kolme ihanaa sisustusliikettä: Villa Himan, Tian verannan sekä Vonnesin. Olin enemmän kuin riemuissani, kun yllättäen löysin Hangosta rakastamaani Greengate-merkkiä myyvän liikkeen, Tian verannan, sillä Greengate omien nettisivujen mukaan Hangossa ei pitäisi olla yhtään heidän tuotteitaan myyvää liikettä. Luottokorttia tuli vingutettua Hangon reissulla enemmän kuin oli tarkoitus, joten julistin itselleni loppukesän kestävän shoppailukiellon.

Villa Hima

 

Tian veranta

Vonnes

Eräs ihana kauppa, jonka nimeä en muista

Ekan shoppailupäivän ostosaalis

Keskustakuvia

Merimaisemasta sai nauttia myös keskustassa shoppaillessaan

Seuraavan hotelliyön Hankoon, samaan ihanaan Villa Maijaan varasinkin jo syyskuulle! En malta odottaa, että pääsen uudestaan. Ensi lukuvuonna minulla on tiedossa hurja määrä ylityötunteja. Opetusvelvollisuudella mitattuna olen ensi lukuvuonna 1,5 opettajaa. Olen miettinyt, että ensi vuodeksi on ihan tietoisesti kehitettävä rentoutumiskeinoja, jotta jaksan ahertaa töissä enkä uuvu.  Hangossa keksin, että yksi loistava keino on silloin tällöin mennä jonnekin ihanaan hotelliin yöksi ihan yksinään, vain kirjat seuranaan ja jättää kaikki työt kotiin odottamaan.Tämä hotelliloma oli kenties vain alku monille tuleville hotelliseikkailuilleni!

Eka videobloggaukseni: lomatunnelmia Hangosta ja Villa Maijasta

L. M. Montgomery: Tiedän salaisuuden

Muistatko sen tunteen, kun ekaluokalla opettelit koulussa kirjoittamaan ja sinulla oli sellainen kirjoitusvihko, jossa oli sivun alussa kaunis a-kirjain? Sitten oli koko sivu täynnä tyhjiä rivejä ja yritit parhaan kykysi ja tahtosi mukaan kirjoittaa rivit täyteen yhtä kauniita ja tasaisia a-kirjaimia, mutta jostain kumman syystä omat a:si näyttivät perin kummallisilta. Eivätkä ollenkaan niin silmiä hiveleviltä kuin kirjoitusvihon mallikelpoinen malli-a. Ne olivat harakanvarpaita. Mutta kun sinnikkäästi jatkoit harjoittelemista, a-kirjaimesi alkoivat saada kauniimman muodon ja muistuttaa yhä enemmän sitä, mihin pyrit. Muistatko?

Niitä omia harakanvarpaisia a-kirjaimiani muistelin tänään, kun kuvasin ensimmäistä videbloggaustani. Aika kauan meni minulla aikoinaan aikaa, että opin edes a-kirjaimen ja muidenkin kirjainten muodon. Vielä kauemmin meni aikaan, kun opin oikeakielisyyden sekä kyvyn kielentää ajatuksiani - ja oppiminen jatkuu edelleen. Ei siis kai liene ihme ja kumma, että eka vloggaukseni on mielestäni vähän kamala. (Älkää pliis pitäkö mitään tukkimiehen kirjanpitoa lukuisista ööh-äänteistäni!) Lohduttavaa on kuitenkin ajatella, että tästä ei ole suunta kuin ylöspäin - tai eteenpäin. Videon ottaminen itsestään on mielestäni yllättävän vaikeaa. Olo on maailman epäluonnollisin, kun höpöttää itsekseen pelkälle kameralle - ja yrittää näyttää siltä kuin puhuisi muka jollekin elävälle olennolle.  Tulee hieman mielipuolinen olo.

Kirjoittaminen on minulle se juttu, miksi haluan pitää blogiani. Olen kuitenkin miettinyt, että olisi hauskaa silloin tällöin vaihtelun vuoksi tehdä myös vloggauksia. Tavoille opittuani (ja uuden kännykän ostettuani!) se voisi myös olla joskus hyvä ajansäästökeino kiireiden keskellä. Muutaman minuutin kirjahöpötys videolle ja klik - uusi kirjabloggaus on valmis. Ekalla kerrallani aikaa meni huomattavasti enemmän kuin muutama minuutti ja yksi klik. Kännykkälläni menee välillä pasmat täysin sekaisin, kun otan videota. Näyttö menee pimeäksi ja eikä tottele mitään nappeja. Kun vihdoin saan kännykän taas toimimaan, on kuvattu video kadonnut taivaan tuuliin. Niin kävi muutaman kerran nytkin. Toinen ongelma oli videon lataaminen blogiin. Se nimittäin oli liian suuri liitettäväksi sellaisenaan. Onneksi bloggarikaverit auttoivat ja neuvoivat, että yksi hyvä keino on ladata video Youtubeen piilotettuna ja linkittää se sieltä blogiin. Se toimi!

