Kirjallisia kakkuja ja kirjailijaunelmia

Viime perjantaina tein jotakin huisin jännittävää: lähetin ensimmäistä kertaa elämässäni oman käsikirjoitukseni kustantamoihin onneaan etsimään!

Kyseessä on leivonta- ja kirjallisuustietokirja nimeltään Ihania kirjoja, herkullisia kakkuja.

Ne, jotka tuntevat minut, tietävät varmasti, että kirjallisuus ja kakut ovat elämäni kaksi suurinta intohimoa. Kesällä 2020 sain yhtäkkiä mainion päähänpiston, joka ensin hiipi mieleeni varovaisena kysymyksenä ja pienenä haaveena: voisinko ja osaisinko minä kirjoittaa oman kakkukirjan, jossa yhdistyisivät nämä rakkaat intohimoni? 

Ideanani oli kehittää kakkureseptejä, jotka ammentaisivat inspiraationsa lempikirjoistani, ja ohessa esittelisin näitä kirjoja henkilökohtaisella otteella ja kertoisin kiinnostavaa taustatietoa kirjoista ja kirjailijoista. Ajatuksenani oli, että kirja ei olisi vain kokeiltavaksi ja katsottavaksi, kuten leivontakirjat yleensä, vaan että se olisi myös kirjallisuudenystävän lukunautinto.

Ajattelin nimittäin, että minun on turha kilpailla kakkutaidoissani Kinuskikissan kaltaisten mestareiden kanssa, mutta se, missä voin erottautua, on, että osaan kirjoittaa hyvää ja kiinnostavaa tekstiä. Paikallislehden freelancerina minua on kovin ilahduttanut ja rohkaissut se, että jotkut lukijat ovat kertoneet odottavansa erityisesti minun kirjoittamiani tekstejä, koska ne on kirjoitettu niin kivalla ja kiinnostavalla tyylillä. Siispä ajattelin, että minun leivontakirjani olisi sellainen, joka tarjoaisi myös lukuiloa kaltaisilleni kirjallisuusharrastajille.

Kirjat ja kakut kuuluvat mielessäni erottamattomasti yhteen. Tästä ajatuksesta sai alkunsa kirjaideani.

Niin se vain on: kirja maistuu aina paremmalta kakun kera kuin ilman – ja toisinpäin. Nämä elämäni kaksi suurinta rakkautta sopivat yhteen kuin herttainen ja vanha toisiinsa hioutunut aviopari, joka suloisesti täydentää toisiaan. Jollakin tavalla lukukokemus tuntuu vajaalta ilman herkkuhetkeä. Yhtä lailla kakun maku ei mielestäni pääse oikeuksiinsa ilman kirjaa. Maistellessani sanoja maistan paremmin myös kakun.

(ote käsikirjoituksesta)  

Tein jo kesällä 2020 muistikirjaani pienen listan ideoista, millaisia kakkuja ja kirjoja kirjaani tulisi. Sitten asia unohtui ja jäi hautumaan. Kunnes tuli kevät 2021. Yhtäkkiä ajatus nousi esiin ja päätin: leipoisin ensimmäisen kirjakakkuni, kun kuusenkerkät puhkeaisivat metsään. Niitä tarvitsisin ensimmäiseen kirjakakkuuni, Anni Swanin Pikkupappilassa-teoksen Ullan voimafraasista ammentavaan Metsien kaukainen sini -kakkuun, jonka koristelisin kuusenkerkillä ja pensasmustikoilla. Mustikat olisivat kaukaista sineä ja kuusenkerkät loisivat metsän tunnelmaa.

Ja niin siinä sitten kävi. 

Toukokuun lopussa vajaa vuosi sitten, kun kuusenkerkät olivat vihreimmillään, leivoin ensimmäisen kirjakakkuni. Ja yhtäkkiä se olikin menoa. Kun olin ryhtynyt toimeen, kakut ja kirjallisuus alkoivat elää yhä vahvemmin mielessäni ja luova prosessi viedä mennessään. Ja koska opettajan kesä on vapautta täynnä, päätin omistaa kesäni kakuille. Kesälomalla kehitin ja leivoin yleensä yhden kakun viikossa. Hieman ennen ensimmäistä kakkua olin aloittanut käsikirjoituksen, joka alkoi myös kasvaa ja elää.

