torstai 23. heinäkuuta 2020

Unelmista totta - kuvakirja Anni Swanin Lumolinna-sadusta



Kun Kangasniemen kirjastonjohtaja kysyi, haluaisinko uudistaa Anni Swanin Lumolinna-sadun tekstiä yläkoululaisten satutuokiota sekä mahdollista kuvakirjaa varten, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä. Että halusinko?!

Anni Swan on nykyisen kotikuntani Kangasniemen suurimpia staroja. Swan oli naimisissa kangasniemeläissyntyisen runoilijan ja ansiokkaan kääntäjän Otto Mannisen kanssa. Kun Otto ja Anni menivät naimisiin, rakensivat he Kangasniemelle Rämiäisten saarelle Kotavuori-nimisen kesähuvilan. Siellä he viettivät kaikki yhteiset kesänsä. Sota-aikaan he asuivat siellä ympärivuotisestikin, pahuutta paossa. 

Kangasniemellä halutaan pitää vahvasti esillä Anni Swanin ja Otto Mannisen jättämää kulttuuriperintöä. Siihen ajatukseen liittyy myös Anni Swanin Lumolinna-sadusta syntynyt kuvakirja.

Kirjan synty on sattumien summa. Kun nuori kangasniemeläinen kuvataiteilija Mari-Annikki Serdijn päätyi Kangasniemen kirjastoon työkokeiluun, johti yksi asia toiseen, pian myös kolmanteen.



Serdijn ryhtyi kuvittamaan Anni Swanin Lumolinna-satua yhdeksäsluokkalaisille suunnattua kirjaston tarjoamaa satutuokiota varten, jossa matkattaisiin sekä sanoin että kuvin sadun maailmaan.

Myöhemmin samasta materiaalista syntyi kuvakirja.

Minulla on ollut kunnia olla mukana tässä upeassa projektissa tekstin nykyaikaistajana.

Tämä kuvakirja on mielestäni merkittävä kulttuuriteko. Suomen satukuningattarena tunnetun Anni Swanin satuja ei ole - hämmästyttävää kyllä - päätynyt moneenkaan kuvakirjaan. Selvitin asiaa Lastenkirjainstituutista ja sain tietää, että koko historian aikana Swanin saduista on tehty vain viisi kuvakirjaa. Viimeiset näistä ovat vuodelta 1982: Auvo Taivalvuon kuvittamat ja WSOY:n julkaisemat Kesätarina joulu-ukosta sekä Vuorenkuninkaan poika. Niin sanottuja kuvitettuja lastenkirjoja on toki enemmän.

Toivon, että olen osannut omassa tekstissäni tehdä kunniaa Swanin alkutekstin upeudelle ja kauneudelle.

Serdijnin kuvitus herättää sadun henkiin ihastuttavin värein. Voimakasväriset akvarellit vangitsevat sadun tunnelman ja katsojan huomion. Taiteilija on pirskotellut kuviin akvarellien päälle valkoista akryylimaalia. Nimitäin sitä itse keijupölyksi. Se tuo sadun hohdetta!


Toistaiseksi kirjaa saa ostaa vain Kangasniemen kirjastosta, josta sen voi myös tilata postitse, jos sopii asiasta esim. sähköpostin välityksellä. Myöhemmin kirjaa on tulossa myyntiin muuallekin, myös nettiin.

Siteeraan kirjoittamaani takakansitekstiä, jossa samalla siteerataan puolestaan Lumolinna-satua väitöskirjassaan tutkinutta Sirpa Kivilaaksoa.

Suomen satukuningattaren satuklassikko herää henkiin ensimmäistä kertaa kuvakirjamuodossa.
 
Astu yhdessä Mariaanan kanssa Lumometsään, löydä oma Lumolinnasi ja hurmaannu kukkien tuoksusta ja Orvokkikammion ihanuudesta.

Satu avaa lukijan satusilmät näkemään kauneuden ja löytämään luovuuden.

Lumolinna-satu on yksi merkittävimmistä Swanin symbolististen satujen tuotannossa. Se on naistaiteilijaksi kasvun tarina. Lumolinnassa kehittyvät sadut ja salaiset unelmat, joita pystyy lukemaan vain satusilmien avulla. Mariaana kehittyy taiteilijaksi muodonmuutoksen kautta. Satu heijastaa kirjailijan omakohtaista luontokokemusta ja kasvua sadunkertojaksi.
 
Swanin satusymbolismi kiteytyy Lumolinna-sadussa. Se on luonnon kauneuden ja runsaiden kukkien aistimusvoimaista kerrontaa. Kirjailija vahvistaa saduissaan tyttösankaruutta ja eroaa siten varhaisesta satuperinteestä.
 
Anni Swan on suomenkielisen symbolistisen taidesadun kehittäjä ja feministisen satuperinteen aloittaja.

(Sirpa Kivilaakso, Swan-tutkijatohtori)


9 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä kuulostanut tosi hienolta projektilta!

    Olisi myös kiinnostavaa kuulla enemmän siitä, mitä tekstin nykyaikaistaminen käytännössä tarkoitti. Esimerkiksi mitä nykyaikaistit ja millä perusteella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Reta! Olen samaa mieltä projektista! :)

      Olen itsekin miettinyt samaa! Olen kirjoittanut omasta näkökulmastani kolumnin Kangasniemen Kunnallislehteen aiheesta. Se julkaistaan ensi viikolla. Olen ajatellut julkaisevani sen jälkikäteen myös täällä blogissa. Kolumnissani siis käsittelen vähän tekstin nykyaikaistamista käytännössä, mutta tietysti merkkimäärän rajallisuuden vuoksi konkreettisia esimerkkejä on vähän. Jos satun saamaan inspiraation ja ahkeruuden puuskan, voisin julkaista kolumnin ohessa blogissani myös listan muutosesimerkeistä perusteluineen.

