Philippe Claudel: Varjojen raportti

Nimeni on Brodeck eikä minulla ole siinä mitään osaa.

Sanon sen varta vasten. Kaikkien on kuultava se.

Minä en ollut silloin mukana, ja kun sitten kuulin siitä, olisin mielummin ollut puhumatta, tukkinut muistini ja pitänyt sen tiukasti ummessa, antanut sen olla kuin näädän loukussa.

Mutta toiset pakottivat: "Sinä osaat kirjoittaa", he sanoivat, "olet käynyt kouluja".

Näin alkaa Philippe Claudelin Varjojen raportti, romaani, johon tulin tarttuneeksi sen vuoksi, että se oli ensimmäinen lukupiirikirjani lukipiirissä, johon olen juuri liittynyt. Ja oikeastaan varmaan vain se seikka, että se oli lukupiirikirja, sai minut lukemaan sen loppuun.

Varjojen raportti sijoittuu nimeämättömään kylään, jonnekin saksankieliselle alueelle. Sen päähenkilö on minä-kertoja Brodeck, joka pakotetaan kirjoittamaan raporttia kylään tulleesta muukalaisesta  ja siitä kohtalosta, jonka muukalainen kylässä kohtaa. Mitä tälle muukalaiselle oikeastaan tapahtuu kylässä, selviää vasta hieman myöhemmin kirjassa lukijan tuskiteltua tietämättömyydessä ärsytykseen asti.

Kirja on oikeastaan teemoiltaan hieno. Se kertoo muukalaisvihasta ja erilaisuudenvihasta. Siitä, miten helposti otamme silmätikuksemme jonkun vain siksi, että hän on erilainen kuin me itse. Ja teemme hänelle jotakin pahaa vain siksi. Ja se asia, johon eronteko perustuu, saattaa olla jokin täysin mielivaltainen ja mitätön seikka. Kirja osoittaa tällaisen käytöksen mielettömyyden. Kirja on kuvaus siitä, miten julma ihminen oikeastaan on.

Kirja sisältää joitakin  viitteitä natseihin ja heidän tekoihinsa. Kuitenkin saksankieliset sanat ja runot siellä täällä ja keskitysleirikuvaukset mielestäni vain luovat tiettyä tunnelmaa ja assosiaatioita. Näen, että tämä ei kuitenkaan ole kuvaus natseista, vaan ihmisistä ylipäätänsä. Ihan joka paikassa ja historian kaikkina aikoina. 

Kirja on periaatteessa hyvin rankka eikä sitä voi välttämättä suositella kovin herkille lukijoille. Se sisältää kuvauksia silmittömästä julmuudesta, alistamisesta ja nöyryyttämisestä. Kuitenkin jostakin syystä kirja jätti minut kylmäksi joka tasolla. Minusta, josta hyvin moni kirja onnistuu vuodattamaan saavillisen kyyneleitä, ei tämä kirja onnistunut tiristämään ainoatakaan.

Kirja ei onnistunut vetämään minua mukaansa, saada minua heittäytymään tarinan pyörteisiin ja unohtumaan kirjan maailmaan. Tiedostan tämän kyllä osittain johtuvan siitä, että jouduin lukemaan kirjaa aikamoisella kiireellä. Mutta mainio kirja vetää minut yleensä mukaansa olosuhteista huolimatta. Ei, tämä kirja kerta kaikkiaan jätti minut kylmäksi.

Varjojen raportti on kirja, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Lukijalta vaaditaan paitsi kärsivällisyyttä, myös tarkkaavaista huomiota. Kerronta vaihtelee nykyhetken ja eri tasoisten takaumien välillä sellaisella vauhdilla, että tottumaton tai hosuva lukija ei pysy vauhdissa perässä. Kiireen takia minä lukeuduin tätä kirjaa lukiessani jälkimmäiseen ryhmään, mikä tietysti osaltaan ehkä vaikutti siihen, etten erityisemmin lukukokemuksesta nauttinut. (Myönnän olleeni aikamoisen pihalla monessa kohtaa.)

Claudelin kieli, jota olen kuullut ylistettävän, ei mielestäni ollut pääosin kummoistakaan. Oikeastaan kieli jossain kohdin jopa ärsytti. Se tuntui keinotekoiselta ja tekokauniilta. Sellaiselta kuin kirjoittaja yrittäisi kikkailla kielen kanssa ja saada sen jotekin niin kovin persoonalliseksi ja hienoksi, mutta lopputulos on kuitenkin vain pelkkä yritelmä.

Kuitenkin kirjassa oli hetkensä – omat hienot hetkensä. Niin kielen kuin tarinankin osalta. Eikä kirja mikään kovin huono ollut. Pikemminkin teos, joka ei onnistunut herättämään kovin suuria tunteita minnekään suuntaan. Sanalla sanoen hieman mitätön lukukokemus. Tiedän kuitenkin, että monet ovat ylistäneet Varjojen raporttia hyvin suurinkin sanoin. Mutta itse asiassa kukaan lukupiirissämme ei suuremmin lämmennyt tälle.

Philippe Claudel

Varjojen raportti, 2007

(Le rapport de Brodeck)

Suom. Ville Keynäs

Otava

279 s.