Runollista Runebergin päivää - ylistys tortuille ja kunnianosoitus Johanille

Tänään 5.2. on vietetty kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin päivää. Runeberg, tuo kansallisromantiikamme airut 1800-luvulta, on ollut merkittävä nimi niin koko suomalaisessa historiassa kuin myös kirjallisuushistoriassa. Runeberg kirjoitti paljon runoja ja muita runomuotoisia teoksia. Hän oli myös ahkera suomalaisuusaatteen puolestapuhuja ja toimi myös Lauantaiseurassa Lönnrotin, Snellmannin ynnä muiden fennomaanien kanssa. Runeberg työnsä ja toimintansa kautta kohotti merkittävästi kansallista identiteettiämme ja rakensi suomalaisuutta.

Monille tavallisille kansalaisille kuitenkin Runeberg on tullut tutuksi enemmän runebergintorttujen kuin kansallisrunoilijan henkevien runoteosten muodossa. Täytyypä myöntää, että olen myös itse päihittänyt elämässäni huomattavasti lukuisampia runebergintorttuja kuin Runebergin teoksia. Ja täytyy myöntää, että tähän mennessä myös torttujen syöminen on tuottanut minulle enemmän iloa kuin Runebergin kansallisromanttisten runoluritusten lukeminen. Vänrikki Stoolin tarinat lähinnä kauhistutti ja pitkästytti minua, kun taas idyllieepos Hanna hieman ihastutti kauniilla kielellään, mutta jälleen kerran myös pitkästytti.

Tortuista kuitenkin kuuluu kiitos kansallisrunoilijamme vaimolle Fredrika Runebergille. Fredrika Runebergista puhuttaessa on syytä kuitenkin muistaa, että hän teki muutakin merkittävää kuin torttuja, kuten Karjalaisen tuore otsikko Fredrika Runeberg oli paljon muutakin kuin nainen tortun takana muistuttaa. Feministit ovat sitä mieltä (ja ehkä syystäkin), että on suuri häpeä, että Fredrikan kirjallinen maine on hukkunut hänen kuuluisan miehensä varjoon. Mutta yhtä hyvin voisi minusta sanoa, että hänen miehensä maine on hukkunut nykymaailmassa osittain Fredrikan torttujen varjoon. Ainakin tähän voi päätyä, jos vertaa Fredrikan torttujen suosiota Johanin teosten suosioon nykyään. Mitä muutakaan Runebergin päivä keskivertoiselle nykysuomalaiselle merkitsee kuin mehevää torttua ja tekosyytä herkutella?

Runebergin päivän kunniaksi söin minäkin tänään runebergintortun teen ja hyvän kirjan kera. Kirja ei kuitenkaan ollut kansallisrunoilijamme ylevää paatosta, vaan hieman maanläheisempää luettavaa , nimittäin Louisa May Alcottin tyttökirja Kun ruusu puhkeaa. Haluan kuitenkin kohottaa oman Runebergin päivän viettoni torttua korkeampiin sfääreihin tällä bloggauksella.

Kaikista tortuista ja Vänrikki Stoolin aiheuttamista traumoista huolimatta kunnioitan suuresti Runebergiä kansallisrunoilijanamme. Päivän kunniaksi ja lukijoideni sivistykseksi lopetan tekstini tällä Runebergin kansallisromanttisella  runolla:

Joutsen

Jo luota ruskopilvisten

Tuil joutsen rauhaisna,

Ja laski virran rannallen

Ja lauloi illalla.

Hän Pohjan lauloi hempeä,

Kuin siellä kangastaa,

Kuin aurinkoinen yösellä

Ei malta uinahtaa.

Kuin siimes koivun suojassa

On tumma, mieluinen;

Kuin lahdet kullanhohtoisna

Ja aalto vilpoinen.

Kuin ihanaa on, lempimään

Kun pääsee Pohjolaan;

Kuin vakuus sielt’ on syntyään

Ja sinne pyrkii vaan

Niin kuului aalto aallolta

Sen ääni kaikuvan;

Ja kohta kullan rinnalla

Hän näytti joikuvan:

Mi siitä, vaikk’et viipyä

Saa tuhatkausia;

Oot Pohjan veellä lemminnä

Ja siellä laulanna.