Olin oikeastaan jo aivan kahden vaiheilla lähettääkseni käsikirjoitukseni kustantamokierrokselle jo viime kesäkuussa. Minulla oli silloin noin parikymmentä sivua kasassa ja idea suunniteltuna aika pitkälle. Sitten tulikin stoppi. Koin, että tarvitsin etäisyyttä käsikirjoitukseeni ja kustantamoasiaan, ja työnsin molemmat tietoisesti pois mielestäni. Astuminen edemmäs unelmieni polulla kohti kirjailijuutta tuntuikin yhtäkkiä liian jännittävältä. Mietin jopa: haluanko ikinä julkaista yhtäkään kirjaa? Onko se liian jännittävää minulle? Vatsanpohjassa kupliva jännitys oli kasvanut liian suureksi. Olin hyökännyt kirjan tekemiseen liian suurella innolla ja nopeudella, enkä ollut ehtinyt valmistella tunteinani tarpeeksi seuraavaa askelta varten.

Etäisyys kasvoi lopulta suuremmaksi kuin olin suunnitellutkaan, sillä loppukesästä elämäni heitti kuperkeikkaa, enkä voinut keskittyä kirjaprojektiin. Sitten alkoi lukuvuosi, eikä ollut enää aikaa. Ja kun lopulta uskalsin kurkistaa käsikirjoitustani, en ollut enää varma mistään ja koin, että haluan tehdä käsikirjoitukselleni paljon enemmän ennen kuin etsin sille kustantajaa.

Ja tässä sitä ollaan! Viime perjantaina eli 1.4. lähetin käsikirjoitukseni ensimmäiseen neljään kustantamoon. Tällä viikolla aion lähettää sen vielä vähintään muutamaan muuhun, kunhan olen ensin tutkinut ja pohtinut tarkemmin, mihin kaikkialle se kannattaisi lähettää. Lisäksi aion tehdä vielä yhden oikolukukierroksen ennen seuraavia kustantamoita.

Käsikirjoitus on yhä keskeneräinen, mutta paljon olen silti saanut aikaan. (Tietokirjoja ei ole tapana tarjota kustantajille valmiina, vaan osa käsikirjoitusta ja suunnitelma riittävät.) Käsikirjoituksessa on 113 sivua, joista reilu 30 on kuvasivuja.  Siinä on noin 12 500 sanaa ja lähes 100 000 merkkiä. 15 kakkureseptiä ja 10 eri kirjailijaa. 

Lempikirjoilleni eli Montgomeryn Anna-kirjoille olen omistanut kokonaiset kolme kakkua. Mukana on monia tyttö- ja lastenkirjoja – ne ovat erityisen lähellä sydäntäni – mutta lisäksi on myös aikuistenkirjoja, kuten Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani ja Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme.

Hyviä kirjoja on monenlaisia. Olen valinnut mukaan kirjoja, joita yhdistää ennen kaikkea se, että ne ovat mielestäni ihania. Ihanuus on toki usein lukijan silmissä, mutta käsitykseni mukaan monet tähän teokseen valitsemani kirjat ovat sellaisia, joihin lukemattomat muutkin lukijat ovat kehittäneet vahvan ihanuussuhteen.

Minulle ihanat kirjat ovat sellaisia, jotka saavat sydämeni laulamaan. Koska itse olen kaunosieluinen romantikko ja ikuinen lapsi, tässä kirjassa ovat yliedustettuina rakkaustarinat, tyttökirjat ja lastenkirjallisuus. Lempikirjailijalleni Montgomerylle olen antanut muita kirjailijoita suuremman paikan. Hän on sen ansainnut.

(ote käsikirjoituksesta) 

Suunnitelmissa on vielä monen monta ihanaa kakkua. Kun kevät puhkeaa metsään, aion leipoa Ihanan toukokuun mansikkakakun (H. E. Batersin Oi ihana toukokuu) ja Nuuskamuikkusen kevätlaulukakun (Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia). Kaikki kakkuni olen halunnut kuvata ulkona puutarha- ja metsämiljöössä.

Kakkukirjani tekeminen on ollut aivan ihanaa kaikessa luovuudessaan. Koen päässeeni toden teolla toteuttamaan itseäni. Jos mietin viimeistä vuottani, koen, että onnellisimmat hetkeni olen kokenut leipoessani ja kuvatessani kirjakakkujani!

Olen visuaalinen ihminen ja rakastan sitä, kun saan omin käsin luoda jotakin kaunista ja ihanaa. Joskus on toki mennyt myös hampaiden kiristelyksi, kun jokin ei onnistu tai kimpussani on tuhatpäinen ja verenhimoinen hyttyslauma – yritä nyt siinä sitten jähmettyä paikolleen ottamaan täydellistä valokuvaa, kun tekisi mieli huitoa ja hyppiä. Muutamia kuvauskokemuksia olen tuonut mukaan myös kakkukirjaani. Näin kuvailen Anna-kirjoista ammentavan Suloisuuden valkean omenakakun kuvaamista.

Tämän kakun kuvaaminen lähes satavuotiaassa omenatarhassa oli minulle yksi elämäni lumoavimmista hetkistä. Mikä paikka, mikä tunnelma! Aika seisahtui ja kääntyi yli sata vuotta taaksepäin. Koin astuneeni sisään lempikirjaani. Näin ja kuulin, kuinka Anna ja hänen paras ystävänsä Diana istuivat kakkukesteillä omenapuun alla ja nauroivat, ja minä yhdyin heidän nauruunsa.

Kuvani eivät tavoita koko aistimaailmaa, mutta voit ehkä kuvitella lintujen liverryksen, kymmenien mehiläisten korvia huumaavan surinan, auringon lämmön sekä kesän ja vihreyden tuoksun.

(ote käsikirjoituksesta) 

Nyt elän jännittäviä aikoja! Löytääkö kakkukirjani kodin jostakin kustantamosta? 

Uskoisin, että ennemmin tai myöhemmin! Uskon ideaani, kirjoitustaitoihini ja siihen, että tämä on jotakin, minkä juuri minä osaan tehdä. Kustantamoita on Suomessa lukuisia, ja jos ensimmäisellä kierroksella saan vastaukseksi vain ei kiitosta, en aio lannistua, vaan hion tekstiäni lisää ja lähetän sen yhä uusille ja uusille kustantamoille. 

Minua rohkaisee lempikirjailijani L. M. Montgomeryn tarina: Hänen oli todella vaikea löytää kustantajaa esikoisteokselleen Anne of Green Gables -romaanille (Annan nuoruusvuodet). Montgomery oli jo luopua toivosta, kunnes eräs bostonilainen kustantamo hyväksyi käsikirjoituksen. Loppu onkin historiaa. Kirjasta tuli välitön menestys, Montgomerysta kuuluisuus ja pian orpo punapää nimeltään Vihervaaran Anna valloitti koko maailman. Ja tuo Montgomeryn esikoinen, jonka käsikirjoitus oli vähällä päätyä takansytykkeeksi, on yhä lähes 114 vuotta ilmestymisensä jälkeen rakastettu klassikko ja minun lempikirjani.

Maailmanmenestystä en omalle kirjalleni odota, mutta jos jotakin Montgomeryn tarina opettaa, niin sen, että lannistua ei kannata. Ja sen, että hylkäyskirjeet eivät tarkoita, että käsikirjoitus tai kirjaidea olisi huono.

Minua on todella paljon rohkaissut myös somesta saamani kannustus. Olen julkaissut kakkukuviani some-tileilläni ja saanut hyvin paljon kehuja ja rohkaisua.  Tiedän, että minulla on jo jonkinlainen yleisö odottamassa kirjaani. Olen perustanut kirjaprojektiini keskittyvän julkisen Instagram-tilin @kirjojajakakkuja  –  tervetuloa seuraamaan! Koska tili on julkinen, sinne voi kurkkia, vaikkei olisi omaa Ig-tiliä.

Kauhuromantiikkaa Shirley Jacksonin ja Charles Dickensin teoksista.

Odotan myös vähän jännityksellä, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan kirjallisella rintamalla. Oikeastaan vasta muutamien viime vuosien aikana olen tosissani alkanut haaveilemaan kirjailijaunelmia. Olen hidas kirjoittamaan, mutta ideoita kirjoista minulla on runsaasti ja keskeneräisiä käsikirjoitusten raatoja useita.  Tykkään kirjoittaa monia tekstejä rinnakkain. Kun yksi on jumissa ja hautumassa, kirjoitan toista, kolmatta tai neljättä, ja kuukausien tauon jälkeen saatan palata ensimmäiseen. Kakkukirjani käsikirjoituksen työstäminen on eronnut siinä suhteessa muista käsikirjoituksistani, että sen suhteen ei ole tarvinnut odotella inspiraatiota, vaan jos olen päättänyt istua koneen eteen ja kirjoittaa sitä, olen todella voinut tehdä niin. Kaunokirjallisuus onkin sitten toinen juttu. Nyt alkaa kirjoittamisharrastus tuotta pikku hiljaa yhä kypsempää hedelmää. Kakkukirjani oli ihka ensimmäinen käsikirjoitukseni, jota olen tarjonnut kustantamoille, mutta luulen, että tämän vuoden aikana tulen tarjoamaan kustantamoille vielä 1–2 muutakin käsikirjoitusta.

Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaakin kovin nämä kysymykset: Missä tunnelmissa päätän tämän vuoden? Onko minulla silloin taskussa ensimmäinen kustannussopimukseni?  Vai voisiko käydä jopa niin hyvin, että kustannussopimuksia olisi kaksi tai kolme?

  Jään mielenkiinnolla odottelemaan!