Maria Jotuni: Rakkautta

Maria Jotunin Rakkautta-novellikokoelma hoitui sujuvasti ja kepeästi yksi päivä mansikanmyyynnin ohella, ja olen näin ollen taas yhtä kirjaa lähempänä tavoitettani Suomen kirjallisuushistorian kurssin suhteen.

Novellikokoelma yllätti minut. Ja lähinnä positiivisesti. 

Mielikuvani teoksesta oli jotakin hyvin modernia, "liian modernia" makuuni. Mutta maailma, jonka kohtasin heti ensimmäisellä sivulla, veikin minut jonnekin hyvin kauas, mikä pisti selkeimmin heti silmään kielen tasolla. Novellien kieli on hyvin vanhahtavaa ja antaa mielestäni tarinoille kauniin nostalgisen hohteen, mistä pidin.

Toisaalta väärät ennakko-oletukseni kirjan suhteen johtuivat myös aika pitkälti siitä, että teos on julkaistu jo vuonna 1907, mutta minä olin epätietoisten mielikuvien täyttämässä mielessäni sijoittanut teoksen jonnekin hyvin paljon myöhemmäksi, suunilleen 40-luvulle. En tiedä, mistä tällainen mielikuva on saanut alkunsa!

Rakkautta-novellikokoelman tarinat sijoittuvat kaikki saman aiheen ympärille: rakkauden. Novellit kertovat hyvin erilaisia tarinoita eri elämäntilanteissa olevista ihmisistä ja heidän suhteistaan. 

Mutta jotakin yhteistä näillä kaikilla tarinoilla on aiheensa lisäksi: kokoelma piirtää kuvan rakkaudesta joksikin epätodelliseksi saduksi, jota ei oikeasti ole olemassa. Tai jos on, niin se on jotakin, joka aina kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Rakkaus ei voi kestää. Aina tulee jokin väliin. Esimerkiksi tosielämän realiteetit, jotka voivat estää naimasta sen, jota rakastaa, ja pakottaa järkisyistä naimaan sen, jota ei voi rakastaa. Rahan puute, joka ei anna lupaa mennä naimisiin. Tai... syitä on monia.

Ehkä jotenkin koskettavin novelli oli mielestäni "Lovisa Öhman" -niminen novelli, joka kertoi menneisyyteensä vangiksi jääneestä ikäneidosta, joka yksin ja yksinäisenä omassa talossaan haikailee nuoruudenrakkautensa perään, jota ei koskaan voinut saada. Kauan on kulunut, mutta yhä vain on Ernst Lovisan mielessä, vaikka mies on ollut vuosikymmenet onnellisesti naimisissa toisen naisen kanssa. Tässä novellissa kaikuu katkeran koskettavalla tavalla menetetyt mahdollisuuudet ja nuoruuden menetys. Onni, joka kulki ohi ja jota ei enää kiinni saa. 

Oli lauantai ilta niinkuin silloinkin. Kuinka kauan siitä olikaan? Niin, yli kolmekymmentä vuotta.

Neiti Lovisa Öhman pienessä vinnikamarissaan silloin niinkuin nytkin. Se vaan, että äiti ja isä silloin vielä elivät ja asuivat alakerran huoneissa, nyt olivat ne kolme huonetta samoin kuin puutarhakin vuokratut vieraille, ja se vaan, että silloin oli ihana auringonpaiste ja kukat tuoksuivat ihanammin kuin koskaan ennen. Nyt ei hänellä ollut ainoatakaan kukkaa ja päivä oli pilvinen ja raskas.

(Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kuten tässäkin novellissa myös muissa kokoelman novelleissa, oli toinen toistaan hurmaavampia vanhanaikaisia nimiä: matami Röhelin, Augusta Aurell, Akseli, Amanda, Josefiina, Eriika (huom. kahdella i:llä!), Aliina, , Herman jne...)

Novellien sanoma on pessimistinen. Se sai pohtimaan, onko se todella näin vaikeaa? Näin mahdotonta saavuttaa? Mutta ei. Jotuni ei onnistunut lopultakaan pyyhkimään romanttisesta sielustani uskoa ikuiseen rakkauteen ja sen mahdollisuuteen.

Mutta mitä sitten tarkoittaa edes tuo suuri ja ylevä sana rakkaus? Siihen Jotunin novellikokoelman niminovelli "Rakkautta" antaa tällaisen vastauksen:

- No niin, minä sanoin minä sitte vielä tälle sen, että miehen pitää olla selväpäinen ja ymmärtää sitä maailmanjärjestystä, jonka alle on alistettu, niin että esimerkiksi kun nainen, jonka on ottanut itseänsä varten ikäänkuin, ei vaadi vuotuista palkkaa oloistaan, niin se työ, jonka nainen pesään tekee, on niinkuin vapaaehtoista hyvyyttä, ja ettei palkoista tule puhetta - niin sitä voi sanoa vaikka rakkaudeksi. Ymmärtääkö hän sen, kysyin minä.

- Ymmärtää, täydellisesti ymmärtää, sanoi hän. Mutta että hän antaa myös vapaasti rahoja. Ei niihin hyvin tarkkoja rahoja pantaisi, ja sitäkin sopii sanoa rakkaudeksi.

- Juu, sopii kyllä, sanoin mina. Ja sillä se oli tehty. Huomenna mentiin ja ostettiin sormukset.

Mielenkiintoinen määritelmä, vai mitä?

Maria Jotuni

Rakkautta (1907)

Weilin & Göös

175 s.