Lukuhelmihaaste - Täällä Pohjantähden alla: valistusaate roviolle!

Tänään istuin pahaa aavistamatta parvekkeellani nauttimassa auringonpaisteesta, teestä, mansikoista ja suuresta suomalaisesta klassikkokirjallisuudesta. Luin Täällä Pohjantähden alla -teosta, ja olin yhtäkkiä tukehtua teeheni ja mansikoihini saatuani hirmuisen naurunpuuskan. Ajattelin, että tämä oli niin hyvä juttu, että olisi hauska kirjoittaa siitä pienen pieni helatorstaipostaus blogiini ja jakaa tämä pieni, yksittäinen lukuhetkihelmeni.

Pohdittuani asiaa vähän enemmän, mieleeni nousi kokonainen haasteidea. Usein kirjabloggaajien kirja-arvioissa yksityiskohdat hukkuvat kokonaisuuden alle - mikä onkin yksi kirjoittamisen peruslaeista. Kun käsiteltävänä on laaja romaaniteos, ei välttämättä teoksen pienille yksityiskohdille ja niiden käsittelylle jää tilaa. Kirja-arvioissa keskitytään suurten linjojen ja kokonaisuuden käsittelyyn. Kuitenkin monesti juuri pienet yksityiskohdat teoksissa voivat olla niitä helmimpiä hetkiä lukukokemuksessa, jotka jäävät elämään mieleen.  Joskus voi olla kyse ihan vain yksittäisestä sanavalinnasta. Tai sitten yhdestä tai muutamasta lauseesta tai pienestä kohtauksesta. Jostakin sellaisesta helmenkokoisesta ja helmenarvoisesta pienestä jutusta, joka nousee teosta lukiessa muun teoksen yläpuolelle ja pysäyttää lukijan sen äärelle. Helmen siitä voi tehdä niin hauskuus, koskettavuus, kauneus kuin jokin muukin suuri tunnereaktio. Tai vain se, että sanat ovat niin osuvat, että ne menevät lukijan luihin ja ytimiin

Siispä tällä bloggauksella julistan lukuhelmihaasteen alkaneeksi!
'

Haasteen idea ja säännöt:

1. Kirjoita bloggaus jostakin omasta lukuhelmestäsi.

2. Liitä bloggaukseen kirjallisuussitaatti lukuhelmestäsi.

3. Avaa bloggauksessa kokemustasi, mikä kyseisessä kohdassa teki siitä itsellesi lukuhelmen.

4. Linkitä lukuhelmibloggauksesi tähän bloggaukseen viimeistään 31.8.2016. (Huom. alkuperäistä haasteaikaa pidennetty!) Kaikkien osallistujien kesken arvotaan palkinto. (Ainakin jokin kirjarakkaan sydäntä hivelevä lahjakortti ja ehkä jotakin muuta!)

5.  Jos innostut haasteesta enemmänkin, saat toki blogata useampiakin lukuhelmiä! Se ei kuitenkaan lisää arpojen määrää ja voittomahdollisuuksia arvonnassa.

6. Haasteen ideaa saa ilomielin jatkaa myös arvonta-ajan päätyttyä ihan niin omaksi kuin lukijoidensakin iloksi! Olisi hauska nähdä lukuhelmien hohtavan kirjablogeissa myös jatkossa!

Se helmi, josta haaste lähti

Omani helmeni koin suuren suomalaisen klassikon äärellä. En olisi uskonut, että Väinö Linnan  Täällä Pohjantähden alla voi olla niin nauruhermoja kutkuttava teos, mutta ennakkoluuloni ylevän kuivasta ja puuduttavasta suurklassikosta oli väärä.

Teoksessa kuvataan suomalaisuusaatteen heräämistä ja suomalaisen kansakunnan rakentamista pikkuisen maalaiskylän näkökulmasta. Kylään rakennetaan kansakoulu kansan sivistämiseksi. Kansakoulu on oikea valitussaatteen symboli, ja  sen avajaisjuhlissa, joita kuvataan oikein seikkaperäisesti teoksessa, pidetään yleviä ja hienoja puheita valistussaatteesta ja siitä, miten merkittäviä valitus ja sivistys ovat koko kansakunnan vapauttamisessa. Tässä ei ollut vielä itsessään mitään kovin hauskaa, mutta avajaisten kuvaamisen jälkeen teoksessa kerrotaan nasevasti ja ytimekkäästi:

Juhlat olivat ja menivät. Kylän mukulat olisivat kyllä mieluummin suoneet, että koulu olisi palanut, mutta niin ei tapahtunut. Opettaja tuli, ja erittäin tyypillinen tulikin. Oli rillit ja pujopartakin.

Minä, ironian suuri ystävänä, en voinut muuta kuin yrittää olla tikahtumatta nauruun. Uskon, että tässä on varsinkin kaikille meille opettajaihmisille jotakin varsin tunnistettavaa. Me kansakuntamme kynttilät koemme (ainakin hetkittäin), että teemme jotakin vallan hienoa ja merkittävää työtä. Jaamme tiedon ja sivistyksen ilosanomaa pienille ihmistaimille. Mutta sitten tulemme toisinaan oikein räminällä ja kovalla vauhdilla ylevien aatteidemme norsunluutornista alas sinne maankamaralle, katsomme suoraan silmiin sitä kirkassilmäistä ihmistainta ja näemme, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa mikään sivistyksen suoma vapaus. Häntä kiinnostaa vain se vapaus, joka siintää koulun seinien ulkopuolella tai tabletin tai kännykän ruudulla. Hänelle olisi ihan sama, vaikka koko koulua ei olisi ja vaikka se palaisi poroksi - tai itse asiassa, se saattaa olla jopa hänen salainen haaveensa.

Toinen juttu, joka tässä lukuhelmessäni nauratti, oli määritelmä tyypillisestä opettajasta. Rillit ja pujoparta! En taida itse aivan sopia tähän tyypillisen opettajan määritelmään.