R. L. Stevenson: Huomispäivän laulu - satuja täysikasvuisille

Duntrinen kuningas sai vanhoilla päivillään tyttären, ja tämä oli kaunein kuninkaantytär kahden meren välillä; hänen hiuksensa olivat kuin kehrättyä kultaa ja hänen silmänsä kuin joen syvänteet; ja kuningas antoi hänelle linnan, joka oli meren rannalla, ja siinä oli terassi, ja piha joka oli tehty hakatusta kivestä, ja neljä tornia neljässä kulmauksessa. Siellä hän asui ja kasvoi suureksi, eikä hänellä ollut huolta huomispäivästä, eikä valtaa tämän hetken yli, sen enempää kuin yksinkertaisilla ihmisillä.

 

( - - -)

 

Kuninkaan tytär huomasi, että rannalla oli mies; hän kulki huppu silmillään, ettei kukaan olisi nähnyt hänen kasvojaan, ja hänen kainalonsa alla oli säkkipilli. Hänen säkkipillinsä ääni oli kuin ampiaisen hyrinä, ja kuin tuuli, joka käy kuivien heinien yli, ja se tarttui ihmisten korviin kuin lokkien kirkuna.

"Oletko sinä se, joka on tuleva?" lausui Duntrinen kuninkaan tytär.

"Minä olen se joka on tuleva", sanoi mies, "ja tämä on säkkipilli, jonka äänen ihminen voi kuulla, ja minulla on valta tämän hetken yli, ja tämä on huomispäivän laulu." Ja hän soitti huomispäivän laulun ja se oli pitkä kuin vuodet, ja hoitajatar itki kun kuunteli sitä.

 Tämä on katkelma R.L. Stevensonin satukokokoelman Huomispäivän laulun nimisadusta, joka oli minun ehdoton suosikkini satukokoelman saduista. Siinä oli sitä satumaisuuden hehkua ja unenomaista viehätystä, mitä olin odottanut teokselta, jonka alaotsikko on "satuja täysikasvuisille", mutta ehkäpä vielä mystisemmässä ja huikeammassa muodossa kuin olin osannut odottaa ja kuvitella.

 

Satu oli kaunis, mutta samalla karu; metaforinen ja niin avoin, että jätti minut syvän hämmenyksen valtaan pohtimaan lukemattomia kysymyksiä. Mitä tarkoittaa huomispäivän laulu? Entä mitä tarkoittaa, jos on valta tämän hetken yli?

En tiedä, mutta minusta on hauskaa pohtia, vaikka satu tuntuu pakenevan merkitystä. Mietin, oliko sadun tarkoitus olla pelkästään kaunis ja hämmentävä, jättää ilmaan leijumaan kutkuttava houkus etsiä merkitystä, jota ei kuitenkaan ole?

 

Satukokoelman sadut ovat kuitenkin moninaisia sekä tyyliltään, sisällöltään että pituudeltaan. Lyhyimmät ovat alle puolen sivun mittaisia, pisimmät puolestaan yli kymmenen sivua. Monet sadut ovat yllättävän kyynisiä ja karuja kantaakseen sadun titteliä. Loppu on usein yllätyksellinen ja vetää maton niin täydellisesti lukijan jalkojen alta, että jäin monta kertaa haukkomaan henkeäni. Onnellistä loppua ei näistä monikaan satu tarjonnut.

 

Monissa saduissa on kaiken lisäksi havaittavissa kritiikkiä, tai ainakin kyynistä ja pettynyttä asennetta kristinuskoa kohtaan. Takakansi kertoo, että nämä julkaistiinkin lähipiirin vastustuksen vuoksi vasta tekijän kuoleman jälkeen ja ne aiheuttivat silloin pahennusta monimielisyytensä sekä radikaalin moraalikäsityksensa vuoksi.

Täytyy sanoa, että myös minun makuuni osa saduista ampui sen verran yli omien arvojeni, etten niistä pitänyt. Osasta taas pidin hyvinkin paljon.

 

Erinomaisen hieno ja vaikuttava satu oli myös "Ressukka". Satu kertoo vaimoa vailla olevasta miehestä, joka on "ruma kuin synti" ja joka saa avuksi vaimon hakuun mystisen olennon, Ressukan. Ressukka on osa miehen esi-isiä, mutta myös osa tämän syntymätöntä lasta. Tähän Ressukaan kytkeytyi jälleen upeita monimerkityksisiä merkityksenaihioita, joita haltioissani hain ja pohdiskelin, vaikken taaskaan lopullista vastausta löytänyt.

 

"Tervehdin sinua", sanoi käsiään lämmittelevä, "mutta en Jumalan nimeen, koska en kuulu Hänen seuraajiinsa, enkä Helvetinkään nimeen, koska en ole Helvetistä kotoisin. Olen näet vain veretön olento, vähäisempi kuin tuuli ja kevyempi kuin ääni, ja tuuli menee lävitseni kuin verkko, ja ääni särkee minut ja kylmä ravistaa minua."

 

"Puhu minulle suoraan", sanoi mies, "ja kerro minulle mikä on nimesi ja millainen on luontosi."

 

"Minun nimeäni", lausui toinen, "ei ole vielä annettu, eikä minun luontoni ole varma. Sillä olen osaksi mies. Olin osa sinun esi-isiäsi ja menin kalastamaan ja taistelemaan heidän kanssaan muinaisina aikoina. Mutta nyt ei ole minun vuoroni vielä tullut: minä odotan, kunnes olet saanut vaimon, ja sitten olen pojassasi, ja olen rohkea osa häntä, ja iloitsen miehuullisesti siitä kun suuntaan veneeni hyökyihin, pitelen taidolla peräsintä ja olen väkevä mies siellä missä saartorengas sulkeutuu ja iskuja vaihdetaan."

 

Kiehtovaa sadussa olivat aikatasot; kuinka menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen ilmentyen samassa hahmossa suljettuna, mystisenä metaforana.

Ja mikä parasta, tässä sadussa oli onnellinen loppu!

 

 

 

R.L. Stevenson

Huomispäivän laulu - satuja täysikasvuisille

(Fables 1894, 1924)

Basam Books 2003

100 s.