Kiehtova kurkistus Japaniin: Minna Eväsojan Melkein Geisha

Talven jälkeen koittaa kauan odotettu kevät. Keväällä sataa päiväkausia voimalla ja äänekkäästi. Japanilaisessa sanonnassa verrataan toisiinsa kevään ailahtelevaa säätä ja naisen sydäntä: kevättaivas ja naisen mieli - yhtä arvaamattomia molemmat. Tosin kuulin samaa sanottavan syksyn taivaasta ja naisen mielestä. Ehkä naisen oikukas ja vaihteleva mieli on japanilaismiesten mielestä aina viehättävä ja suhdetta virkistävä. Kevätsade sulattaa lumen, ja päivien lämmetessä sumu peittää vuorten vaaleanpunaisen siluetin kuin harsohuntu morsiamen. Kirsikankukkien terälehtien sateessa juodaan makeaa sakea ja juhlitaan uutta kevättä ystävien, työkavereiden ja perheenjäsenten kesken. Kevät merkitsee jälleen kerran uutta alkua ja mahdollisuutta. Sydän on pakahtua kaiken kauneudesta ja silkasta onnesta elämää kohtaan.

Minna Eväsojan muutaman vuoden takainen teos Melkein Geisha - hullu ja hurmaava Japani tarjoaa kiehtovan kurkistuksen japanilaiseen kulttuuriin. Suomalainen Eväsoja on viettänyt elämästään useita vuosia Japanissa opiskellen muun muassa japanilaista teetaidetta teekoulussa sekä kirjoittaen väitöskirjaansa japanilaisessa yliopistossa. Teoksessaan hän pyrkii kuvaamaan Japania ja japanilaisuutta omien kokemustensa ja muistojensa kautta. Hän ei pyri antamaan kaikenkattavaa kuvaa Japanista, vaan omalla rohkeasti subjektiivisella otteellaan tarjoaa kurkistusikkunoita japanilaisuuteen. Tekstistä huokuu ymmärrys ja ihailu japanilaisuutta kohtaan, mutta toisaalta myös pieni ironinen ja huvittunut etäisyys joitakin kulttuurin piirteitä kohtaan. 

Eväsojan omakohtainen teksti on elävää ja tempaa mukaansa. Hän tutustuttaa lukijan moniin kiinnostaviin ja kiehtoviin yksityiskohtiin japanilaisuudessa. Teos on alaotsikkonsa veroinen: japanilaisuus näyttäytyy sen mukaisesti teoksessa sekä hulluna että hurmaavana: Pikkuvauvoille juotetaan vihreää teetä. Vihreää teetä juovat tietysti myös isommat ja lähes joka välissä. Lisäksi vihreää teetä käytetään leivonnaisissa ja kakuissa. Talon lähes joka huoneelle oman omat tohvelinsa ja niitä on vaihdeltava alinomaa liikkuessa huoneesta toiseen, ja voi onneton sitä (esim. kirjan kirjoittajaa!), joka unohtaa vessassa käydessään vessatohvelit jalkaansa. Vessoissa ei ole lukkoa, vaan tietyllä tavalla asetellut tovhelit oven ulkopuolella ovat merkki siitä, että vessa on varattu. Kädet pestään vessassa käynnin jälkeen kahdesti, kahdessa eri altaassa: ensin pelkällä vedellä, sitten saippualla toisessa altaassa, joka on toisesssa huoneessa. Avioliitot ovat usein järjesettyjä, ja puolisoa etsitään monesti erityisen avioliittovälittäjän avulla, jonka tarjoamien avioliittoportfolioiden avulla voidaan tutustua puolisoehdokkaisiin  ja valita treffikumppani. Liian monilla treffeillä ei kuitenkaan kannata käydä, sillä jo kolmesta hylätystä sulhasehdokkaasta voi saada niin hankalan ihmisen maineen, että välittäjä ei enää viitsi toimia moisen ronkelin välittäjänä. Häiden jälkeen hääpari ostaa jokaiselle vieraalle henkilökohtaisen ja erikseen kullekin valitun kiitoslahjan, jonka arvo on noin kolmasosa kyseisen vieraan antaman häälahjan arvosta. (Häälahjat ovat aina rahaa.) Flunssa ei ole sairaus, ja jos moisen vähäpätöisyyden vuoksi jää kotiin lepäämään, saa laiskan ihmisen maineen. Lääkärissä käydessään voi saada ohjeeksi esimerkiksi katsella jotakin kaunista. Kenties hurmaavinta japanilaisessa kulttuurissa on teetaide, jota kirjan kirjoittaja opiskelee yliopistossa. Se, kuinka japanilaiset ovat tehneet teenjuonnista, tuollaisesta suomalaisesssa kulttuurissa hyvin arkipäiväisestä asiasta, kokonaisen taiteenlajin, on mielestäni uskomattoman kiehtovaa. 

