Kun oikeasti elänyt ihminen alkaa muuttua fiktioksi, kirjailija saa asua oudossa, ihanassa hämmennyksessä. Ensin on kiinni faktoissa, lukee elämäkertoja ja poimii niistä sen, mitä ajattelee tarvitsevansa. Alkaa liukua ihmeeseen, nimittäin: kun ensin tietää tarpeeksi, voi kohta päästää tiedosta irti,uskaltaa kuvitella, että ehkä näinkin olisi voinut olla. Mielikuvitus nostaa leijumaan historiankirjojen yläpuolelle ja jostain sieltä, unen ja illuusion hohteesta, alkaa tarkentua henkilö, joka ei enää ole todellinen, vaan fiktiivinen. Yhtäkkiä keittiööni tulee vieras. Hänen helmansa kahisevat, hän istuutuu minua vastapäätä.
Minna Rytisalo vangitsee romaaninsa Rouva C:n sivuille erään Suomen historian suurnaisen, Minna Canthin, tarinan ja kuvailee näin teoksen syntyprosessia jälkisanoissaan. Teos perustuu moniin historiallisiin tosiasioihin Minna Canthista, mutta romaanilajille uskollisena sekoittaa joukkoon myös paljon kuviteltua ja mahdollisia totuuksia.
Minä en ole uutuuksien perässä juoksija, mutta vuonna 2018 olen innostunut muutamista sellaisista. Minna Rytisalon kirjoittama Rouva C. on yksi niistä. Olin aivan riemuissani, kun se valittiin tammikuun lukupiirikirjaksemme. Kaiken etukäteen kuulemani perusteella tiesin, että Rouva C tulisi olemaan teos, joka tekee vaikutuksen. Olin täysin oikeassa. Rouva C. on upeinta ja parasta, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Kirja, joka jättää jäljen ja käy sydämeen. Kaiken lisäksi se on kirja, joka sävähdyttää taidokkaalla kielellä ja kirjoitustyylillään.
Minna Canth on nainen, jota ihailen ja jonka tarina muodostaa kiehtovan rakennusmateriaalin romaanille. Sitäkin parempaa Rytisalon teoksessa on kieli ja kirjoitustyyli. Jokainen sana on harkittu, tarkoin tarinaan aseteltu. Kielessä on kauneutta, jopa vähän runollisuutta. Lisäksi siinä on jonkinlaista ilmavuutta. Samaan aikaan tarkkoja ykistyiskohtia, mutta myös ilmaan heitettyjä vihjeitä ja hienovaraisuutta, joiden perusteella lukija saa rakentaa omia tulkintojaan ja arveluitaan. Rytisalo on onnistunut kirjoittamaan teoksen, jossa jokainen sana on nautinto lukijalle.
Rouva C. kertoo lukijalle tarinan, joka puhuttelee. Romaani on rajattu Minnan elämässä siihen, noin 17 vuotta kestäneeseen elämänvaiheeseen, jonka aikana Kuopiosta kotoisin oleva Minna lähtee Jyväskylään opettajaseminaariin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi, tapaa tulevan miehensä lehtori Ferdinand Canthin, lopettaa seminaarin ja menee naimisiin ja perustaa perheen. Minna jää nuorena leskeksi. Hänen miehensä sairastuu ja kuolee 14 avioliittovuoden jälkeen Minnan odottaessa pariskunnan seitsemättä lasta. Rytisalo lopettaa teoksensa pian miehen kuoleman ja lapsen syntymän jälkeen. Toisin sanoen teos kertoo Minna ja Ferdinand Canthin koko avioliiton tarinan. Avioliitto ja rakkaus ovatkin keskeisiä teemoja teoksessa.