Video on kuvattu jo aamupäivällä, mutta kaikkien teknisten ongelmien ja niitä seuranneiden hermojenmenetyksen vuoksi julkaisen sen vasta nyt yöllä. Mutta nyt, olkaa hyvä vain, tässä on eka vloggaukseni ikinä!

P.s. Videossa mainittu päivän lukutavoite saavutettu! :)

Mikä-Mikä-Maa liittyi Instaan - tervetuloa seuraamaan!

I did it! Sen, mitä olen kauan suunnitellut! Loin blogilleni eilen Instagram-tilin. Käyttäjätunnukseni on mikamikamaahan ja linkki tililleni löytyy tästä. Tervetuloa siis seuramaan seikkailujani nyt myös Instagramin puolella.

Olen kauan odottamallani lukemispainotteisella kesälomamatkallani Hangossa, eräässä Villa Maija -nimisessä ihastuttavassa vanhassa huvilassa ja ajattelin, että nyt jos koskaan on hyvä tilaisuus perustaa Insta-tili, sillä räpsin matkallani niin monia ihania kuvia.

Olen positiivisesti yllättynyt, miten nopeasti olenkaan Instagramissa löytänyt jo seuraajia. Nyt vain yritän olla uppoamatta liian syvälle Instan lumoihin, sillä enhän minä tänne Hankoon tullut instaamaan, vaan lukemaan! (Hieman hankalaa se on, sillä Instagram on osoittautunut aika koukuttavaksi mediaksi - ainakin näin vasta-alkajalle. Klik-klik-klik ja sydämia satelee!)

 

Kirjaterkut Hangosta, hotelli Villa Maijasta!

Sieluni hymyt

Ruusut saavat minut onnelliseksi

Sain Kirjaneidolta ihanan haasteen, jonka nimikin sai jo sieluni hymyilemään. Sieluni hymyt -haasteen idea on seuraava:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde mukaan jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Minun sieluni saa hymyilemään

1. kirjat

2. kaikki kaunis

3. Vihervaaran Anna

4. Jumala

5. mansikat

6. kesä

7. jäätelö

8. sisustaminen

9. Greengate

10. Lilla vackra Anna -laulu (jonka toivoisin soitettavan myös omissa häissäni, jos sellaiset joskus saan :) )

11. meri ja sen tuoksu

12. kauniit vaatteet

13. varsinkin kauniit mekot

14. erityisen varsinkin kauniit kukkamekot

14. sadut

15. oppilaani

16. kirjallisuuden opettaminen

17. kirjabloggaaminen

18. ystävät

19. halaukset

20. se, että joku silittää minua

21. nauru

22. suloinen siskonpoikani

23. kukkaset

24. varsinkin ruusut

25. vihreä ruoho ja sen tuoksu

26. omenapuut

27. tammet

28. tammenterhot

29. pikkulinnut

30. satakielen laulu

31. runous

32. varsinkin Edith Södergranin runot

33. metaforat ja ylipäätänsä kielikuvat

34. oravat (tosin ei kylläkään se orava, joka söi rikki - kaikista hätyyttely-yrityksistäni huolimatta - joskus muinoin riippukeinuni, jossa minun oli tapana lukea kirjoja)

35. korkokengät

36. korkokenkieni kopina nupulakivillä

37. flip-flopien ääni kesällä jaloissani

38. kaikki vaaleanpunainen

39. melkein kaikki valkoinen

40. ihanat kahvilat

41. kahvi kermalla ja sokerilla

42. haudutettu tee suuresta ja kauniista kupista nautittuna

43. pienet valkoiset pilvenhattarat sinisellä taivalla

44. aurinko

45. vanhanaikaiset asiat

46. iloiset värit

47. siskot

48. se tunne, kun kauniina kesäpäivänä pieni tuulenvire puhaltaa avoimiin hiuksiini niin, että hiukset kutittavat käsivarsia ja kyynärpäitä

49. oma kotini

50. haaveilu

51. baletti

52. kakut

53. leipominen

54. rakkaus

56. kauniit sanat

57. suuret sanat

58. sivistyssanat

59. erityisesti d-alkuiset sivistyssanat, kuten dekadenssi, desilluusio ja daktyyli

60. tähdet

61. auringonlasku

62. rakas autoni Bybbe
63. Tämä haaste, sillä kaikkien näiden ihanien asioiden ajatteleminen saa minut onnelliseksi.

Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin, sillä ihania asioita elämässä on niin paljon! Lopetan kuitenkin nyt tähän, sillä johonkin on lopetettava.

Haastan haasteeseen mukaan seuraavat blogit:

Anna minun lukea enemmän

Luettua elämää

Sheferijm

Sinisen linnan kirjasto

Meri, auringonlasku ja kukkamekot saavat sieluni hymyilemään - eikä onnellani ole rajaa, jos ne saa yhdistettyä kaikki samaan hetkeen!

Lopetan bloggaukseni yhden lemipirunoni lempisäkeillä, jotka saavat minut aina hymyilemään - toivottavasti ne saavat sinutkin:

Kun metsän vaalea tytär vietti häitään,

seisoivat kuuset niin tyytyväisinä hiekkatörmällä

ja männyt niin ylpeinä jyrkänteellä

ja katajat niin iloisina päivärinteellä,

ja pienillä kukilla oli valkoiset kaulukset kullakin.

Silloin varisutti metsä siemenensä ihmisten sydämiin,

kimmeltäviä järviä ui heidän silmissään,

ja valkoiset perhoset liehuivat lakkaamatta ohi.

(Edith Södergranin runosta "Metsän vaalea tytär")

Äidinkielenopettajan kesäloma: kesän kootut lukusuunnitelmat

Nyt olen päässyt vihdoin käsiksi opettajan ammatin parhaimpaan puoleen: siihen opettajan kuuluisaan pitkään kesälomaan (vaikkakin palkattomaan). Ensimmäinen kokonainen opetusvuoteni on takana ja edessä pitkä kesä. Silmissä siintävän kesäloman voimin olenkin tämän kevään sinnitellyt hengissä. Ilman kesäloman suomaa valoa tunnelin päässä olisin uuvahtanut matkalla ja joutunut varmastikin jonnekin laitokseen hoitoon, mutta toivossa ja haaveissa on ollut hyvä elää. Olen kevätlukukauden aikana maalaillut mielessäni suuria suunnitelmia tämän kesän varalle. Ennen kaikkea suunnitelmani ovat olleet kirjallisia.

Tänä kesänä nimittäin olen päättänyt ennen kaikkea lukea kirjoja, lukea kirjoja, lukea kirjoja ja vielä kerran lukea kirjoja.  Joskus talven synkkinä, työuupumuksen valtaamina hetkinä haaveilin, että voi kun ihmisen ei tarvitsisi ollenkaan käydä töissä. Voi, kun voisin vain paeta jonnekin autiolle saarelle, jossa ihan yksin ja ihan yksinäni - vain suunnaton määrä kirjoja seuranani -  saisin vain maata riippukeinussa ja lukea päivät pääksytysten. Silloin voisin olla täydellisen onnellinen.

Autiolle saarelleni ja riippukeinuun en ole vielä päässyt, mutta kesäloma suonee minulle mahdollisuuden toteuttaa jotakin sen kaltaista. Suurta sisäistä hurraa-huutoa en ole vielä kuitenkaan päästänyt, sillä vasta eilen tarkistin viimeiset kokeet, tänään kävin viemässä kansliaan pienen kasan arvosanoja ja tekemättä on muutama pieni paperihomma vielä, ennen kuin voin täysin unohtaa työni. Kesälomani aloitin myös jollakin vuosisadan flunssalla, joka kaatoi minut sänkyyn heti lakkiaisjuhlintojen jälkeen. Sieltä sängystä en ole sen koommin juuri noussut - paitsi viettämään synttäreitäni, joiden jälkeen kaaduin entistä syvemmälle sänkyni pohjalle ja menetin kaiken lisäksi ääneni. Kolmen täydellisen mykkäkouluvuorokauden jälkeen olen tänään avannut suuni sanoakseni muutaman lauseen jollakin epämääräisellä örinällä, minkä jälkeen päätin, että on parempi olla vielä hiljaa ainakin muutama vuorokausi. Olen tällä hetkellä aikamoisen desilluusion vallassa: tämäkö on se ihana loma, josta niin haaveilin?

27 vuotta tuli mittariin ja kakkuja syötiin

"Vain leffassa näkee hyvin..."  vai miten se kuuluisa Pikku prinssi -sitaatti menikään? Tällä synttärilahjakortilla siskoni vie minut katsomaan uutta Pikku prinssi -elokuvaa. <3

Tästä ei kuitenkaan kai voi olla suunta kuin ylöspäin - ihan konkreettisestikin. Tänään on kyllä ollut onneksi jo vähän pirteämpi olo. Sitä paitsi täällä sänkyni pohjalla olen päässyt jo ihan hyvin lukemisen makuun. Ensimmäistä lomakirjaani, opiskelijani ehdottamaa Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisia silmiä olen lukenut jo noin 500 sivua. Pinossa odottaa kuitenkin aika kasa kaikkea muutakin, mitä suunnittelen mahdollisesti lukevani kesän aikana.