Muun muassa tällaisia asioita japanilaisuudesta opin teoksesta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tämä teos tarjoaa varmasti paljon sellaista tietoa Japanista ja japanilaisuudesta, jota ei oppikirjoista voi oppia. Toisaalta herää kuitenkin kysymys, miten kattavana kaikkea Eväsojan tarjoamaa tietoa voi pitää. Varmasti teoksen antamaan Japani-kuvaan on syytä pientä lähdekritiikkiä. Niin tai näin, ennen kaikkea teos tarjoaa nimenomaan niitä pieniä kurkistusikkunoita japanilaisuuteen.

Mielestäni eräs mielenkiintoinen ja hyvin jännitteinen asia Eväsojan esiin maalaamassa Japani-kuvassa on naisen asema ja sukupuoliroolit. Toisaalta nousee esille kuva Japanista äärimmäisen konservatiivisena maana, jossa naisen asema on sillä tasolla kuin se on ollut länsimaissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kotirouvakulttuuri kukoistaa, ja naisen on lopetettava työnsä loppuelämäksi, kun hän avioituu ja saa lapsia. Lapsia yleensä on vain yksi kappale, ja sen yhden ainokaisen rakkaudenhedelmän hoitamiseen aviomiehen paapomisen ohella nainen omistaa koko elämänsä, ihan siihen asti, kunnes lapsi ehkäpä joskus kolmikymppisenä muuttaa pois kotoaan ja menee itse naimisiin. Kotona nainen hyysää ja palvelee miestään kuin palkollinen palvelijatar. Kaiken tämän vastapainona on kuitenkin jokin kummallinen matriarkaalinen kulttuuri. Omassa valtakunnassaan naisella on valtaa, jonka edessä on miesten vavistava. Näin Eväsoja kuvailee tätä:

Myöhemmin, kun tutustuin muihin japanilaisperheisiin eri yhteiskuntaluokista, huomasin että miehet hieman pelkäävät vaimojaan ja äitejään. He kantavat näille vahvoille matriarkoille joka kuukausi koko palkkapussinsa, josta vaimot säännöstelevät rahat elämiseen, asuntoon, lasten koulutukseen ja "pahan päivän varalle". Miehet saavat pienen kuukausirahan, jolla pitää kustantaa työmatkat, tupakat, kahvit ja sosiaalinen elämä. Lounaan vaimo pakkaa tavallisesti eväsrasiassa mukaan. Vaimolle harvoin sanotaan vastaan, vaikka voimatonta murinaa saattaa joskus kuulua. Vaimon sosiaalinen asema on vahva ja hänellä on valtaa.

Tämä kirja oli kiinnostava ja kiehtova lukukokemus. Kaiken lisäksi se oli jotakin virkistävän erilaista luettavaa. Eväsojan teoksessa kaunokirjallisuus kohtaa herkullisella ja hurmaavalla tavalla asiapitoisen sisällön. Tätä teosta oli ilo lukea jo ihan pelkästään kielen ja tyylin avulla. Mielenkiintoinen asiasisältö hullusta ja hurmaavasta Japanista kuitenkin kruunasi tämän lukukokemuksen! 

Minna Eväsoja

Melkein Geisha - hullu ja hurmaava Japani, 2016

Gummerus

239 s.