keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Äidinkielenopettajan kesäloma: kesän kootut lukusuunnitelmat

Nyt olen päässyt vihdoin käsiksi opettajan ammatin parhaimpaan puoleen: siihen opettajan kuuluisaan pitkään kesälomaan (vaikkakin palkattomaan). Ensimmäinen kokonainen opetusvuoteni on takana ja edessä pitkä kesä. Silmissä siintävän kesäloman voimin olenkin tämän kevään sinnitellyt hengissä. Ilman kesäloman suomaa valoa tunnelin päässä olisin uuvahtanut matkalla ja joutunut varmastikin jonnekin laitokseen hoitoon, mutta toivossa ja haaveissa on ollut hyvä elää. Olen kevätlukukauden aikana maalaillut mielessäni suuria suunnitelmia tämän kesän varalle. Ennen kaikkea suunnitelmani ovat olleet kirjallisia.
Tänä kesänä nimittäin olen päättänyt ennen kaikkea lukea kirjoja, lukea kirjoja, lukea kirjoja ja vielä kerran lukea kirjoja.  Joskus talven synkkinä, työuupumuksen valtaamina hetkinä haaveilin, että voi kun ihmisen ei tarvitsisi ollenkaan käydä töissä. Voi, kun voisin vain paeta jonnekin autiolle saarelle, jossa ihan yksin ja ihan yksinäni - vain suunnaton määrä kirjoja seuranani -  saisin vain maata riippukeinussa ja lukea päivät pääksytysten. Silloin voisin olla täydellisen onnellinen.

Autiolle saarelleni ja riippukeinuun en ole vielä päässyt, mutta kesäloma suonee minulle mahdollisuuden toteuttaa jotakin sen kaltaista. Suurta sisäistä hurraa-huutoa en ole vielä kuitenkaan päästänyt, sillä vasta eilen tarkistin viimeiset kokeet, tänään kävin viemässä kansliaan pienen kasan arvosanoja ja tekemättä on muutama pieni paperihomma vielä, ennen kuin voin täysin unohtaa työni. Kesälomani aloitin myös jollakin vuosisadan flunssalla, joka kaatoi minut sänkyyn heti lakkiaisjuhlintojen jälkeen. Sieltä sängystä en ole sen koommin juuri noussut - paitsi viettämään synttäreitäni, joiden jälkeen kaaduin entistä syvemmälle sänkyni pohjalle ja menetin kaiken lisäksi ääneni. Kolmen täydellisen mykkäkouluvuorokauden jälkeen olen tänään avannut suuni sanoakseni muutaman lauseen jollakin epämääräisellä örinällä, minkä jälkeen päätin, että on parempi olla vielä hiljaa ainakin muutama vuorokausi. Olen tällä hetkellä aikamoisen desilluusion vallassa: tämäkö on se ihana loma, josta niin haaveilin?

27 vuotta tuli mittariin ja kakkuja syötiin
"Vain leffassa näkee hyvin..."  vai miten se kuuluisa Pikku prinssi -sitaatti menikään? Tällä synttärilahjakortilla siskoni vie minut katsomaan uutta Pikku prinssi -elokuvaa. <3

Tästä ei kuitenkaan kai voi olla suunta kuin ylöspäin - ihan konkreettisestikin. Tänään on kyllä ollut onneksi jo vähän pirteämpi olo. Sitä paitsi täällä sänkyni pohjalla olen päässyt jo ihan hyvin lukemisen makuun. Ensimmäistä lomakirjaani, opiskelijani ehdottamaa Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisia silmiä olen lukenut jo noin 500 sivua. Pinossa odottaa kuitenkin aika kasa kaikkea muutakin, mitä suunnittelen mahdollisesti lukevani kesän aikana.

Saanen siis esitellä kesäkirjapinoni:


Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (ollut kesken jo ikuisuuden!)
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Evelyn Waugh: Mennyt maailma
Edith Wharton: Viattomuuden aika
Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
L. M. Montgomery: Tiedän salaisuuden 
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Dylan Thomas: Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan
J. R. R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut
Saara Rikalainen: Ruun rukouspolku

Pinoni näyttää varsin mahtipontiselta. Se onkin lähinnä inspiraatiopinoni - ei mikään orjallisesti noudatettava kesälukuohjelmisto. On hyvin mahdollista, etten lue kaikkia pinon kirjoja, kuten myös on mahdollista, että luen myös paljon kaikkea sellaista, mitä pinossa ei tällä hetkellä ole.

