Ishiguron Silmissä siintävät vuoret

Kirkkaina päivinä saatoin nähdä kaukana joen vastarannan puiden takana taivasta vasten siintävät vuoret. Näkymä ei ollut vailla viehätystä, ja aina joskus se toi kummasti lievitystä asunnossa viettämieni pitkien iltapäivien tyhjyyteen.

Kazuo Ishiguron Silmissä siintävät vuoret on monikerroksinen ja vähäeleinen teos, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Juuri siksi se ei ehkä sovi kovin kiireiseen elämänvaiheeseen, jollaisen keskellä itse sen luin, vaikka teos onkin melko lyhyt ja kielellisesti helppolukuinen.

Teoksessa on tiivis, jännittynyt, mutta samalla kaunis ja harmoninen tunnelma, mikä lienee tyypillistä Ishigurolle ja mikä sai minut kuitenkin pitämään kirjasta, vaikka välillä olinkin hieman pihalla juonen koukeroista ja aikakerrostumista. Pienten keskittymisongelmien vuoksi en pysty sanomaan teoksesta mitään kovin fiksua ja hienoa, vaikka tunnen, että käsissäni on teos, josta voisi sanoa paljonkin kaikkea syvällistä - jos osaisi ja jos olisi keskittynyt paremmin lukemaansa.

Teoksen päähenkilönä on japanilaissyntyinen, mutta sittemmin englantilaistunut Etsuko-niminen naishenkilö. Hänen tyttärensä on tehnyt itsemurhan, ja itsemurha kuljettaa hänet muistoissa menneisyyteen.  Siihen aikaan ja siihen yhteen lämpöiseen kesään Nagasakissa, jolloin hän odotti esikoistaan.

Temaattisesti teos käsittelee pitkälti sodan Japaniin jättämää arpea sekä vanhan ja uuden murrosta ja ristiriitaa japanilaisessa kulttuurissa. Japanilaiset vanhat perinteet ovat murtumassa ja länsimainen kulttuuri on ottamassa vallan. Muutos on joidenkin mielestä rappion, joidenkin mielestä kehityksen alku. Vaikka tähän asiaan liittyy paljon myös vakavia sävyjä teoksessa, tulee kulttuurien törmäys ja muutos seuraavassa, mieleeni painuneessa  dialogissa esille varsin huvittavasti:

- Luuletteko, etten ole yrittänyt. Mutta nuoret naiset ovat nykyään niin kovin erilaisia kuin ennen. Minä en voi käsittää, miten kaikki on muuttunut niin lyhyessä ajassa.

- Tepä sen sanoitte. Nuoret naiset ovat nykyään niin kovin itsepäisiä. Eivät puhu muusta kuin pesukoneista ja amerikkalaisesta muodista. Tämä Etsuko tässä ei ole mikään poikkeus.

- Höpsistä, isä.

Rouva Fujuwara nauroi jälleen ja sanoi sitten: - Minä muistan kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan pesukoneista. En voinut käsittää että joku haluaa sellaisen. Tuhlata nyt sellainen summa rahaa kun on kaksi kättä joilla tehdä työtä. Mutta Etsuko ei taida olla kanssani samaa mieltä.

Vaikka en lukukokemuksestani teoksena saanutkaan sinänsä kovin paljoa irti, oli romaanin pysähtynyt tunnelma ja kaukaisen, helteisen kesän muisto juuri sitä, mitä kiireinen  äidinkielenopettaja kaipasi lukuvuoden loppu-urakkansa aikana hermojensa rauhoittamiseen.

Kazuo Ishiguro

Silmissä siintävät vuoret

(A Pale View of the Hills, 1982)

Suom. Marjatta Kapari

Tammi

201 s.