keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Elpyvä toukokuuni

Toukokuu on vierähtänyt taakse ja kesäkuu alkanut kauniina ja kuulaana. Yliopisto ja opetustyö ovat kesätauolla ja edessäni aukeaa kaunis kesä, johon kuuluu mansikoidenmyyntiä viehättävissä saaristomaisemissa ja varmasti kuluneeseen kevääseen verrattuna enemmän aikaa lojua ja levätä kirja kainalossa. Oikein innolla odotan, millaisiin kirjallisiin seikkailuihin tuleva kesä minut viekään!
 
Maalis- ja huhtikuu vierähtivät hyvin kuolleissa ja taantumuksellisissa merkeissä blogimaailmassani: maaliskuussa bloggasin ainoastaan kahdesta lukemastani kirjasta ja huhtikuussa en ainoastakaan!Toukokuu on siinä mielessä merkinnyt kirjallista elpymistä, sillä sen aikana olen sentään blogannut peräti neljästä lukemastani kirjasta!

 
Tässä lista toukokuun luetuista, pieni tiivistetty arvio perässään:
 
1. J.M. Barrie: Peter Pan: Toukokuun upein kirja! Lukukokemus, jota olin kauan odottanut, enkä joutunut pettymään. Kieli rikasta ja leikkisän metaforista, sävy odottamattoman synkkä ja raju verrattuna siihen siloiteltuun kuvaan Peter Panista, jonka Disney on rakentanut.

 
2. Aino Kallas: Sudemorsian: Toukokuun kirjoista ehkä se vähiten miellyttävin, mutta ei silti lainkaan mikään huono kokemus. Toukokuun vertailukohdat vain leijuvat niin korkeissa tykkäyspistemääristä, että kilpailu niiden kanssa on vaikeaa. Tämä kirja jäi mieleen upeasta, vanhahtavasta kielestä sekä huikaisevasta aikamatkasta menneisiin vuosisatoihin.

 
3. E.M. Forster: Talo jalavan varjossa: Erittäin upea lukukokemus. Viehättävä ja älykäs kirja, jonka tunnelmaa jäin kaipaamaan.
 
4. L.M. Montgomery: Pieni runotyttö: Paluu lapsuuden lukukokemuksiin, jonka hohtoa himmensi hieman se, että vertailin kirjaa saman kirjailijan Anna-kirjoihin, joita tuskin mikään voisikaan lyödä laudalta. Silti ihana kirja, jonka jatko-osat ovat jo työn alla.
 
Luulen, että kesäkuussa tulee tapahtumaan vielä lisää elpymistä lukemisen ja bloggaamisen suhteen! Merkit ovat jo suotuisat, sillä tällä hetkellä minulla on jo kaksi kirjaa luettuna bloggaamista odottamassa; R.L. Stevensonin Huomispäivän laulu sekä L.M. Montgomeryn Runotyttö maineen polulla.
 
Lisäksi lähimain tullaan luultavasti blogissani kuulemaan eräästä Topeliuksen novellin suomentamisprojektista - ensimmäisestä virallisesta kaunokirjallisesta suomennostyöstäni, jonka sain loppuun juuri toukokuun loppuessa.

 
Toivotan kaikille aurinkoista, kaunista ja kesäisten kirjojen täyteistä kesäkuuta!



Omenankukkain alla tunsin olevani Vihervaaran Anna.

8 kommenttia:

  1. Ei minulla muuta, mutta tuo kuva on aivan ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Annami! Minäkin pidän kuvasta, sillä siinä on kaunis tunnelma! :)

      Poista
  2. Oi, hieno kuva, ihanan herkkä ja kesäinen! Suomennostyöstäsi kuulisin oikein mielelläni. Opintoihini kuuluu syventävä kurssi, jossa suomennetaan porukalla kokonainen romaani, enkä millään malttaisi odottaa (aineopinnot ovat vielä vähän levällään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi! Se on tuollainen kunnon kesäinen haaveilukuva :) Suomennostyöstä tullaan varmasti kuulemaan lähiaikoina, mutta taidan blogata parista kirjasta ensin, ennen kuin ehdin unohtamaan lukukokemuksen :)

      Ymmärrän oikein hyvin malttamattomuutesi tuollaisen kurssin kanssa. Minäkään en kykenisi pysymään housuissani, sen verran jännittävältä ja ihanalta kuulostava kurssi! :P Hieman kuulostaa kyllä hurjalta se, että pitää ryhmässä suomentaa romaani. Mietin nimittäin, kuinkakohan onnistuu tyylin yhtenäisyys. Sinunkin pitää ehdottomasti mielestäni blogata tuosta, kun sen aika koittaa! :)

      Poista
    2. Totta, suomentaisin mieluiten yksin yhden novellin, mutta meille varmaan valitaan sitten mahdollisimman yksinkertainen kirja ja hiotaan töitämme kunnes tyyli tulee kuntoon. Yksi oppituntikin kestää muistaakseni reilusti yli kaksi tuntia.

      Bloggaan ehdottomasti, sitten nähdään myös onko suomentaminen ylipäätään minua varten :)

      Poista
    3. Toivottavasti selviätte hienosti haastavasta urakastanne! Mielellään lukisin joskus tuotoksenne!

      Poista
  3. Runotyttöjä ja Annoja ei tosiaan kannata vertailla keskenään. Minä tykkään hirveästi kummastakin, mutta eri asioiden vuoksi. Runotyttöjen mystiikka on erityisen ihanaa, pitäisikin lukea ne taas uudelleen.

    Ihana kuva:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marile kommentistasi! :)Mitä pidemmällä olen lukenut runotyttöjä, sitä enemmän pidän siitä. Nyt olen jo viimeisen kirjan yli puolessa välissä ja olen matkan varrella huomannut yhä enemmän niitä eroavaisuuksia. Ja juuri tuo mainitsemasi mystiikka on niitä kirjan etuja, joita Annoista ei löydy.

      Poista