Olen pitkästä aikaa saanut luetuksi yhden Suomen kirjallisuuden kurssiin liittyvän kirjan, Pentti Haanpään Noitaympyrän. Eipä siitä muuta kuin että perin tylsä ja ikävystyttävä kirja! Aikanaan kuitenkin varmaan poliittisuudessaan hyvin tärkeä teos (niinkin tärkeä, että sai tulenarkuutensa vuoksi odottaa julkaisua 25 vuotta), nykyäänkin merkittävä muistomerkki oman aikansa poliittisesta tilanteesta. Mutta en tykännyt, anteeksi vain ja kaikella kunnioituksella, herra Haanpää!
P.s Kirjallisuudenopiskelijan valitusvirteni ilmeisesti kuultiin, sillä kesän aikana on Suomen kirjallisuuden kurssin lukemistoon kuuluvat kirjat vähentyneet. Mukana on kaikki samat kirjat, mutta niiden lukemiseen sisältyy valinnaisuutta tietyin ehdoin. (Projektin loputtua voin kirjoittaa tarkemmin blogiini siitä.) Aivan kaikki kirjoja ei tarvitsekaan lukea. Ihanaa! Enää jäljellä 4 kaunokirjallista teosta (+ tuskallinen määrä teoriaa)!
Manillaköysikin on jo luettuna, siitä lisää blogissa lähiaikoina!
Pentti Haanpää
Noitaympyrä (valmistunut 1931, ilmestynyt 1956)
Suomalaisen kirjallisuuden seura
161 s.
Suosittelisin lukemaan tuon muuten kuin angstissa. Tällaisen tavallisen kirjallisuudenopiskelijan mielestä todella mielenkiintoinen teos. Päädyin blogiin, kun koetin etsiä kirjan luettuani tietoa siitä vaihtoehtoisesta lopusta, joka Haanpään jäämistöstä on löytynyt. Kuulin asiasta radiosta viime kesänä. Eipä tässä muuta, oli pakko vilkaista tällainen lyhyt arvio kirjasta välillä ja kyllähän tämä piristi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja hyvästä vinkistä! Jospa koetan joskus hieman vanhempana ja kypsempänä uudestaan, ja katsotaan, kuinka käy :D Joskus pakkolukeminen vie kirjalta maun, vaikka olen kyllä nauttinut useimmista kirjoista, jotka olen kirjallisuustieteen opintojani varten lukenut.
PoistaTuosta vaihtoehtoisesta lopusta en olekaan kuullut. Pitäisi ehkä joskus perehtyä tarkemmin asiaan. Sellaiset ovat aina mielenkiintoisia.