Tyttökirjoja, kiireitä ja lukupiiriä - kirjabloggaajan vuosi 2015

Vuosi 2015 on mennyt jo menojaan ja uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa. Tuttuun tapaani aion vuoden vaihtumisen kunniaksi tehdä katsauksen menneeseen vuoteen - lähinnä kirjalliselta kannalta, mutta myös muutenkin. Ja yhtä tuttuun tapaani aion tehdä sen vähän myöhässä.

Vuosi 2015 toi mukanaan elämääni monta ihanaa kirjaa, mutta myös paljon, paljon muuta. Vuoden aikana olen valmistunut äidikielen ja kirjallisuuden opettajaksi, jättänyt taakseni tutun kotikaupunkini, muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini, saanut ensimmäisen työni äidinkielen opettajana, käynyt autokoulun, saanut ajokortin ja hankkinut ensimmäisen oman autoni. (Viimeisimmästä saavutuksesta ei kannata onnitella, sillä uuden vuoden aloitin kolaroimalla rakkaan, muutaman viikon vanhan autoni lunastuskuntoon.) Mennyttä vuotta voisi nimittää itsenäistymisen ja aikuistumisen vuodekseni. Vuosi on ollut monella tapaa kiireinen ja hektinen. Kirjablogi- ja lukuharrastus ei ole aina kukoistanut kuten se parhaimpina päivinä kukoisti energian suuntauduttua muihin asioihin. Kuitenkin kaiken keskellä ei luku- ja blogiharrastus ole täysin päässyt onneksi kuivettumaan, vaikka välillä on ollut taukoa. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan on edelleen hengissä, aivan kuten kirjoittajakin blogin takana.

Vuosi sitten uutena vuotena laadin pitkän listan uuden vuoden lupauksia, joista osan pidin, osan en. Yksi niistä oli, että lukisin vuoden aikana 50 kirjaa. Tämä lupaus ei aivan pitänyt. Nopea laskutoimitus vuoden 2015 aikana luetuista kirjoista osoitti, että olen lukenut 42 kirjaa vuoden 2015 aikana.

Yksityiselämässäni vuosi 2015 on ollut aikuistumisen vuosi, mutta ehkäpä vastapainoksi sille on kirjavuoteni muodostunut tyttökirjojen vuodeksi. Tyttökirjojen viattomasta ja onnellisesta maailmasta on muodostunut minulle terapeuttinen pakopaikka aikuiselämän vastuun edessä.   Vihervaaran Annan seurassa olen samoillut pitkin Rakastavaisten polkua ja ihastellut Tummaa päilyvää aallokkoa. Ingallsin Lauran seurassa olen leikkinyt tuulen tuivertamalla preerialla, ihmetellyt preerian avaraa loputtomuutta  ja kuunnellut Kaarle-isän viulun soittoa. Katy Carrin ja hänen sisarustensa kanssa olen kokenut Alppilaakson majan lämpöä ja ihmetellyt Coloradon vuorten jylhyyttä ja vuoristomaiseman kauneutta.

Sivuaineen tutkielmani kirjoittaminen L. M. Montgomeryn tyttökirjaklassikosta Anne of Green Gables -teoksesta (Annan nuoruusvuodet) sai minut  nimittäin olemaan alkuvuosi nenä kiinni Anna-kirjassa. Vuoden aikana kahlasin uudestaan läpi lapsuuteni iki-ihanan suosikkisarjan, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -kirjat. Loppvuodesta hotkaisin myös Susan Coolidgen Katy-sarjan. Joululomaa vietin lisäksi Louisa M. Alcottin ihanan tyttökirjaklassikon Kahdeksan serkusta -teoksen parissa.Tyttökirjagenre on siis ollut hyvin vahvasti edustettuna vuoden kirjoissa.

Katy-sarja:

Katyn toimet

Katy koulussa, Katyn myöhemmät toimet, Clover ja Alppilaakson maja (yhteisbloggaus)

Pieni talo preerialla -sarja

Pieni talo suuressa metsässä 

Pieni talo preerialla 

Luumujen poukama 

Hopeajärven rannalla 

Pitkä talvi preerialla 

Pieni kaupunki preerialla 

Onnen kultaiset vuodet 

Neljä ensimmäistä vuotta 

Sen lisäksi, että olen lukenut tyttökirjoja, olen lukenut myös kirjoja tyttökirjoista. Vuoden aikana luin Sara Kokkosen kotimaisista tyttökirjoista kertovan tietoteoksen Rasavillejä ja romantikkoja ja myöhemmin juuri syksyllä 2015 ilmestyneen ulkomaisista tyttökirjoista kertovan, saman kirjailijan Kapinan ja kaipuun.  Jälkimmäinen teos oli minulle tärkeä teos, sillä siinä julkaistiin myös oma kirjoitukseni rakkaasta kaimastani, tyttökirjasankari Vihervaaran Annasta. Näistä Kokkosen teoksista ammensin lisää innostusta löytöretkilleni tyttökirjojen ihmeellisen maailmaan ja sain inspiroivia lukuvinkkejä.

Vuosi 2015 on tuonut myös uusia tuulia lukuharrastukseeni. Alkuvuodesta aloitin lukipiirin, jossa on mukana lähiseudun kirjabloggareita. Lukupiiriharrastus on laajentanut piristävällä tavalla lukutottumuksiani. Perinteisesti olen viihtynyt vanhojen klassikoiden parissa, mutta lukupiiri on tuonut tuulahduksen jotakin uutta kirjalliseen elämääni. Kaikki kirjavalinnat, kuten esimerkiksi Philippe Claudelin Varjojen raportti, eivät ole olleet välttämättä ihan napakymppejä, mutta olen kokenut laajentaneeni ainakin yleissivistystäni. Sen sijaan esimerkiksi John Irvingin Kaikki isäni hotellit,  Herbjørg Wassmon Lasi maitoa, kiitos ja Ulla-Lena Lundbergin Leo-teoksen lukemisesta saan olla erittäin kiitollinen lukupiirilleni.



Erityismaininnan vuoden lukukokemuksista ansaitsee syksyllä 2015 ilmestynyt Topeliuksen Tilinteon päivä ja muita kertomuksia -novellikokoelma, joka paitsi viehätti minua tarinoillaan, myös merkitsi jotakin erityistä itselleni sen vuoksi, että siinä ilmestyi myös yksi minun suomentamani novelli. Vuoden upeimman kirjan tittelin annan kuitenkin Margaret Mitchellin suurklassikolle Tuulen viemää, jonka luin kesällä klassikkohaastetta varten. Vuoden mielenkiintoisimman kirjan tittelin puolestaan voisin antaa Henry David Thoreaun tosielämään pohjautuvalle erakkoelämän kuvaukselle Elämää metsässä. Vuoden mitäänsanomattomimman kirjan titteliä saakoon kantaa jo yllä mainittu lukupiirikirjamme Philippe Claudelin Varjojen raportti, joka ei vain yksinkertaisesti yhtään sytyttänyt.






Vuoden 2015 aikana blogini on laajentanut verkostojaan ja siirtynyt myös Facebookiin. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -bogia voi seurata ja fanittaa täällä.

Kirjavuoteni 2015 on ollut antoisa, vaikkei luettujen kirjojen määrä päätä huimaakaan. Toivon vuodelta 2016 vähintään yhtä antoisia hetkiä kirjojen parissa. Sitä samaa toivon myös kaikille teille rakkaille kirjahulluille lukijoillenikin!