Äidinkielenopettajan kesäloma: kesän kootut lukusuunnitelmat

Nyt olen päässyt vihdoin käsiksi opettajan ammatin parhaimpaan puoleen: siihen opettajan kuuluisaan pitkään kesälomaan (vaikkakin palkattomaan). Ensimmäinen kokonainen opetusvuoteni on takana ja edessä pitkä kesä. Silmissä siintävän kesäloman voimin olenkin tämän kevään sinnitellyt hengissä. Ilman kesäloman suomaa valoa tunnelin päässä olisin uuvahtanut matkalla ja joutunut varmastikin jonnekin laitokseen hoitoon, mutta toivossa ja haaveissa on ollut hyvä elää. Olen kevätlukukauden aikana maalaillut mielessäni suuria suunnitelmia tämän kesän varalle. Ennen kaikkea suunnitelmani ovat olleet kirjallisia.

Tänä kesänä nimittäin olen päättänyt ennen kaikkea lukea kirjoja, lukea kirjoja, lukea kirjoja ja vielä kerran lukea kirjoja.  Joskus talven synkkinä, työuupumuksen valtaamina hetkinä haaveilin, että voi kun ihmisen ei tarvitsisi ollenkaan käydä töissä. Voi, kun voisin vain paeta jonnekin autiolle saarelle, jossa ihan yksin ja ihan yksinäni - vain suunnaton määrä kirjoja seuranani -  saisin vain maata riippukeinussa ja lukea päivät pääksytysten. Silloin voisin olla täydellisen onnellinen.

Autiolle saarelleni ja riippukeinuun en ole vielä päässyt, mutta kesäloma suonee minulle mahdollisuuden toteuttaa jotakin sen kaltaista. Suurta sisäistä hurraa-huutoa en ole vielä kuitenkaan päästänyt, sillä vasta eilen tarkistin viimeiset kokeet, tänään kävin viemässä kansliaan pienen kasan arvosanoja ja tekemättä on muutama pieni paperihomma vielä, ennen kuin voin täysin unohtaa työni. Kesälomani aloitin myös jollakin vuosisadan flunssalla, joka kaatoi minut sänkyyn heti lakkiaisjuhlintojen jälkeen. Sieltä sängystä en ole sen koommin juuri noussut - paitsi viettämään synttäreitäni, joiden jälkeen kaaduin entistä syvemmälle sänkyni pohjalle ja menetin kaiken lisäksi ääneni. Kolmen täydellisen mykkäkouluvuorokauden jälkeen olen tänään avannut suuni sanoakseni muutaman lauseen jollakin epämääräisellä örinällä, minkä jälkeen päätin, että on parempi olla vielä hiljaa ainakin muutama vuorokausi. Olen tällä hetkellä aikamoisen desilluusion vallassa: tämäkö on se ihana loma, josta niin haaveilin?

27 vuotta tuli mittariin ja kakkuja syötiin

"Vain leffassa näkee hyvin..."  vai miten se kuuluisa Pikku prinssi -sitaatti menikään? Tällä synttärilahjakortilla siskoni vie minut katsomaan uutta Pikku prinssi -elokuvaa. <3

Tästä ei kuitenkaan kai voi olla suunta kuin ylöspäin - ihan konkreettisestikin. Tänään on kyllä ollut onneksi jo vähän pirteämpi olo. Sitä paitsi täällä sänkyni pohjalla olen päässyt jo ihan hyvin lukemisen makuun. Ensimmäistä lomakirjaani, opiskelijani ehdottamaa Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisia silmiä olen lukenut jo noin 500 sivua. Pinossa odottaa kuitenkin aika kasa kaikkea muutakin, mitä suunnittelen mahdollisesti lukevani kesän aikana.

Saanen siis esitellä kesäkirjapinoni:

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (ollut kesken jo ikuisuuden!)

