Vuosi 2019 on jo täällä ja hyvässä vauhdissa. Vuoden vaihtumisen kunniaksi on jälleen aika summata mennyttä vuotta ja kääntää katse kohti uutta vuotta ja sen uusia tuulia.
Viime vuonna A sai vihdoin E:nsä. Samalla blogini nimimerkki vaihtui Anna J:stä Anna P:ksi!
Tietysti kaikki se, mitä häiden jälkeen on seurannut, on myös ollut ihanaa: saada jakaa arkeni rakkaani kanssa sekä sisustaa ja laittaa yhdessä yhteistä taloamme, joka on pieni vuonna 1931 rakennettu mökkivanhus Savon metsien keskellä. Uusi elämäntilanne ja elinympäristö on tuonut myös omat haasteensa, mutta tähän mennessä olen päässyt eroon pahimmasta meri-ikävästä sekä karhupelosta ja uskallan liikkua rohkeammin yksin ulkona. Ei sillä, että täällä päin olisi oikeasti suuressa vaarassa joutua karhun kitaan, mutta tietoisuus siitä, että jaan omat reviirini karhujen kanssa, on ollut minunkaltaiselleni heikkohermoiselle arkajalalle ahdistavaa. Tässä suhteessa tieto ei ole lisännyt tuskaa, vaan sen sijaan tarkempi opiskelu karhuista ja noiden karvaisten naapureideni elintavoista on tuonut mielenrauhaa. Yhtään karhua en ole vielä onnistunut näkemään, mutta sen sijaan monia, monia hirviä. Hirviä olen tainnut nähdä kotitiellämme melkein enemmän kuin ohitse käveleviä ihmisiä!Kaiken muun keskellä elämääni on kuitenkin varjostanut työuupumus ja siitä seuranneet terveysongelmat. Olen ollut koko kuluneen vuoden sairauslomalla, jolle jäin jo syksyllä 2017. Joulukuussa aloitin kuitenkin työeläkelaitokseni Kevan rahoittaman kuntouttavan työkokeilun. Sen suhteen elämään siis on ehkä pikku hiljaa hiipimässä myös valoa. Toivon, että tämä vuosi veisi minut vielä takaisin opettajaksi opettajan paikalle!
Kirjojen vuosi: 51 luettua kirjaa
Kirjallisesti vuosi 2018 on ollut antoisa. Olen lukenut enemmän kuin moneen vuoteen. Vuonna 2017 luin loppuun 38 kirjaa. Vuodesta 2016 minulla ei ole jäänyt talteen tilastoa, mutta muistelen luvun olleen jotakin samaa tasoa. Vuonna 2015 puolestaan luin 42 kirjaa ja vuonna 2014 vain 32 kirjaa. Sen sijaan vuonna 2018 olen lukenut kokonaiset 51 kirjaa - hyvä minä! Joskus olen kyllä lukenut enemmänkin: vuonna 2013 luin 72 kirjaa.
Joskus viime syksynä katselin luettujen kirjojeni listaa ja huomasin sen hipovan sellaisia lukemia, että arvelin minulla olevan mahdollisuus tänä vuonna päästä pitkästä rikkoa 50 kirjan maaginen raja. Otin vähintään 50 kirjan lukemisen tietoiseksi tavoitteekseni, ja pääsin kuin pääsinkin siihen. Joulukuussa vauhditin urakkaa lukemalla lopuksi muutaman jouluisen kuvakirjan. Toisaalta minulla on ollut usein jouluna tapana lukea vähintään yksi jouluinen kuvakirja. Luulin päässeeni aivan täpärästi 50 kirjan tavoitteeseeni, mutta tätä postausta kirjoittaessani ja kirjoja listatessani huomasin, että olin unohtanut yhden romaanin kalenteriini kirjaamasta luettujen kirjojen listasta. Siispä 51 kirjalla jopa ylitin tavoitteeni!
Seuraavaksi listattuna vuoden luetut kirjat. Nykyään ehdin ja jaksan blogata vain pienen osan lukemastani, mutta niistä, joista olen blogannut, lötyy linkki. Loppuvuoden listassa on joitakin sellaisia, joista tulen varmaan vielä bloggaamaan tämän vuoden puolella.