Saanen siis esitellä kesäkirjapinoni:

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (ollut kesken jo ikuisuuden!)

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Edith Wharton: Viattomuuden aika

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä

L. M. Montgomery: Tiedän salaisuuden 

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Dylan Thomas: Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan

J. R. R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut

Saara Rikalainen: Ruun rukouspolku

Pinoni näyttää varsin mahtipontiselta. Se onkin lähinnä inspiraatiopinoni - ei mikään orjallisesti noudatettava kesälukuohjelmisto. On hyvin mahdollista, etten lue kaikkia pinon kirjoja, kuten myös on mahdollista, että luen myös paljon kaikkea sellaista, mitä pinossa ei tällä hetkellä ole.

Eniten sydämentykytyksiä aiheuttaa Sinuhen kookas olemus. Olen lupautunut alustavasti lukemaan teoksen kirjabloggaajien heinäkuista klassikkohaastetta varten. Saa nähdä, tuleeko viime tingassa pupu pöksyyn ja vaihdanko haastekirjani johonkin pikkuriikkiseen näytelmään tai pienoisromaaniin. Teos on kuitenkin sellainen, jonka lukemisesta olen tosissaan haaveillut jo useamman vuoden, joten luulen, että  nyt juuri on Sinuhen aika jos koskaan. Ajatuksenani on viettää jossakin vaiheesa Sinuhe-lukumaraton, jotta pääsisin kunnolla vauhtiin ja alkuun teoksen kanssa. Yleensä suurromaanin kanssa aloittaminen on vaikeinta, mutta kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa.

Huomenna alkaa kesäni kohokohta: kaksiöinen hotelliloma Hangossa, Villa Maija -nimisessä 1800-luvun lopussa rakennetussa pitsihuvilassa - ihan ypöyksin. Seurakseni huolin vain rakkaat kirjani. (Vaikka myös rakkaat siskoni olivat kovin innolla änkemässä telttoineen mukaani Hankoon!) Menneen maailman, Viattomuuden ajan ja Pitkän päivän illan olen lainannut itse asiassa juuri tätä matkaa ajatellen, sillä olen ajatellut niiden sopivan pitsihuvilani tunnelmaan. Voi olla, että minun täytyy ottaa mukaani jokin Anna-kirja. Pääasiallinen suunnitelmani hotelliloman varalle on nimenomaan lukea ihania kirjoja kauniissa miljöössä - ja katsastaa kaupungin parhaat kahvilat, luultavasti kirja kädessä.

Siitä asti, kun monen monta vuotta sitten luin Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa -teoksen, olen haaveillut siitä, että joskus pääsisin jonnekin ihanaan paikkaan ihan yksin hotellilomalle. Mannin teoksessa saksalainen mies lähtee yksin lomalle Venetsiaan. Vaikka tämä dekadenttinen teos on kaikkea muuta kuin onnellinen hyvänmielenkirja ja miehen loma päättyy varsin ikävissä merkeissä (kuten teoksen nimi vihjaa), oli teoksessa oma tenhonsa ja lumonsa. Se kaunis pysähtyneisyyden tunnelma, kun mies yksin omassa rauhassaan katselee kaupungin ja hotellin elämänmenoa, on jäänyt elämään mieleeni. Sitä samaa tenhoa  ja lumoa lähden metsästämään Hangosta ja toivon löytäväni sen sieltä - flunssastani huolimatta.

Terveiset täältä sängynpohjalta Krokotiilin keltaisten silmien ja teekupin ääreltä!

Kerron myös blogissani (luku)tunnelmistani Hangossa joko matkani aikana tai sen jälkeen - tietystikin kuvien kera.

Ihania kesäisiä lukuhetkiä myös muille!

P.s. Muistutan laatimastani Lukuhelmihaasteesta, jossa kerrotaan jostakin lukiessa vastaan tulleesta pienestä helmenarvoisesta yksityiskohdasta, joka on pysäyttänyt sinut lukijana. Osallistujien kesken arvotaan  ainakin lahjakortti kirjakauppaan - ja kenties jotakin muutakin. Pidensin alkuperäistä haasteaikaa parilla kuukaudella, joten haasteeseen osallistumisen uusi takaraja on nyt 31.8.2016.