Eniten sydämentykytyksiä aiheuttaa Sinuhen kookas olemus. Olen lupautunut alustavasti lukemaan teoksen kirjabloggaajien heinäkuista klassikkohaastetta varten. Saa nähdä, tuleeko viime tingassa pupu pöksyyn ja vaihdanko haastekirjani johonkin pikkuriikkiseen näytelmään tai pienoisromaaniin. Teos on kuitenkin sellainen, jonka lukemisesta olen tosissaan haaveillut jo useamman vuoden, joten luulen, että  nyt juuri on Sinuhen aika jos koskaan. Ajatuksenani on viettää jossakin vaiheesa Sinuhe-lukumaraton, jotta pääsisin kunnolla vauhtiin ja alkuun teoksen kanssa. Yleensä suurromaanin kanssa aloittaminen on vaikeinta, mutta kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa.

Huomenna alkaa kesäni kohokohta: kaksiöinen hotelliloma Hangossa, Villa Maija -nimisessä 1800-luvun lopussa rakennetussa pitsihuvilassa - ihan ypöyksin. Seurakseni huolin vain rakkaat kirjani. (Vaikka myös rakkaat siskoni olivat kovin innolla änkemässä telttoineen mukaani Hankoon!) Menneen maailman, Viattomuuden ajan ja Pitkän päivän illan olen lainannut itse asiassa juuri tätä matkaa ajatellen, sillä olen ajatellut niiden sopivan pitsihuvilani tunnelmaan. Voi olla, että minun täytyy ottaa mukaani jokin Anna-kirja. Pääasiallinen suunnitelmani hotelliloman varalle on nimenomaan lukea ihania kirjoja kauniissa miljöössä - ja katsastaa kaupungin parhaat kahvilat, luultavasti kirja kädessä.

Siitä asti, kun monen monta vuotta sitten luin Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa -teoksen, olen haaveillut siitä, että joskus pääsisin jonnekin ihanaan paikkaan ihan yksin hotellilomalle. Mannin teoksessa saksalainen mies lähtee yksin lomalle Venetsiaan. Vaikka tämä dekadenttinen teos on kaikkea muuta kuin onnellinen hyvänmielenkirja ja miehen loma päättyy varsin ikävissä merkeissä (kuten teoksen nimi vihjaa), oli teoksessa oma tenhonsa ja lumonsa. Se kaunis pysähtyneisyyden tunnelma, kun mies yksin omassa rauhassaan katselee kaupungin ja hotellin elämänmenoa, on jäänyt elämään mieleeni. Sitä samaa tenhoa  ja lumoa lähden metsästämään Hangosta ja toivon löytäväni sen sieltä - flunssastani huolimatta.

Terveiset täältä sängynpohjalta Krokotiilin keltaisten silmien ja teekupin ääreltä!

Kerron myös blogissani (luku)tunnelmistani Hangossa joko matkani aikana tai sen jälkeen - tietystikin kuvien kera.

Ihania kesäisiä lukuhetkiä myös muille!

P.s. Muistutan laatimastani Lukuhelmihaasteesta, jossa kerrotaan jostakin lukiessa vastaan tulleesta pienestä helmenarvoisesta yksityiskohdasta, joka on pysäyttänyt sinut lukijana. Osallistujien kesken arvotaan  ainakin lahjakortti kirjakauppaan - ja kenties jotakin muutakin. Pidensin alkuperäistä haasteaikaa parilla kuukaudella, joten haasteeseen osallistumisen uusi takaraja on nyt 31.8.2016.


14 kommenttia:

  1. Täällä huutelee yksi joka on lukemassa Pohjantähteä. Olen ihan rakastunut kirjaan, mutta luen silti sitä vain pätkissä ja välissä aina jotain ihan muuta. En ihmettele yhtään että teokseen on rakastunut niin moni... Ihanaa lukukesää Anna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin teoksesta on muodostunut tuollainen pätkissä luettava romaani. Aivan mahtava teos - olen samaa mieltä! Jään innolla odottelemaan, mitä kirjoitat siitä blogiisi, kun pääset loppuun asti! :)

      Kiitos samoin, Krista! :)

      Poista
  2. Oikein rentouttavaa lomaa. Minä aloitin myös lomani flunssalla, jonka alussa luulin olevan allergiaa, koska siitepölyä oli niin paljon joka puolella. Sitten se muuttui kuumeiluksi ym.
    Ihana, että sinnittelit hengissä lomaan asti, kyllä sinä vielä totut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, Mai! Ikävä kuulla, että sinäkin olet sairastellut - vaikka toki kohtalotoverit aina lämmittävät mieltä!

      No, minä olen kyllä tässä kevätlukukauden aikana kaksi kunnon flunssaa ja yhden vatsataudin sairastanut, minkä vuoksi on ollut vähän hampaiden kiristelyä töiden kanssa (toinen flunssista osui kivasti yo-kirjoitusten ja koeviikon korjausurakan kynnykselle). No, mutta kiva, että tämä tuli tosiaan nyt, eikä vikan koeviikon kiireiden keskelle!