Vuoden 2018 luetut kirjat
2. Suvi Ahola & Satu Koskimies (toim.): Joka tytön runokirja
3. William Shakespeare: Talvinen tarina
4. Elizabeth Gaskell: North and South
7. Saima Harmaja: Kootut runot
10. Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit
12. Kari Siimes: Hoida mielialaasi
13. Jane Austen: Uskollinen ystävänne
15. Johan Bargum: Syyspurjehdus
18. L. M. Montgomery: Alppipolku
20. Daphne du Maurier: Rebekka
22.Emily Brontë: Humiseva harju
24. Bonnie Bryant: Yllätyksiä tallilla
25. Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
27. W. G. Sebald: Austerliz
32, Edgar Allan Poe: Rakkauden ja kuoleman lauluja
34. L. M. Montgomery: Anne of Green Gables (äänikirja)
35. L. M. Montgomery: Anne of Avonlea (äänikirja)
37. Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
38. Kate Morton: Salaisuuden kantaja
40. Anni Swan: Kaarinan kesäloma
42. Richard Stengel: Mandelan tie - 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta
43. Elena Ferrante: Uuden nimen tarina
44. Ulla-Lena Lundberg: Is
45. Anni Swan: Pauli on koditon
46. Laila Hirvisaari: Hiljaisuus
47. David Wilkerson: Risti ja linkkuveitsi
48. Lucinda Riley: Enkelipuu
50. Mysi Lahtinen: Taikurien talon joulu
51. Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita
Kesken jääneet kirjat
1. Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
2. Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo
3. Anne Helttunen & Annamari Saure (toim.): Maailma on teonsana
4. Jenni Haukio (toim.): Katso kohti pohjoista taivasta
5. Helvi Juvonen: Kootut runot
6. Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth (luettu loppuun vuoden vaihteen jälkeen)
Olen tyytyväinen siihen, että keskeneräisten kirjojeni lista on vuodelta 2018 huomattavasti lyhyempi kuin edeltävältä vuodelta. jolloin minulla jäi keksen peräti 16 kirjaa. Vuoden 2017 vuosikatsauksessa
kauhistelin keskeneräisten kirjojeni määrää ja toivoin itselleni eheämpiä lukukokemuksia seuraavalle vuodelle. Olen kärsinyt lukemisen suhteen keskittymisongelmista, mutta olen kokenut tänä vuonna selvää parannusta sen asian suhteen. Tässä voi kenties nähdä merkkejä toipumisestani. Olen nimittäin ajattelut, että keskittymisvaikeuteni lukemisessa ovat johtuneet uupumuksesta, joka on monella muullakin tavalla heikentänyt kongnitiivisa kykyjäni.
Vuoden parhaimmat lukukokemukset
Menneenä vuonna olen siis hemmotellut itseäni monilla ihanilla lukukokemuksilla. Mitkä näistä kokemuksista nousevat muiden ylitse ja ovat jättäneet lähtemättömimmät jäljet? En listaa parhaimpia tärkeysjärjestykseen, vaan nostan esiin joitakin sydämeeni jäljen jättäneitä kirjoja perusteluineen.
1. Elizabeth Gaskellin North and South on viehättävä ja suomentamaton klassikko 1800-luvulta, joka useiden 1800-luvun englantilaisten klassikoiden tapaan vei sydämeni.
2. Sarah Watersin Vieras kartanossa tarjosi ihanan jännittävän psykologisen seikkailun vanhassa englantilaisessa kartanomiljöössä.
3. Johanna Holmströmin Sielujen saari on uskomattoman upea kirja, joka vangitsi minut paitsi puhuttelevalla ja mielenkiintoisella tarinalla, myös lähes maagisen kauniilla kielellä. Ehdottomasti vuoden lukukokemusten kärkipäätä!
4. Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Kosmiehen Emilia Kent tarjosi runotyttöfanille kaivattua lisäseikkailua runotyttö Emilian viehättävässä maailmassa. Uskottavasti kirjoitettua fanifiktiota!
5. Daphne Du Maurierin klassikkoteos Rebekka on jännittävä ja otteessaan pitävä romaani, jossa tunnelma ja miljöökuvaus ovat kohdillaan.
6. Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme on ihanan outo ja erilainen kirja, joka kertoo viehättävän vinksahtaneen tarinan.
7. Kate Mortonin Hylätty puutarha on uskomattoman lumoava lukuromaani, jossa on mielestäni aivan kaikki palaset täydellisesti kohdallaan.
8. Ulla-Lena Lundbergin Is-romaani (suom. Jää) on vaikuttava tarina kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.
9. Vuoden viimeinen kirjani Minna Rytisalon Rouva C on ehdottomasti vuoden luettujen kärkipäätä ja nousee Sielujen saaren rinnalle vuoden parhaimmaksi kirjaksi. Tämä teos kertoo vangitsevan tarinan Minna Canthista ja hurmaa upealla kielellä sekä kuvauksilla, joihin tiivistyy monia suuria elämänviisauksia.
Katse kohti tulevaa: lukusuunnitelmia vuodelle 2019
Mitä kaikkea tuleekaan tämä uusi vuosi pitämään sisällään kirjallisesti? En aio ottaa lukemisesta paineita tai asettaa itselleni suuria ja kiveenhakattuja tavoitteita, mutta jonkinlaisia suunnitelmia ja ajatuksia minulla on siitä, millaista kirjallisuutta haluaisin tänä vuonna lukea. Vuoden päästä näen, jäivätkö nämä ajatukset pelkiksi ajatuksiksi vai näyttävätkö ne todella suuntaa tämän vuoden lukemiselleni.
