Sukellus ulkomaisten tyttökirjojen maailmaan: Kapina ja kaipuu

Harvoinpa olen mitään kirjaa odottanut niin malttamattomana. Käynyt kirjakaupoissa tiedustelemassa monta kertaa, joko on tullut. Mutta kirjablogipiireissä tutun Sara Kokkosen kirja Kapina ja kaipuu oli minulle sellainen kirja, ja siihen oli hyvä syy: tiesin odottaa, että kirjassa olisi kirjoitukseni rakkaasta kaimastani ja lempikirjahahmostani Vihervaaran Annasta. Uteliaisuus sen näkemiseen kirjoissa ja kansissa oli suuri. Tietysti jännitti myös se tärkeä seikka, olisiko Sara käyttänyt koko kirjoitustani vai vain osaa siitä.

Odotukseni palkittiin vihdoin Turun kirjamessuilla, joiden aikana kauan odotettu teos ilmestyi ja sain sen vihdoin käsiini. Odotukseni suuruuteen nähden on ihme ja kumma, että teos on antanut odottaa niin kauan päästäkseen blogiini. Tässä tulee nyt vihdoin postaus kirjasta, joka olisi ansainnut tulla postatuksi jo monen monta kuukautta sitten.

Kapina ja kaipuu on sisarteos Kokkosen aikaisemmin julkaisemalle Rasavillejä ja romantikkoja -teokselle. Siinä missä Rasavillejä ja romantikkoja käsittelee kotimaisia tyttökirjoja, on Kapina ja kaipuu omistettu ulkomaisille tyttökirjoille. Molempien teoksien rakenne on sama: Kokkonen esittelee eri kirjailijoita ja heidän tuotantoaan, ja kunkin kirjailijan esittelyn jälkeen on lukijatarinoita, joissa lukijat kertovat jostakin tai joistakin kyseisen kirjailijan teoksesta ja siitä, mitä ne ovat heille merkinneet. Suurimpaan ääneen teoksessa pääsevät nimenomaan lukijat, sillä suurin osa teoksesta koostuu lukijoiden kertomuksista. Kokkonen on kerännyt aineistoa teokseensa kirjoittajakutsuilla sosiaalisen median kautta. Kutsussa pyydettiin kertomaan ulkomaisista tyttökirjoista, jotka ovat olleet lukijoille tärkeitä.

Ja kyllä: löysin myös oman kirjoitukseni teoksesta, aivan kokonaisena ja yhtä pitkänä kuin sen lähetin!

Oma kirjoitukseni ei kuitenkaan ollut ainoa kiinnostava asia, jonka löysin kirjasta. Kapinasta ja kaipuusta löysin lukemattomia sukulaissieluja, jotka ovat vaikuttuneet samoista kirjoista kuin minä ja kasvaneet tytöistä naisiksi samojen sankarittarien ja esikuvien seurassa kuin minä. Joskus tuntuu, että ihmiset saattava pitää minua hieman hatarapäänä, kun heittäydyn niin voimalla kirjojen maailmaan ja koska samaistun niin voimakkaasti Vihervaaran Annaan. Kaikki ihmiset eivät voi ymmärtää sellaista. Romaanithan ovat fiktiota, ja fiktio on pelkkää satua eli toisin sanoen puppua. Oli lohduttavaa löytää tarinoita samanlaisista hatarapäistä, tuntea syvää yhteenkuuluvuutta ja tietää, etten ole ainoa. Oli hauskaa huomata, että moni näistä tyttökirjoista lumoutuneista hatarapäistä oli kirjablogimaailmasta tuttuja nimiä.

Kun lukee teosta, huomaa, ettei fiktio olekaan niin yksiselitteistä. Fiktion ja toden rajat hämärtyvät, kun huomaa, että tyttökirjat ovat vaikuttaneet voimakkaasti monen lukijan elämään ja valintoihin. Fiktiosta tulee todellisuutta, ja kuka voikaan enää sanoa, että fiktio on puppua?
 
Kapinan ja kaipuun parhaimpaan antiin kuuluu kuitenkin mielestäni se, että se esittelee yksissä kansissa monien tyttökirjakirjailijoiden elämää ja tuotantoa mielenkiintoisella tavalla ja tarjoaa samalla lukuvinkkejä. Kirjailijoiden elämät ovat kiehtovia - tai ainakin Kokkonen saa ne kuulostamaan siltä. Kapinaa ja kaipuuta saan kiittä esimerkiksi siitä, että inspiroiduin tilaamaan itselleni joululahjaksi Laura Ingalls Wilderin Pioneer girl -teoksen, kirjailijan alkuperäisen elämäkerran. Lisäksi saan kiittää teosta siitä, että inspiroiduin lainaamaan ja lukemaan joululomalla Louisa M. Alcottin Kahdeksan serkusta, joka oli loistava lukukokemus.Pöydällä odottaa jo tämän teoksen jatko-osa, Kun ruusu puhkeaa, ja lukulistalla jonottaa monta muuta tyttökirjaa, joiden pariin Kapina ja kaipuu onnistui minua houkuttamaan.

Kaiken kaikkiaan koin Kapinan ja kaipuun hyvin inspiroivaksi kirjaksi.  Se sai minut innostumaan ja huokailemaan, kuinka monta ihanaa tyttökirjaa maailmassa onkaan vielä odottamassa lukijaansa!


Loppuksi tarjoan teille katkelman oman Anna-kirjoitukseni lopusta:

Uskon, ettei Annan lumo tule myöskään haihtumaan silmistäni vanhenemiseni myötä, vaikka teos on nuorille lukijoille suunnattu. Vaikken kirjoja aina muistaisikaan lukea uudelleen, luulen tulevani aina kantamaan Annaa sisälläni. Jos elämän kolhut yrittävät viedä mennessään sisäisen Annani, aion pistää kynsin ja hampain vastaan ja valaa lisää rohkeutta itseeni Anna-kirjojen maailmasta. Sillä: Ei mikään voinut katkaista hänen mielikuvituksensa siipiä tai sulkea sitä unelmien maailmaa, jonka hän oli itselleen luonut. Ja aina voi katsoa eteenpäin "tien mutkaa kohti". - Jumala on taivaassaan, ja kaikki on hyvin täällä maailmassa, kuiskasi Anna hiljaa.

 Sara Kokkonen

Kapina ja kaipuu

2015

Avain

279 s.