      Paranemisia sinulle - jos siis satut olemaan vielä kipeä! :)

      Poista
  3. Minulle Sinuhe ei ainakaan tuntunut niin tiiliskivimäiseltä kuin se on ulkomuodoltaan. Luin sen joskus kymmenen vuotta sitten ja silloin ainakin tarina vei täysin mennessään. Toivottavasti sinulle kävisi samoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja toivotaan parasta! :) Olen joskus kuullut siitä katkelmia ja myös tietysti lukenut kaiken sen, mitä kirjallisuushistorian opuksissa yleensä siitä kerrotaan, ja kaiken sen perustella olen vakuuttunut, että tarina on mielenkiintoinen ja kerrontatyyli minua miellyttävä. :) Katostaan, kuinka käytännössä :)

      Poista
  4. Hyvää ja rentouttavaa kesää, Anna! Minä palaan tänään vielä muutamaksi päiväksi töihin tekemään ysien jälkiohjausta, mutta ensi viikolla alkaa minullakin piiiiitkä (palkaton) loma. Suunnitelmani ovat aikalailla samat kuin sinullakin eli lukemista & lukemista. Näillä mennään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kohtalotoverini ja sitä samaa sinulle! Ihania hetkiä kirjojen parissa! <3

      Poista
  5. Aurinkoista kirjakesää Anna! Nostan hattua lukupinolle, ajattelisin takuulla samoin Sinune kourassa :D
    Pakko myöntää, että nyt maalailit niin ihanan mielikuvan yksin vietetystä kesäisestä hotellilomasta, että pakkohan tuo on laittaa omallekin to-do-listalle :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pia! Samaa myös sinulle! Vielä ei ehkä kannata hattua nostaa - katsotaan, mikä on tilanne kesän lopussa ja onko Sinuhe valloitettu!

      Mahtavaa, jos onnistuin inspiroimaan sinutkin tällä hotellilomallani! Ehdottomasti suosittelen! <3 :D

      Poista
  6. Äh näitä nuorten opettajien palkattomia kesälomia! Mutta loma kuin loma, nyt saa rentoutua :) Sinuhe-maraton kuulostaa hyvältä, voisin liittyä seuraksi - on kyseinen opus nimittäin tälläkin äikänopella lukematta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, Sirri! :) Kyllä minuakin vähän ärsyttää, että on koko vuoden ahertanut (ja aherran samassa paikassa vielä toisenkin vuoden), mutta kesäpalkka menee toiseen palkkapussiin! Mutta toki sydäntä ja pankkitiliä lämmittää, että saan ekaa kertaa ansiosidonnaista :) Mutta loma se on palkatonkin loma <3

      Liityhän ihmeessä! :D

      Poista
  7. Minäkin aloitin kesälomani sairastaen - varsatautia! Alkoi kuin tilattuna päättäjäispäivänä. Tuo palkaton loma on muuten kaksipiippuinen juttu (itsekin muutaman sellaisen vietin). Open palkkahan jaettiin aikoinaan yhdeksältä kuulta 12:sta (sama vuosipalkka jaettuna usealle kuulle). Eli määräaikaiset eivät tosiasiassa menetä pitkän kesälomansa palkkaa, vasn ihan oikeasti tienaavat tekemästään opevuodesta vähemmän. Jos palkkaus olisi edelleen se 9kk, saisi jokainen samasta työstä saman palkan, mutta olisi itse vastuussa siitä, jääkö kesäkeskeytysajalle jotain säästöön. Toisaalta esim. lhohpitajaystäväni kartutti äippälomalla myös lakiisääteistä kesälomaansa, jonka hän piti äitiysloman perään saaden siis sekä täydet äitiyslomarahat ja kesäloman. Minulla ei ollut opena samas mahdollisuutta. Minun piti palata kesäksi töihin saadakseni lakisääteisen kesälomani (ope ei voi pitää sitä milloin vaan) ja menetin sitten tästäsyystä äitiyslomarahoja. Äääh... Tulipa tylsä ja pitkä kommentti, mutta tämä aihe herättää minussa aina ärtymystä, sillä mielesyäni me opet häviämme tässä aina!

    Ihanas lukukesää sinulle! Tuo Hanko-reissu kuulostaa mahtavalta. Lukupinosi tosiaan herättää kunnioitusta! Minulla jäi Sinuhe kesken, aika sen lukemiseen taisi olla tuolloin huono. Täällä Pohjantähden alla on ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja äh näitä kännykän pienellä näppiksellä taottuja kirjoitusvirheitä!

      Poista