Vanhat klassikot
Kuluneena vuonna tulin lukeneeksi itselleni epätyypillisen paljon kevyttä, hieman viihdekirjallisuuteen kallistuvaa nykykirjallisuutta. Toisaalta luin epätyypillisen vähän vanhoja klassikoita, jotka ovat olleet sydäntäni lähellä. On ollut hauskaa sukeltaa vetävien ja helppolukuisten tarinoiden vietäväksi, mutta erityisesti joulukuussa lukeamani Lucinda Rileyn Enkelipuu sai minut kokemaan jonkinlaista sisäistä tyhjyyttä ja herätti kaipuun merkityksellisempien tarinoiden pariin. Minussa heräsi pitkästä aikaa vahva vanhojen klassikoiden nälkä! Olen esimerkiksi fantasioinut lukevani vihdoinkin tänä vuonna Täällä Pohjantähden alla -trilogian, jota muutama vuosi sitten aloitin lupaavasti mutta joka silloin jäi kesken. Lisäksi olen haaveillut, että lukisin vihdoin Elizabeth Gaskellin Wives and Daughters -romaanin, jonka viime talvena tilasin itselleni Gaskellin North and South -teoksen hurmaamana.
Montgomeryä
Vähän vanhempaa kirjallisuutta aion kuitenkin tänä vuonna lukea ainakin ehdottomasti lempikirjailijaltani L. M. Montgomeryltä. Juuri viime vuoden loppumetreillä julkaisin ensimmäisen varsinaisen oman lukuhaasteeni, joka - yllätys yllätys - on Montgomery-lukuhaaste. Haasteessa luetaan ennen kaikkea Montgomeryn omia teoksia, mutta sen nimissä on mahdollista lukea myös muiden teoksia, jotka liittyvät Montgomeryyn tai hänen tuotantoonsa, kuten tietokirjoja tai fanifiktiota. (Vink vink: jos kuulostaa yhtään kiinnostavalta, tutustu haasteeseen tarkemmin täällä.) Olen aika suuren osan Montgomeryn teoksia lukenut, mutta lukematta on vielä joitakin, kuten Pat-kirjat, Tarinatytöt ja Jane-kirjat. Montgomery-haasteessani lukuaikaa on marraskuun viimeiseen päivään (se on myös Montgomeryn syntymäpäivä!), joten toivon tulevalta vuodelta monia ihania seikkailuja Prinssi Edwardin saarella Monrgomeryn luomien ihanien tyttökirjasankareiden seurassa.
Joulukuussa aloittamassani työkokeilussa olen päässyt tutustumaan kirjaston kirjojen hyllyttämisen ihmeellisen maailmaan (työskentelen sekä koulussa että kirjastossa, jotka ovat samassa rakennuksessa). Se on avannut silmiäni sille, että maailmassa on niin paljon kaikenlaisia muitakin kirjoja kuin kaunokirjallisuutta! Kaunokirjat ovat kyllä varmasti nyt ja ikuisesti lähinnä sydäntäni, mutta hyllyttäessäni kirjoja kirjastossa olen oppinut huomaamaan, miten paljon kaikkea mielenkiintoista tietokirjallisuuttakin onkaan olemassa. Kaunokirjallisuuden lukeminen sivistää ennen kaikkea sydäntä, mutta toivoisin, että tänä vuonna voisin sivistää myös aiempaa enemmän päätäni tietokirjojen avulla. Vuoteni onkin lähtenyt tämän suhteen lupaavasti käyntiin: vuoden kaksi ensimmäistä kirjaani ovat olleet Minna Canthia käsitteleviä elämäkerrallisia kirjoja. Toivon, että ehdin kirjoittaa niistä myöhemmin blogiini! Erityisesti elämäkerrat ovatkin genre, joka minua on alkanut kiinnostaa.
