Grace McCleenin kaunis Ihana maa

Alussa oli tyhjä huone: hieman tilaa, hieman valoa, hieman aikaa.

Minä sanoin: "Nyt minä teen niittyjä", ja tein niitä pannulapuista, matosta, vakosametista ja huovasta. Sitten tein jokia kreppipaperista, muovikelmusta ja kiiltävästä alumiinifoliosta, ja vuoria paperimassasta ja kaarnasta. Ja minä katsoin niittyj ja katsoin jokia ja katsoin vuoria, ja minä näin, että ne olivat hyviä.

Minä sanoin: "Nyt tulkoon valo", ja tein rautalankahäkistä auringon, josta roikkui helmiä, ja tein suikaleen kuuta ja kirkkaita tähtiä ( - -).

Grace McCleen kuvaa esikoisromaanissaan Ihana maa herkällä ja kauniilla otteella 10-vuotiaan koulukiusatun Judith-nimisen jehovantodistajatytön maailmaa. Tyttö asuu kahden isänsä kanssa. Äiti on kuollut tytön syntyessä. Koulussa on ankeaa ja sinne meneminen ahdistaa. Häntä kiusataan hyvin rankasti ja opettaja on voimaton. Isänkin kanssa on kotona on ankeaa. Isä on ankara ja tiukka, suuttuu helposti. Judithista tuntuu, että isä ei rakasta häntä. Vapaa-aikaa rytmittää raamatunluku ja sen pohdiskelu yhdessä isän kanssa sekä naapurien ovilla kiertely jehovantodistajien ilosanomaa levittäen.

Onneksi kuitenkin Judithilla on Ihana maa - omaan huoneeseen taidolla ja huolella askarreltu pienoismaailma, josta hän voi tehdä niin kauniin kuin haluaa. Ja onneksi hänellä on mielikuvitusta. Mielikuvituksen voimalla hän voi paeta elämänsä ankeutta ja muuttaa kaiken hyväksi.

Eräänä päivänä asiat muuttuvat, kun Jumala alkaa puhua hänelle. Jumala antaa hänelle voiman ja hän voi tehdä asioita kuten itse haluaa. Tämä vaikuttaa aluksi hyvältä, mutta pikku hiljaa asiat alkavat muuttua yhä oudommiksi ja sävy Jumalan puheessa alkaa muuttua kummalliseksi. Herää kysymys, kuka Judithin päässä oikein puhuu?

Ihana maa on tarina, joka lumosi minut heti ensi riveillään ja piti lumonsa yllä loppuun asti. Romaani on yhdistelmä kauneutta ja elämän raadollisuutta. Tämä tarina on raskas, mutta silti valoisa ja niin uskomattoman kaunis. McCleen kirjoittaa todella kauniisti, jopa hieman lyyrisesti. Tarinassa hyödynnetään myös vertauskuvallisuutta ja allegoriaa Judithin unien kautta. Teos siis tarjoaa paljon pohdittavaa lukijalleen, mikä on piirre, jota arvostan.

McCleen kuvaa taitavasti ja tarkkanäköisesti lapsen maailmaa ja mielikuvituksen mahtia ja leikkiä. Judithin mielikuvitus tuo hippusen taianomaista lumoa tarinaan. Vaikka hänen mielikuvituksensa tekee hänelle lopulta myös tepposet ja sen mahti kääntyy itseään vastaan, on Judithin tavassa ajatella ja käyttää mielikuvitustaan myös jotakin sellaista ihanaa, mitä voisin pitää esikuvanani. Judithista tuli väkisin mieleeni myös rakkain romaanihahmoni Vihervaaran Anna. Annan tavoin hän pakenee ikäviä asioita mielikuvituksensa voimalla ja luo mielensä mahdilla maailmasta paremman paikan itselleen. Judith on myös Annan tavoin herkkä aistimaan kauneutta ja nauttimaan siitä.

Ihana maa on McCleenin esikoisromaani. Vuonna 2013 suomeksi ilmestyneen teoksen jälkeen häneltä ei ole suomennettu mitään muuta. Hän on kuitenkin julkaissut myös muutamia muita teoksia. Tämän esikoisteoksen lukukokemuksen perusteella minusta on sääli, ettei häntä ole suomennettu enempää.

Grace McCleen

Ihana maa (2013)

(The Land of Decoration, 2012)

Suom. Marianna Kurtto

Otava

336 s.