Veijo Meri: Manillaköysi

Ja lisää tylsää Suomen kirjallisuutta !

Vaikka myönnetään, että tämä ei ollut aivan niin tylsä kuin muistelin! (Olen jo joskus lukioikäisenä tuskitellut tämän romaanin tylsyyden kimpussa.) Aika ajoin teos oli ihan hivenen verran jopa kiinnostava, mutta koska se ei ollut kovin kiinnostava, niin pahoin pelkään, ettei minulla ole juuri mitään kiinnostavaa sanottavaa teoksesta.

Kinnostavimmat kohdat liittyivät kertomuksen sisäisiin tarinoihin, joita teoksen eri henkilöt toisilleen kertovat. Ne muodostavat itse asiassa aika suuren osan teoksen sisällöstä. Kaikki tarinat liittyvät tavalla tai toisella sotaan, ja Manillaköysi onkin sotakirja ja kertoo jatkosodasta. Kirjassa on jotakin aika absurdia ja tulkitsematonta, ja minulla oli jokseenkin hämmentynyt olo sitä lukiessani. Kirjallisuustieteilijä sisälläni ei saanut oikein siihen tulkinnallista otetta, ja jäin miettimään, mistä siinä oikeastaan on kyse? Onko itse tarinan ja sen sisäisten tarinoiden absurdiuden tarkoitus alleviivata sodan absurdiutta?

Manillaköyden päähenkilö on sotilas nimeltään Joose Keppilä, joka löytää rintamalla ollessaan manillasta tehdyn köyden. Joose on iloinen löydöstään ja päättää salakuljettaa sen seuraavalla lomamatkallaan kotiin. Köysi sidotaan lujasti hänen ylävartalonsa ympäri, jotta salakuljetus kävisi mahdollisimman salakavalasti vaatteiden alla. Matka kotiin on pitkä ja vaivalloinen, ja vartalon ympärille lujasti köytetty manillaköysi aiheuttaakin yllättäviä ongelmia. Manillaköysi  onkin eräänlainen matkakertomus, ja matkakuvauksen keskeyttävät sotatarinat, joita junassa olevat henkilöt toisilleen kertovat. Hassuinta ja absurdeinta tarinassa on se, kuinka paljon vaivaa Joose on valmis näkemään, jotta saa kuljetettua kotiin vaivaisen manillaköyden, joka on kuitenkin aika arvoton esine.

- Kyllä minä tämän köyden vien, vaikka minun täytyisi kävelle se kaulassa. Tänne minä en sitä jätä, kerran niin olen päättänyt. Kyllä yksi mies aina yhden köyden selvittää ja vaikka useampiakin, Joose puhua takosi.

Veijo Meri

Manillaköysi (1957)

Otava

170 s.

P.s. Te, jotka olette lukeneet tämän, niin heittäkääpäs jotakin analyyttistä kommenttia tästä teoksesta, joka jäi minulle osittain arvoitukseksi!