perjantai 2. elokuuta 2019

Kurkistus kirjakauppiaan arkeen: Shaun Bythellin uutuus Elämäni kirjakauppiaana

Shaun Bythellin uutuuskirja Elämäni kirjakauppiaana vangitsi kiinnostukseni Instagram-kuvasta paitsi ihanalla kannellaan, myös kirjarakkaan kiinnostuksen herättävällä nimellään. Tarkemman tutustumisen jälkeen havaitsin innostuksekseni, että kyseessä on sitä paitsi omaelämäkerrallinen teos. Siis tositarinoita kirjakauppiaan elämästä! Kuinka kiehtovaa!

Teoksessa Shaun Bythell kertoo elämästään Skotlannin Wigtownissa sijaitsevassa The Bookshop -nimisessä antikvariaatissa, jonka hän omistaa. Kaupan omien nettisivujen mukaan kyseessä Skotlannin suurin käytettyjä kirjoja myyvä liike. Myös kauppiaan muistelmateoksen sivuilta välittyy kuva hyvin kookkaasta kaupasta, jonka sokkeloinen ja monihuoneinen olemus kätkee sisäänsä uskomattomat määrät kirjoja. 


Bythellin teos johdattaa lukijan kirjakauppiaan arkeen ihastuttavalla ja kiehtovalla tavalla. Vaikka olen itse kirjarakas, luen paljon ja olen opisellut yliopistossa kirjallisuustiedettä, tulee tämän teoksen kautta kirjamaailma tutuksi aivan eri perspektiivistä. Opin valtavasti kiehtovia yksityiskohtia siitä, kuinka kirjamarkkinat toimivat, kuinka kirjan arvo määräytyy ja mitkä kaikki erikoisuudet voivat korottaa käytetyn kirjan arvoa. Opin paljon siitä, minkälaisia aarteita saatta kätkeytyä käytettyjä kirjoja myyvien kauppojen pölyisiin hyllyihin.

Opin esimerkiksi sen, että Amazon on kaiken pahan alku ja juuri – tai siis ainakin niiden kirjakauppojen kannalta, jotka yrittävät sinnitellä tässä maailmassa kivijalkakauppoina. Opin myös sen, kuinka tosiharrastajat saattavat maksaa aivan tuhottomia summia jostakin harvinaisesta ja vanhasta painoksesta, varsinkin, jos siinä sattuu olemaan vielä vaikkapa itse kirjailijan signeeraus. Opin, että uusina himoitut bestsellerit ovat käytettyjen kirjojen markkinoilla usein niitä arvottomimpia teoksia.

Opin myös kiehtovan yksityiskohdan Florence Nightingalesta: Hänellä oli tapana lahjoittaa ystävilleen usein kirjoja, tietysti omistuskirjoituksella varustettuina. Näitä hänen lahjaksi antamiaan kirjoja on yhä paljon liikkeellä Britannian käytettyjen kirjojen markkinoilla. Kuuluisan sairaanhoitajan omistuskirjoituksella varustettu kirja on tietysti hurjasti arvokkaampi kuin sama kirja ilman sitä.

Opin myös sen, että käytettyjen kirjojen kauppias on vahvasti tekemisissä kuoleman ja ihmiselämän rajallisuuden kanssa. Työ tuo mukanaan monia surullisia ja traagisiakin kohtaamisia. Kirjakauppias kutsutaan paikalle arvioimaan kirjaperinnön arvoa, kun ihminen on kuollut ja hänen kirjansa etsivät uutta kotia. Kirjakauppias kutsutaan myös usein paikalle, kun ihmisen terveys huononee niin, että hänen on muutettava pois rakkaasta kodistaan, siirryttävä laitokseen ja luovuttava kirjoistaan. Yllätyin itse siitä, kuinka toistuvia ja arkipäiväisiä tällaiset kohtaamiset kirjakauppiaan elämässä ovat.

Shaun Bythell on kirjoittanut kirjansa päiväkirjamuotoon. Hän käy kirjassa läpi elämäänsä yhden vuoden ajalta. Jokaiselta päivältä on pieni kirjoitus. Tämä päiväkirjamuoto, jossa on orjallisesti kirjattu jokaisesta päivästä jotakin, tekee teoksesta hyvin autenttisen tuntuisen. Lukija voi todella tuntea pääsevänsä hetkeksi kirjakauppiaan saappaisiin.

Bythell kuvaa elämäänsä kirjakaupassa kuivan ironisesti ja humoristisesti. Minuun hänen kuivalla huumorilla höystetty teksinsä upposi hyvin ja sai minut hykertelemään ihanasti. Bythell ei kaunistele eikä maalaa kirjakauppiaan elämästä kovin ruusuista kuvaa. Tyhmät asiakkaat saavat kyllä kuulla kunniansa. Kirjakauppias kuvaa muita ihmisiä tavalla, joka saa kyllä lukijan nauramaan mutta joka ei aina tee kunniaa kuvattavalle.