Sen lisäksi teoksessa on myös paljon enemmän. Avioliitto Ferdinandin kanssa luo kehyksen ja kasvualustan sille, mitä Minna Canthista tulee. Jo varhain hän on kiinnostunut muun muassa köyhien asemasta, naisen asemasta ja erityisesti tyttöjen koulutuksesta ja raittiusaatteesta. Minna ottaa selvää asioista, auttaa heikomassa asemassa olevia ja kirjoittaa kipakkoja kannanottoja kannattamistaan, muutosta vaativista asioista lehtiin. Hän tunkeutuu aluellee, jonka ei katsottu olevan naiselle sovelias tuolloin - naisen paikka oli kotona, ei julkisessa elämässä eikä varsinkaan lehtien palstoilla. Hänen miehensä Ferdinand kuitenkin suhtautuu ennakkoluulottomasti vaimonsa pyrintöihin ja tukee tätä. Hän näkee Minnassa muutakin kuin pelkkään vaimon ja äidin rooliin ahdetun naisen. Hän näkee Minnan säkenöivän älyn ja kirjoituskyvyt ja kannustaa tätä kirjoittamaan ja antautumaan sille kutsumukselle, joka tämän sydämessä on. Teoksen loppupuolella Minnan ura kirjailijana on iduillaan, mutta siihen mennessä on Minna ehtinyt vaikuttaa jo monella muulla saralla ja saamaan huomiota. Minna Canth oli aikansa kontekstissa poikkeuksellinen nainen. Rytisalon teoksessa myös Minnan miehestä piirtyy hyvin poikkeuksellinen kuva. Poikkeuksellista on se tila, jonka hän vaimolleen antaa. Hän ei estele, kuten useimmat hänen aikansa miehet olisivat hänen sijassaan tehneet, vaan suo vaimolleen kaiken tukensa. Heidän avioliittonsa on Rytisalon teoksessa kuvattu hämmästyttävän tasa-arvoiseksi.
Minnan ja Ferdinandin välillä kuvataan ystävyyttä, joka lienee aikanaan melko harvinaista vaimon ja miehen välillä. Toisenlaista ystävyyttä käsitellään Minnan ja Minnan Flora-ystävättären välillä, johon Minna on tutustunut Jyväskylän opettajaseminaarissa. Opiskeluaikoina he ovat toisilleen kaikki kaikessa, parhaimmat ystävät, mutta pikku hiljaa välille tulee kitkaa. Kitkaa aiheuttaa muun muassa Minnan toiminta ja kannanotot julkisessa elämässä, joka on vanhoillisen Floran mielestä pöyristyttävää. Tämän ystävyyden kuvauksen kautta käsitellään myös kahdenlaisen aatteen ja ajatusmaailman yhteentörmäystä. Minnan ja Floran suhteessa tiivistyy pienoiskoossa kaikki se, millaisella törmäyskurssilla Minna Canthin edustamat aatteet olivat tuon ajan konservatiivisten aatteiden kanssa.
Rytisalon Rouva C:ssä minua ennen kaikkea puhutteli se poikkeuksellinen palo ja rohkeus, jolla Minna Canth nousi puolustamaan tärkeinä pitämiään asioita - kaiken lisäksi aikana, jolloin naisen oletettiin pitävän suunsa kiinni ja jättävän maailman parantamisen miesten varaan. Teoksessa Minna Canthista piirtyy kuva jokseenkin jopa arkana, herkkänä ja ujona, mutta se palo, jota hän kokee paremman tulevaisuuden puolesta, saa hänet ylittämään jopa itsensäkin. Minna Canthissa riittää sankaria ja esikuvaa myös tämän päivän ihmisille.
Rytisalon teos onnistui herättämään minussa laajemman kiinnostuksen Minna Canthia kohtaan. Heti perään luin Minna Maijalan kirjoittaman elämäkerran Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth, jonka parista jatkoin sujuvasti tuoreeseen, juuri syksyllä 2018 ilmestyneeseen Leena Virtasen kirjoittamaan ja Sanna Pelliccionin kuvittamaan lasten kuvakirjaan Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Vaikka nykyään ehdin bloggaamaan vain pienen osan lukemistani teoksista, luulen, että Minna Canthista tullaan kuulemaan blogissani vielä enemmän tai vähemmän lähiaikoina.
Lopetan tekstini tähän mieleeni painuneeseen sitaattiin:
Onko tällaistakin, että nainen ja mies jakavat ystävyyden ja ovat toisilleen hyviä, ilman pakkoa ja painostusta?
Minna Rytisalo
Rouva C.
Gummerus
2018
367 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti