Rakkauden ja kuoleman ikuinen liitto: Shakespearen Romeo ja Julia

Julia: On melkein aamu. Pitäisi päästää sinut -

muttei kauemmas kuin lempilintu

jonka rouva päästää pyrähtämään

vähän matkaa silkkinyörissään

ja sitten nykäisee sen takaisin,

niin mustasukkaisena raukan vapaudesta.

Romeo: Kunpa olisinkin lintusi.

Julia: Kunpa olisitkin - etkä silti,

tukehtuisit minun hellintääni.

Hyvää yötä, hyvää yötä -

ero viiltää nyt niin ihanasti

että toivottaisin tätä aamuun asti.

Romeo: Nuku hyvin! Tahtoisinpa voida

jo tänä yönä sitä vartioida!

Romeo ja Julia lienee tarina, joka ei kauheasti esittelyjä kaipaa. Kaikki tuntenevat tarinan Montaguen ja Capuletin suvun vihanpidosta ja sitä uhmaavasta rakkaudesta. Romeon ja Julian traaginen rakkaustarina lienee kirjallisuushistorian tunnetuimpia tarinoita. Itse tarina on vanha ja kierrätetty, ei Shakespearen alkuperäinen luomus. Kuitenkin Shakespearen näytelmä Romeo ja Julia on tunnetuin versio tästä ikuisesta rakkaustarinasta.

Vaikka ajattelin tuntevani teoksen ja tarinan, yllätti kuitenkin Shakespeare minut. Minulla oli käsitys Romeosta ja Juliasta armottomana tragediana, joka ei aikaansaa lukijassa muuta kuin armottoman kyynelten virran. Tarina toki on perusolemukseltaan ennen kaikkea tragedia, mutta hämmästyin siitä, että Shakespeare saa lukijan myös nauramaan. Romeossa ja Juliassa koomisuus yhdistyy traagisuuden kanssa. On esimerkiksi hassuja väärinkäsityksiä ja nokkelaa ja hupaisaa sanailua. Myös Romeon ailahteleva sentimentaalisuus näyttäytyy lukijan silmissä koomisena. Ensin hän oli niin vakavasti ja pontevasti rakastunut erääseen toiseen naiseen, mutta Julian nähtyään on kaikki se mennyttä. Hänen raivoisa tunteiden palo suhteessa Juliaan näyttäytyy myös hieman huvittavana.

Itse asiassa minusta Romeo ja Julia pusersi usammat naurut kuin kyyneleet. Viimeisellä sivulla kuitenkin liikutuin kyneliinkin asti. Shakespeare onnistui Romeolla ja Julialla myös puhuttelemaan minua ja sai minut ajattelemaan syvällisiä. Miten paljon verta ja kurjuutta yhden typerän vanhan vihanpidon vuoksi! Niin rakkaus kuin kuolemakin ovat voimia, jotka murtavat rajoja.

Lukukokemuksena näytelmä ei ollut mikään hurjan mukaansatempaava, mutta mukiinmenevä. Minulla on Shakespearen kanssa sellainen ongelma, että hänen runomuotoinen koukeroisuutensa etäännyttää lukukokemusta siinä määrin, etten voi täysin rinnoin heittäytyä tarinan vietäväksi. Minulla on pieniä traumoja Shakespearen vaikeaselkoisuudesta opiskeluvuosiltani, mutta Romeo ja Julia kyllä onnistui purkamaan näitä traumoja jonkin verran ja kannusti minua myös jatkamaan tutkimusretkiäni Shakespearen ikuisten näytelmien parissa. (Mainittakoon, että onhan nämä Shakespearen runokoukerot totta vie myös upean kuuloisia!)

Hieman jännityksellä ja mielenkiinnolla odottelen, kuinka opiskelijani selviytyvät Shakespearen parissa, sillä luin näytelmän sitä varten, että se on yhdellä länsimaisen kirjallisuushistorian kurssillani yhteisenä lukemisena.

Julia: Oi onni, onni -

sanotaan että olet häilyväinen -

siis miksi kiusaat uskollista?

Onni, häily nyt, ja käänny,

anna hänet pian takaisin! 

William Shakespeare

Romeo ja Julia

Suom. Lauri Sipari 2002

WSOY

150 s.