Kirjoittajasta syntyy ristiriitainen kuva: tavallaan hän on aivan ihana kirjoihin höperöitynyt ukkeli, joka keksii hyviä juttuja ja viihdyttää muita ihmisiä. Toisinaan hän kohtelee asiakkaita miltei törkeällä tavalla, mutta toisaalta ei aivan syyttä. Jos asiakkaassa on jotakin, mikä ärsyttää häntä, hän luultavasti osoittaa sen omalla käytöksellään tai vähintään sillä, että kirjoittaa päiväkirjaansa pistävän ironisen kuvauksen asiakkaasta. Tätä lukiessani en voinut olla ajattelematta sitä, kuinkahan moni teoksen lukenut ihminen loukkaantuu löytäessään pisteliään kuvauksen itsestään. Bythell on myös muullakin tavalla hieman anarkistinen: hän ampuu symbolisena eleenä Kinde-lukulaitteen ja tekee ammutusta Kindelstä kauppansa nähtävyyden.


Bythellin alaisena kirjakaupassa työskentelevä Nicky on aivan oma lukunsa. Häntä  Bythell ei päästä helpolla kirjassaan. Bythell kuvaa Nickyn niin koomisen surkuhupaiseksi hahmoksi, että välillä mietin, voiko kaikki Nickystä kerrottava olla edes totta. Totta tai ei, Nickyn edesottamukset kirvoittivat minusta parhaimmat naurut. Esimerkiksi seuraava tarina Nickystä ja kadonneiden Creme Eggien mysteeristä aiheutti minussa aika suurta hilpeyttä:

Nicky oli töissä tänään. Kysyin, tiesikö hän, mitä oli tapahtunut kolmen Creme Eggin rasialle, jonka olin saanut äidiltäni pääsiäiseksi ja joka oli ollut tiskin takana. Aluksi hän kiisti tietävänsä siitä mitään, sitten hän sanoi, että oli joutunut antamaan yhden suklaamunan "parkuvalle lapselle, joka oli kompastunut kaupan mattoon". Kun kysyin, oliko hän itse syönyt niistä yhtään, hän vastasi: "Ehkä pikkiriikkisen nakersin." Parkuva lapsi oli selvästikin hän. Lopulta hän tunnusti syöneensä suklaamunat ja sanoi: En tiedä miksi. En edes tykkää Creme Eggeistä."


Bythell myös hauskuuttaa lukijoitaan vähäeleisellä koomisuudella, mikä tulee erinomaisesti esiin vaikkapa tässä niittipistoolin käyttöä kuvaavassa katkelmassa:

Kun yritin laittaa seinälle Random Book Clubin mainosjulistetta, huomasin ettei niittipistooli toiminut, joten kokeilin sitä käteeni, missä vaiheessa se päätti ruveta toimimaan.

Tämän enempää Bythell ei selittele tapahtumaan, vaan jättää täysin lukijan mielikuvituksen varaan kaiken muun. Esimerkiksi sen, mitä kädelle varsinaisesti tapahtui ja miltä niittipistoolilla käteen ampuminen tuntui.

Bythellin teos Elämäni kirjakauppiaana on ihana ja ispiroiva teos. Kirja myös onnistui istuttamaan päähäni aivan uuden, mutta hyvin sitkeän haaveen: minäkin haluaisin joskus perustaa kirjakaupan! En sellaista kunnollista, vaan sellaisen pienen ja sympaattisen, romanttisesti sisustetun pikku kirjapuodin ulkorakennukseemme. Sellaisen, jonka ei edes tarvisi tuottaa juurikaan voittoa ja jossa ei tarvisi aina edes myyjän olla paikalla. Sellaisen ihanan pienen äidinkielenopettajan kesäharrastuksen. 

Valitettavasti mieheni ei ole vielä innostunut kirjakauppa-ajatuksesta ja siitä, että pihallamme lappaisi kesäisin kirjatoukkia kotirauhaamme häiritsemässä. Mutta kuka tietää, mitä vuoden tai muutaman ajatuksen hautominen voi saada aikaan? Ja onneksi haaveilu on ainakin ilmaista eikä häiritse kenenkään kotirauhaa!

Shaun Bythell
Elämäni kirjakauppiaana, 2019
(The Diary of a Bookseller, 2017)
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Kirjapaja
340 s.


1 kommentti:

  1. Tämä oli kyllä kiehtova kirja, koska siinä näki millaista antikvariaatin pitäjän elämä on. Huumorikin upposi, vaikka toisaalta en tiedä, kannattaisiko asiakkaita haukkua noin julkisesti... Hauska kirja silti! Hyviä otteitakin olit valinnut sieltä :) Ihana myös tuo sinun unelmasi; kunpa se voisi toteutua joskus!

    VastaaPoista