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Edith Wharton: Viattomuuden aika

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä

L. M. Montgomery: Tiedän salaisuuden 

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Dylan Thomas: Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan

J. R. R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut

Saara Rikalainen: Ruun rukouspolku

Pinoni näyttää varsin mahtipontiselta. Se onkin lähinnä inspiraatiopinoni - ei mikään orjallisesti noudatettava kesälukuohjelmisto. On hyvin mahdollista, etten lue kaikkia pinon kirjoja, kuten myös on mahdollista, että luen myös paljon kaikkea sellaista, mitä pinossa ei tällä hetkellä ole.

Eniten sydämentykytyksiä aiheuttaa Sinuhen kookas olemus. Olen lupautunut alustavasti lukemaan teoksen kirjabloggaajien heinäkuista klassikkohaastetta varten. Saa nähdä, tuleeko viime tingassa pupu pöksyyn ja vaihdanko haastekirjani johonkin pikkuriikkiseen näytelmään tai pienoisromaaniin. Teos on kuitenkin sellainen, jonka lukemisesta olen tosissaan haaveillut jo useamman vuoden, joten luulen, että  nyt juuri on Sinuhen aika jos koskaan. Ajatuksenani on viettää jossakin vaiheesa Sinuhe-lukumaraton, jotta pääsisin kunnolla vauhtiin ja alkuun teoksen kanssa. Yleensä suurromaanin kanssa aloittaminen on vaikeinta, mutta kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa.

Huomenna alkaa kesäni kohokohta: kaksiöinen hotelliloma Hangossa, Villa Maija -nimisessä 1800-luvun lopussa rakennetussa pitsihuvilassa - ihan ypöyksin. Seurakseni huolin vain rakkaat kirjani. (Vaikka myös rakkaat siskoni olivat kovin innolla änkemässä telttoineen mukaani Hankoon!) Menneen maailman, Viattomuuden ajan ja Pitkän päivän illan olen lainannut itse asiassa juuri tätä matkaa ajatellen, sillä olen ajatellut niiden sopivan pitsihuvilani tunnelmaan. Voi olla, että minun täytyy ottaa mukaani jokin Anna-kirja. Pääasiallinen suunnitelmani hotelliloman varalle on nimenomaan lukea ihania kirjoja kauniissa miljöössä - ja katsastaa kaupungin parhaat kahvilat, luultavasti kirja kädessä.

Siitä asti, kun monen monta vuotta sitten luin Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa -teoksen, olen haaveillut siitä, että joskus pääsisin jonnekin ihanaan paikkaan ihan yksin hotellilomalle. Mannin teoksessa saksalainen mies lähtee yksin lomalle Venetsiaan. Vaikka tämä dekadenttinen teos on kaikkea muuta kuin onnellinen hyvänmielenkirja ja miehen loma päättyy varsin ikävissä merkeissä (kuten teoksen nimi vihjaa), oli teoksessa oma tenhonsa ja lumonsa. Se kaunis pysähtyneisyyden tunnelma, kun mies yksin omassa rauhassaan katselee kaupungin ja hotellin elämänmenoa, on jäänyt elämään mieleeni. Sitä samaa tenhoa  ja lumoa lähden metsästämään Hangosta ja toivon löytäväni sen sieltä - flunssastani huolimatta.

Terveiset täältä sängynpohjalta Krokotiilin keltaisten silmien ja teekupin ääreltä!

Kerron myös blogissani (luku)tunnelmistani Hangossa joko matkani aikana tai sen jälkeen - tietystikin kuvien kera.

Ihania kesäisiä lukuhetkiä myös muille!

P.s. Muistutan laatimastani Lukuhelmihaasteesta, jossa kerrotaan jostakin lukiessa vastaan tulleesta pienestä helmenarvoisesta yksityiskohdasta, joka on pysäyttänyt sinut lukijana. Osallistujien kesken arvotaan  ainakin lahjakortti kirjakauppaan - ja kenties jotakin muutakin. Pidensin alkuperäistä haasteaikaa parilla kuukaudella, joten haasteeseen osallistumisen uusi takaraja on nyt 31.8.2016.