Herbjørg Wassmon karun kaunis Dinan kirja

Luettuani Herbjørg Wassmon vaikuttavan Lasi maitoa, kiitos päätin lukea saman kirjailijan tunnetun Dinan kirjan, jonka kansikuvan naisen suora tuijotus kirjaston hyllyiltä on jäänyt joiltain menneiltä vuosilta mieleeni kummittelemaan.

Ihmiskaupasta kertova Lasi maitoa, kiitos oli varsin hurja ja voimakas lukukokemus, ja sitä oli myös Dinan kirja, vaikka teokset kertovat täysin eri maailmoista. Norjan jonnekin menneille vuosisadoille sijoittuva (1800-luvulle?) sijoittuva Dinan kirja on karu ja raju tarina tytöstä, joka uhmaa olemassolollaan kaikkia naiseuden ja samalla myös ihmisyyden rajoja. Ei ole kyse pelkästään voimakastahtoisesta naisesta, joka ei alistu miehisen vallan alle ja jolle femnisitit voivat hurrata, vaan naisesta, jota lukija (tai ainakin minä) varmaan pelkäisi, jos kohtaisi tosielämässä

Tarina lähtee aika dramaattisesti käyntiin sillä, että päähenkilö tappaa aviomiehensä syöstessään tämän kelkassa vuorenrinnettä alas tahallaan. Kun hautajaisia vietetään, jää Dina kotiin murjottamaan ja pelehtimään rengin kanssa (ja laskee alastomana liukua pitkin talon porraskaidetta). Tässä vaiheessa on jo aika selvää, että kyseessä ei ole tarina ihan tavallisesta naisesta. Pian kuitenkin palataan takauman kautta lapsuuteen, josta edetään kronologisesti eteenpäin päähenkilön elämässä jälleen aviomiehen kuolemaan, mutta myös siitä paljon, paljon eteenpäin.

Lapsuuden traumat näyttäytyvät kirjassa selittävänä tekijänä päähenkilön hurjuudelle ja kummallisuudelle. Kirja hämmensi minua monin paikoin lukijana ja jätti miettimään, mikäköhän on tämän kaiken pointti. Matto vedetään armottomasti lukijan jalkojen alta useampaan kertaan. Mutta jos jotakin pitäisi sanoa tästä kirjasta ja siitä, mitä se yrittää sanoa lukijalleen, sanoisin, että pohjimmiltaan kyse on psykologisesta kirjasta. Tämä teos antaa äänen ja tarinan Dinalle, väärinymmärretylle naiselle. Dina on niitä naisia, joita pidetään hulluina ja pahoina, mutta Dinan kirja antaa selityksen ja inhimillisyyden kaikelle Dinan hulluudelle ja pahuudelle. Hän on vain kaltoinkohdeltu lapsi, joka olisi kaivannut rakkautta ja ymmärrystä.

Toisaalta mielestäni koskettavaa Dinan kirjassa on se, kuinka tämä vahvasti normaaliuden rajoista poikkeava nainen raivaa kuitenkin itselleen paikan yhteisössä ja kuinka ymmärretyksi hän tietyssä mielessä tulee huolimatta kaikista väärinymmärryksistä.

Dinan kirja on eriskummallinen kirja. Sen päähenkilö on varmasti yksi mieleenpainuvimpia ja vaikuttavimpia naishahmoja, joita olen kirjallisuudessa ikinä kohdannut. Hän on itselleni kaikkea muuta kuin samaistuttava, mutta hänen erikoislaatuisuutensa tekee hänestä erittäin mielenkiintoisen hahmon,  joka on mielestäni ansainnut paikkansa kuuluisan kirjailijan teoksen päähenkilönä. Dinan edesottamukset sekä järkyttävät että naurattavat. Aikamoista (tragi)komiikkaa on esimerkiksi siinä, kun nuorena tyttönä keski-ikäiselle miehelle naitettu Dina karkaa kesken häidensä puuhun pelkät alusvaatteet päällään. Hänen malttamaton miehensä nimittäin säikäyttää hänet käymällä häneen hieman ennenaikaisesti käsiksi, joten tyttö pakenee makuuhuoneesta puuhun järkyttyneiden häävieraiden ja nolostuneen miehen yrittäessä maanitella häntä alas.  Dina on ainakin romaanihahmo, jonka seurassa lukijalla ei tule tylsää hetkeä.

Dinan kirja sekä järkytti, viihdytti, kosketti että puhutteli. Mutta ennen kaikkea se hämmensi. Dinan kirja on kirja, joka ei anna lukijalle lopullisia vastauksia mistään. Kirja on yhdistelmä  rajua raakuutta ja villiä, karun koskettavaa kauneutta.

Herbjørg Wassmo

Dinan kirja
(Dinas bok, 1989)

Suom. Katriina Savolainen

Otava

557 s.