      Poista
  2. Onnea molemmille tekijälle ja Kangasniemen kirjastolle hienosta, ennakkoluulottomasta projektista! Itse asiassa olin kiinnostunut tulemaan julkkareihin, mutta mökkireissu viivästyi minusta johtumattomista syistä viikolla.

    Muistan lapsuudesta 70-luvulta yhden Swanin kuvitetun satukirjan, eikä se kolahtanut lainkaan. Varsinaiset romaanit sitten kolahtivat senkin edestä. Satutuotannon uudistaminen tuntuu tärkeältä siksi, että ilman perheen yhteisiä lukuhetkiä lapsista ei välttämättä kasva itsenäisiä lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Onpa harmi, ettet päässyt julkkareihin! En muuten ennen tiennytkään, että käyt täällä mökkeilemässä - hauskaa!

      Tilaisuuden tallenne on muuten nähtävissä Youtubessa. Minun on tarkoitus laittaa se blogiinkin jossain vaihessa, mutta saatetekstin kirjoitus vielä kesken. Löytyy tästä osoitteesta:

      https://www.youtube.com/watch?v=6AnS2_HdUh4&t=19s

      Itse asiassa minullekaan Swanin sadut eivät ole tulleet ennen tätä projektia läheisiksi. Romaaneihin aloin tutustua kihlausaikanani, kun yritin henkisesti valmistautua Kangasniemelle muuttoon.

      Poista
  3. Ihana juttu! Paljon onnea teille molemmille hienosta projektista. Hienoa, kun kirjasto on mukana tällaisessa ja osaa antaa arvoa kunnassa asuneelle kulttuuripariskunnalle. Tuntuu, että nykyään kaikessa säästetään, ainakin kulttuurissa. Mutta onneksi tulee tällaistakin esiin. En ole lukenut yhtään Anni Swanin kuvitettua satukirjaa, mutta hänen kirjansa tulivat minulle niin tutuiksi ja rakkaiksi. - Kiva olisi lukea se lehtiartikkelisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli!

      Muutin tänne Kangasniemelle muutama vuosi sitten kihlautumisen myötä. Se, mihin olen ollut positiivisesti yllättynyt täällä on juuri kirjasto ja se, miten täällä on myös rahallisesti panostettu kirjaston palveluihin. Ja henkilökunta on todella omasta työstään innostunutta ja haluaa antaa kaikkensa kulttuurin eteen. <3

      Nuo omat lehtitekstini on jäänyt toistaiseksi julkaisematta, mutta aion senkin jossain vaiheessa tehdä. Blogini on viime aikoina heräillyt pikku hiljaa pitkältä tahattomalta tauolta.

      Poista
  4. Wau, kuulostaa hienolta projektilta ja hurjan kaunis satukirjahan tuo on. Mutta onko sen kohderyhmä siis yläkoululaiset? Vai ymmärsinkö jotain väärin? Ite luin kasi-ysiluokilla Angelikoja *punastushymiö* Onko tämän teksti siis sellaista, että se ei sovi alle 13-vuotiaille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan kohderyhmän määrittäminen on mielestäni vaikeaa, enkä ehkä mielelläni sitä teekään, vaan sanon, että kohderyhmä on kaiken ikäiset sellaisista lapsista mummoihin ja vaareihin, joilla on satusilmät ja jotka kokevat kutsua hypätä tämän sadun maailmaan. <3

      Mutta kirjaa ei olisi syntynyt ilman yläkoululaisten satutuokiota, josta koko kuvitusprojekti lähti. Kirjasto on ennen tarjonnut satutuokioita vain pienemmille, ja yläkoululaiset ovat olleet vähän "kateellisia", kun heillä ei ole sellaista ollut. Siksi kirjasto halusi - puoliksi vitsillä - sellaisen tehdä yläkoululaisille. Tämä lumolinna satu on aika vaativa varsinkin alkuperäisenä nykylapsille, ja koska minulle annettiin ohjeeksi mahdollisimman "hienovaraisesti" uudistaa sitä, on teksti edelleen jokseenkin vaativaa pienelle lapselle. Lapsia kuitenkin on niin kovin eritasoisia nykyään kielellisesti, joten en tahtoisi myöskään sanoa, ettei satua voi lapsille lukea.

      Alun perin Swan lienee kirjoittanut tämän sadun eniten aikuisille. Se on symbolistinen taidesatu. Kuvitus tuo sen varmasti aiempaa lähemmäs myös lapsen maailmaa.

      Poista
  5. Minulle Anni Swan on tuttu oikeastaan vain nimenä. Nimeltä tunnistan teoksistakin vain Iris rukan ja Ollin oppivuodet, enkä ole ollenkaan varma, olenko lukenut ne. Ainakaan mitään muistikuvaa ei ole.
    Projektinne on varmaankin ollut antoisa. Jäin kyllä ihmettelemään yläkoululaisten satuhetkeä. Meillä luettiin tyttärille pitkään iltasatua, jopa Sinuhe, mutta ei enää yläkouluiässä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nämä sadut uppoavat kohderyhmään!

    VastaaPoista