Lisäksi olen pohtinut, että haluaisin yrittää päivittää kielitaitoani lukemalla enemmän myös ruotsiksi ja englanniksi. Vaikka olen ammatiltani ruotsinopettaja (äidinkielenopettajan lisäksi), olen lukenut hävettävän vähän ruotsiksi. Mielestäni suomeksi lukeminen on aina niin paljon mukavampaa, koska ymmärrän kuitenkin kaikki vivahteet paremmin ja pystyn siksi eläytymään tekstiin paremmin. Englannissa en ole ikinä ollut kovin hyvä, ja olen lukenut hyvin harvoja kirjoja englanniksi. Mutta mikäs olisikaan kirjarakkaalle ihmiselle parempi ja motivoivampi tapa oppia kieltä kuin lukea kirjallisuutta kohdekielellä? Jo mainittu, omasta hyllystäni löytyvä Elizabeth Gaskellin Wives and Daughters -romaani, sopii hyvin tähä tavoitteeseeni, sillä sitä ei ole myöskään suomennettu. Mielestäni englanniksi onkin ennen kaikkea mielekästä lukea teoksia, joita ei ole edes saatavilla suomeksi. Montgomery-haasteeseen liittyen voisinkin vihdoin lukea loppuun myös The Selected Journals of L.M. Montgomery II:n, joka on ikiajat lojunut hyllyssäni keskeneräisenä. Mahdollisesti voisin lukea myös päiväkirjasarjan muita osia, jos viitsin sijoittaa niiden hankintaan. Näitä Montgomeryn päiväkirjoja ei ole myöskään lainkaan suomennettu, mikä kannustaa minua taistelemaan englannin kielen hakaluuden kanssa.
Tietokirjallisuutta
Joulukuussa aloittamassani työkokeilussa olen päässyt tutustumaan kirjaston kirjojen hyllyttämisen ihmeellisen maailmaan (työskentelen sekä koulussa että kirjastossa, jotka ovat samassa rakennuksessa). Se on avannut silmiäni sille, että maailmassa on niin paljon kaikenlaisia muitakin kirjoja kuin kaunokirjallisuutta! Kaunokirjat ovat kyllä varmasti nyt ja ikuisesti lähinnä sydäntäni, mutta hyllyttäessäni kirjoja kirjastossa olen oppinut huomaamaan, miten paljon kaikkea mielenkiintoista tietokirjallisuuttakin onkaan olemassa. Kaunokirjallisuuden lukeminen sivistää ennen kaikkea sydäntä, mutta toivoisin, että tänä vuonna voisin sivistää myös aiempaa enemmän päätäni tietokirjojen avulla. Vuoteni onkin lähtenyt tämän suhteen lupaavasti käyntiin: vuoden kaksi ensimmäistä kirjaani ovat olleet Minna Canthia käsitteleviä elämäkerrallisia kirjoja. Toivon, että ehdin kirjoittaa niistä myöhemmin blogiini! Erityisesti elämäkerrat ovatkin genre, joka minua on alkanut kiinnostaa.
Ruotsin- ja englanninkielistä
Lisäksi olen pohtinut, että haluaisin yrittää päivittää kielitaitoani lukemalla enemmän myös ruotsiksi ja englanniksi. Vaikka olen ammatiltani ruotsinopettaja (äidinkielenopettajan lisäksi), olen lukenut hävettävän vähän ruotsiksi. Mielestäni suomeksi lukeminen on aina niin paljon mukavampaa, koska ymmärrän kuitenkin kaikki vivahteet paremmin ja pystyn siksi eläytymään tekstiin paremmin. Englannissa en ole ikinä ollut kovin hyvä, ja olen lukenut hyvin harvoja kirjoja englanniksi. Mutta mikäs olisikaan kirjarakkaalle ihmiselle parempi ja motivoivampi tapa oppia kieltä kuin lukea kirjallisuutta kohdekielellä? Jo mainittu, omasta hyllystäni löytyvä Elizabeth Gaskellin Wives and Daughters -romaani, sopii hyvin tähä tavoitteeseeni, sillä sitä ei ole myöskään suomennettu. Mielestäni englanniksi onkin ennen kaikkea mielekästä lukea teoksia, joita ei ole edes saatavilla suomeksi. Montgomery-haasteeseen liittyen voisinkin vihdoin lukea loppuun myös The Selected Journals of L.M. Montgomery II:n, joka on ikiajat lojunut hyllyssäni keskeneräisenä. Mahdollisesti voisin lukea myös päiväkirjasarjan muita osia, jos viitsin sijoittaa niiden hankintaan. Näitä Montgomeryn päiväkirjoja ei ole myöskään lainkaan suomennettu, mikä kannustaa minua taistelemaan englannin kielen hakaluuden kanssa.
Lukuvinkkejä?
Jos sinulla on mielessäsi kirja, jota voisit minulle täksi vuodeksi suositella, vinkkejä otetaan avosydämin vastaan! En lupaa lukea saamiani vinkkejä, mutta laitan ne korvan taakse ja harkitsen! Vinkki voi liittyä jotenkin yllä luetteleemiini tämän vuoden lukutavoitteisiin tai olla jotakin aivan muuta, minkä voisit ajatella miellyttävän tai kiinnostavan minua.
Tämän postauksen kuvista: hääpotretti on valokuvaaja Joel Jyringin ottama, muut hääkuvat on ottanut ystävämme Kristian Halonen. Kirjakuvat ovat omiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti